Niinistöstä ehdokas
[
](http://areena.yle.fi/video/1328483372991)
Niinistö EM-jäällä
[
](http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/sauli_ja_susanna_jaalla_36626.html#media=36627)
Palloliiton puheenjohtaja
[
](http://areena.yle.fi/video/1328482792720)
Puhemies Niinistö
[
](http://areena.yle.fi/video/1328482912736)
Niinistö ja Halonen 2006
[
](http://areena.yle.fi/video/1328482612620)
"Puolivallaton leskimies"
[
](http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/sauli_niinisto_ja_presidenttiehdokkuuden_vaikeus_54598.html#media=54600)
Niinistö maksaa euroilla
[
](http://areena.yle.fi/video/1328482432558)
Valtiovarainministerinä 1996
[
](http://areena.yle.fi/video/1328478390690)
Kuplavolkkarilla terassille
[
](http://areena.yle.fi/video/1328482192364)
Eduskuntavaalit 1995
[
](http://areena.yle.fi/video/1328478350668)
Kokoomuksen johtoon
[
](http://areena.yle.fi/video/1328477910435)
Niinistö eduskunnassa 1989
[
](http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vahvaa_presidenttiainesta_77339.html#media=77290)
Niinistön (s. 1948) poliittinen ura alkoi kunnallispolitiikassa 1970-luvun lopulla, kun hänet valittiin Salon kaupunginvaltuustoon vuonna 1977.
Tätä ennen Niinistö oli valmistunut Turun yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi ja saanut varatuomarin arvonimen. Hän työskenteli nimismiehenä, Turun hovioikeuden viskaalina ja asianajajana. Ennen nousemistaan valtakunnanpolitiikkaan Niinistö johti kymmenen vuotta omaa lakiasiantoimistoaan.
Kansanedustajaksi ja puoluejohtajaksi
Tie eduskuntaan aukesi kolmannella yrittämällä vuoden 1987 vaaleissa.
Toisella kansanedustajakaudellaan 1991-1995 Niinistö siirtyi nopeassa tahdissa yhä vastuullisempiin tehtäviin: ensin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi vuonna 1993, sitten oman puolueensa, kokoomuksen, puheenjohtajaksi vuotta myöhemmin. Elokuussa 1994 pidetyssä puoluekokouksessa Niinistö löi puheenjohtajavaalissa Matti Auran ja nousi Pertti Salolaisen seuraajaksi kokoomuspomona.
Ministerinä
Vuonna 1995 Niinistö aloitti uransa ministerinä. Hän sai aluksi Paavo Lipposen I hallituksen oikeusministerin salkun.
Kun silloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen seuraavana vuonna siirtyi Pohjolan pääjohtajaksi, tuli Sauli Niinistöstä valtiovarainministeri. Niinistö toimi valtiovarainministerinä aina vuoteen 2003 saakka. Hän jatkoi Viinasen aloittamaa valtiontalouden tervehdyttämistä ja sai maineen tarkan markan miehenä.
Rahaministerinä Sauli Niinistö sai kunnian tehdä myös ensimmäisen euro-ostoksen vuonna 2001, kun Suomi otti eurot käyttöön käteisvaluuttana.
Pois päivänpolitiikasta
Kokoomuksen puheenjohtajuuden Niinistö jätti vuonna 2001, eikä hän asettunut enää ehdolle vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Seuraavat neljä vuotta (2003-2007) Niinistö toimi Luxemburgissa sijaitsevan Euroopan investointipankin varapääjohtajana.
2000-luvun taitteen molemmin puolin Niinistö oli käynyt oman ”eurooppalaisen politiikan korkeakoulunsa” toimiessaan Euroopan keskusta-oikeistolaisten ryhmittymien muodostaman Euroopan demokraattisen unionin (EDU) puheenjohtajana.
Ensimmäinen yritys presidentiksi
Vielä vuonna 1999 ”puolivallaton leskimies” Sauli Niinistö kieltäytyi lähtemästä presidenttiehdokkaaksi.
Tarja Halosen ensimmäisen kauden lopussa tilanne oli jo toinen. Niinistö kampanjoi kokoomuksen ehdokkaana ja selvisi toiselle kierrokselle SDP:n ehdokkaan Halosen kanssa. Ratkaisevassa vaalissa Niinistö sai 48,2 prosenttia äänistä ja pohjusti näin tulevaa kansansuosiotaan.
Puhemieheksi
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Niinistö haali Suomen kaikkien aikojen suurimman äänisaaliin, yli 60 000 ääntä. Hänet valittiin valtakunnan toiseksi korkeimpaan tehtävään, eduskunnan puhemieheksi, jossa hän toimi koko vaalikauden ajan.
Puhemiehen tehtävän ohessa Niinistö valittiin vuonna 2009 yhteen suomalaisen urheilun merkittävimmistä luottamustoimista, Palloliiton puheenjohtajaksi.
Niinistö johti myös samana vuonna järjestettyjen taitoluistelun EM-kotikisojen järjestelytoimikuntaa.
Kansansuosikin odotettu päätös
Kevään 2011 eduskuntavaaleissa Niinistö ei enää asettunut ehdolle. Kesäkuussa hän kertoi pitkään odotetun ratkaisunsa ja ilmoitti olevansa valmis lähtemään kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi. Vuosikaudet mielipidekyselyjen kärkipaikalla ollut Niinistö sanoi haluavansa nähdä, mikä on hänen todellinen kannatuksensa.
Valinta ehdokkaaksi oli käytännössä varma, sillä varteenotettavia vastaehdokkaita ei ilmaantunut.
Vaalin ennakkosuosikki Niinistö keräsi ensimmäisellä kierroksella tammikuussa 37 prosenttia äänistä ja yli puoli miljoonaa ääntä enemmän kuin kakkoskierrokselle selvinnyt vastaehdokas Pekka Haavisto. Toisella kierroksella Niinistö löi Haaviston 62,6 prosentin kannatuksella ja eroa oli 725 000 ääntä.