No ei kolarisuma tai kouluammuskelu hyvä asia ole. Pelosta ja hermojen menetyksistä en kiitä, mutta siitä kiitän että kukaan ei menettänyt henkeään. Siitäkin kiitän, että ihmiset muistivat toisensa.
Väki tienpäällä rauhoitteli toisiaan Tampereen Radion lähetyksessä, antoi hyviä kiertotievinkkejä ja otti lungisti.
Väki Orivedellä yhteiskoulussa piti huolen toisistaan ja väki sen ulkopuolella muisti antaa tilaa.
Vähän niin kuin olisivat yhteisölliset silmät auenneet. Että ihmisiähän tässä kaikki ollaan.
Sen kuulee ja huomaa myös seuraavien sanojen esiintymistiheydestä: Kiitos, anteeksi ja ole hyvä.
Sillä lailla ajatuksella sanottuna tai vaikka vaan ohimennen huikattuna – kiitti!
Joskus kiitos, anteeksi ja ole hyvä näkyvät vain katseesta tai nyökkäyksestäkin.
Siis ei tarvitse saarnata käytöstavoista, liikenteessä käyttäytymistavoista tai edes peruskohteliaisuudesta, jota ei ehkä aina muisteta. Juu juu, turvaväleillä olisi taas ollut käyttöä ja niin edelleen, mutta turha on pyristellä kun on jo – housussa.
Ainahan elämään kuuluvat ikävät asiat, surulliset uutiset ja vastoinkäymiset. Asiat punnitaan vasta siinä miten selvitään.
Kiitos, ole hyvä ja anteeksi.