Niinistön tie presidentiksi
Katso kuvia Sauli Niinistön nuoruuden ja poliittisen uran varrelta.
Niinistön matka suosikin paikalle on ollut pitkä. Kun hänet vuonna 1987 valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi, ei kansanhurmaajasta ollut tietoakaan. Väritöntä Niinistöä pidettiin sen aikaisella kielenkäytöllä tyypillisenä "takarivin Taavina".
Niinistölle löytyi kuitenkin kokoomuksesta samoissa vaaleissa eduskuntaan noussut kaveriporukka, joka ryhtyi lykkimään miestä uralla eteenpäin. Kari Häkämies, Anssi Rauramo ja Heikki A. Ollila ovat Niinistön harvoja luottomiehiä edelleenkin.
Ensimmäiset yritykset karahtivat kuitenkin kiville. Niinistö pyrki 1990-luvun alussa kaksikin kertaa kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi, mutta hävisi molemmat kisat Kimmo Sasille. Valtakunnallista julkisuutta tuli aluksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.
Vuonna 1994 Niinistö valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi. Merkittävää tukea Niinistölle puheenjohtajavaalissa antoi silloinen tiukan linjan valtiovarainministeri Iiro Viinanen. Kokoomuksen puheenjohtajan paikalta avautui tie ensin oikeusministeriksi ja sitten valtiovarainministeriksi Paavo Lipposen hallituksissa.
Kylmäkiskoinen säästäjä
Puheenjohtajana Niinistö oli suosittu, mutta jäi puolueväelle etäiseksi. Puoluekokouksissa Niinistö otti suosionosoitukset vastaan, mutta viihtyi sen jälkeen paremmin pikkuporukoissa kokouspaikan liepeillä kuin varsinaisessa kokoussalissa. Myös puolueen järjestämät toritapahtumat kansan parissa näyttivät olevan yhtä myrkkyä. Niinistön tie vei yleensä halki aukion mahdollisimman pikaisesti ja suorinta reittiä.
Valtiovarainministerinä ministeritoverit ja virkamiehet joutuivat tuskastelemaan pilkun tarkkaa kamreeria, joka halusi käännellä henkilökohtaisesti kaikki pikku lappusetkin.
Niinistö vei 1990-luvun laman jälkeiset säästötoimet ja leikkauslistat läpi sivuilleen vilkuilematta. Paikalla olleet kertoivat aikanaan budjettineuvotteluista, joissa Niinistö torjui säätytalon sisätiloissa muiden ministereiden vaatimuksia mustat aurinkolasit silmillään ja Kummisetä-elokuvan teemaa vihellellen.
Myös eduskunnan puhemiehenä Niinistö ajoi voimakkaasti säästöjä. Välit ajautuivat kireiksi sekä kansanedustajien että eduskunnan virkamiesten ja henkilökunnan kanssa. Viimeisessä vuoden 2010 puhemiesvaalissa nähtiinkin poikkeuksellinen tyhjien äänten protesti, kun Niinistö sai jatkokauden vain 89 äänellä.
Ehdokkuus oli Niinistön oma juttu
Vaikeinta Niinistölle on ollut aina tehdä päätöksiä oman itsensä kanssa. Kansakunta on joutunut seuraamaan jahkailuja, jotka ovat jatkuneet kuukausikaupalla. Vuoden 2000 presidenttiehdokkuuteen oli vastaus lopulta 'Ei'. Kuusi vuotta myöhemmin pitkän viivyttelyn jälkeen ehdokkuus sitten kelpasi.
Niinistö piti kokoomusta pitkään piinassa myös näiden vaalien alla. Sillä, että puheenjohtaja Jyrki Katainen oli toivonut ilmoitusta jo ennen viime kevään eduskuntavaaleja, ei ollut pienintäkään vaikutusta.
Koukeroiset kielikuvat
Niinistöllä on taito nopeisiin ja teräviin tokaisuihin, joilla pärjää niin kansalaisten kanssa jutellessa kuin vaalikeskusteluissakin. Ongelmiin Niinistö ajautuu kuitenkin usein, kun kuulijan pitäisi saada selvää, mitä hän todella ajattelee.
Kuuden vuoden takaisissa vaaleissa kummasteltiin, mitä Niinistö tarkoitti "eurooppalaisella Natolla". Myös näissä vaaleissa kyseltiin edelleen, mikä on Niinistön todellinen kanta Suomen Nato-jäsenyyteen.
Miten sujuu Kataisen kanssa?
Niinistö on arvostellut hanakasti viime vuosien hallituksia ja niiden talouspolitiikkaa. Kritiikkiä ei ole hillinnyt se, että kokoomus on ollut mukana hallituksissa. Niinistön kansansuosiota on ollut vaikea selittää, mutta keskeinen syy saattaa piillä juuri tässä.
Omia teitään kulkeva Niinistö on pystynyt jo pitkään pitämään selvää hajurakoa muuhun poliittiseen eliittiin. Jos sama linja jatkuu myös presidenttinä, on yhteentörmäyksiä pääministeri Kataisen kanssa tiedossa.
Niinistön esitys Mäntyniemen iltakouluista hallitukselle nosti jo vaalikampanjan aikana kulmia kurttuun. Niinistö lupasi kampanjassaan myös perustaa korkean tason työryhmän selvittämään lasten ja nuorten hyvinvointia. Jo pelkkä ajatuskin työryhmästä sisältää hallituksen suuntaan viestin, ettei se ole hoitanut asioita kunnolla.