Lesbo. Pasifisti. Kommunisti. Ateisti. Yksinhuoltaja. Susipari. Työläisperheen kasvatti. Ja nainen. Siinä mainesanoja, joilla poliittiset vastustajat yrittivät estää Tarja Halosen tien tasavallan presidentiksi. Haloseen liitettiin kaikki isänmaallis-uskonnollisen moraalin rappion tunnusmerkit, mutta siitä huolimatta kansa valitsi Halosen. Näin sanailee Ilkka Lappalainen

KalevanMuuten-palstalla.

Kirjoittaja luotaa Halosen presidenttikautta ja toteaa, että Halosen valtti on ollut kansanomaisuus. Presidentti Halonen ansaitsee todistuksen, jossa komeilee arvosana kiitettävä miinus. Ilkka Lappalainen antaa miinusta Haloselle siitä, että hän rankaisi aikoinaan presidenttikisassa toiseksi tullutta Esko Ahoa jättämällä hänet nimittämättä Suomen Pankin johtajistoon. Hyvän arvosanan Lappalainen antaa siitä, että Tarja Halonen on tehnyt presidentistä tavallisen kuolevaisen.

Halosen aika on kuitenkin osoittanut Ilkka Lappalaisen mielestä sen, että demokratia ei tarvitse ukko tai akka ylijumalaa, joka kertoo kansalle, miten sen pitää ajatella ja toimia. Presidentti-instituutio on tehnyt tehtävänsä ja joutaa panna viralta, arvelee Ilkka Lappalainen Kalevan Muuten-palstalla.

Mieli saa muuttua

Iltasanomatkannustaa äänestäjiä todeten, että heillä on lupa olla tuuliviiri. Presidentinvaalien alla kansalaisia on arvosteltu vaalitaktikoinnista, vaikka heidän äänestyskäyttäytymistään ei vielä tiedetä. Joitakuita ärsyttää Iltasanomien mukaan se, etteivät ihmiset äänestä välttämättä ensimmäisellä kierroksella omaa suosikkiaan.

Taktisten äänestäjien on uskottu yrittävän järjestää toiselle kierrokselle sellaisen ihmisen, jota vastaan heidän suosikkinsa voisi menestyä. Äänestäjä saa kuitenkin olla tuuliviiri ja ehdokkaan vaihtaminen kesken leikin on luvallista, lehti huomauttaa.

Iltasanomat valottaa, että myös toisella kierroksella on mahdollisuus laskelmointiin. Kansalainen voi äänestää kahdesta huonolta tuntuvasta vaihtoehdosta sitä, josta uskoo olevan vähemmän haittaa. Ruttoa on ennenkin torjuttu koleralla, Iltasanomat kirjoittaa.

Läheisin ehdokas saa äänen

Kansan Uutisten Viikkolehtikehottaa kansalaisia äänestämään itselleen läheisintä ehdokasta, kun siihen on kerran mahdollisuus. Lehti muistelee, kuinka päättyvää ensimmäisen kierroksen kampanjaa on moitittu vaisuksi ja pohtii vaisuuden riippuvan siitä, miltä kulmalta asiaa katsoo.

Lehti kysyy, että onko viikkoja jatkunut tiivis kampanjointi vaisua vai onko vaisua tuhansien ihmisten vapaaehtoinen taustatyö. Lehti vastaa itse kysymykseen sanoen, että tuskin.

Vaalit sosiaalisessa mediassa

Ilkantoimittaja Virpi Niemistö haluaa puolestaan suhteellisuutta keskusteluun sosiaalisesta mediasta ja politiikasta. Niemistö kirjoittaa Ilkan kolumnissa, että presidenttiehdokkaista Facebook-tykkäysten valtias oli kerännyt torstaihin mennessä yli 46 000 verkkofanittajaa. Kakkonen ylsi lähestulkoon 38 000 suosittajaan. Jos vertaa verkossa peukuttavien lukuja ennakkoon äänestäneisiin runsaaseen 1 360 000 suomalaiseen, jää poliittinen nettiaktiivisuus vielä aika marginaaliseksi ilmiöksi, Virpi Niemistö laskeskelee.

Niemistö myöntää verkkovaikuttamisen olevan tätä päivää. Samalla olisi kuitenkin korkea aika miettiä, onko uusia ryhmiä jäämässä yhteiskunnallisen keskustelun katveeseen, jos nettiin turvautuminen syrjäyttää muun muassa poliitikkojen ja kansalaisten aidot kohtaamiset markettien edustoilla. Näin pohtii Virpi Niemistö Ilkan kolumnissa.