Ehdokas Paavo Lipposen kampanjan teemana on ytimekkäästi rohkeus ja kampanjaviesti Rohkeutta Suomi. Rohkeutta Lipposelta löytyy ainakin tämän pelottavan uudenvuodentervehdyksen julkaisun perusteella.
Tuomas Enbusken sanoin: Paavo Lipposen Youtube-tervehdykselle naureskelu on vähän kuin buuaisi lapsensa joulujuhlassa.
Samaan aikaan toisaalla Paavo Väyrynen julkaisi kuudenvuodenpuheensa ja Pekka Haavisto oman uudenvuodentervehdyksensä.
Toiselle kierrokselle Niinistön kanssa vakavissaan hamuavista ainoastaan Timo Soini vaikeni. Soini huilaa parhaillaan lomilla ja aloittaa kampanjansa täydellä teholla vasta loppiaisena.
Miksi vasta silloin? Persupomo on kunnostautunut vaalitaistossa lähinnä antamalla parisuhdevinkkejä iltapäivälehdissä.
Soinin näkyvyys on ollut olematonta verrattuna aiempiin esiintymisiin. Onko kyseessä ajoituksen taktikointi kampanjan viimeisille viikoille vai eikö Soini edes tosissaan havittele presidentin paikkaa?
Veikkaan vaihtoehdoista viimeistä.
Perussuomalaisten kannalta paras tilanne olisi, jos Soini pääsisi toiselle kierrokselle ja häväisi niukasti Niinistölle. Se pitäisi yllä puolueen nostetta, mutta Soinin ei tarvitsisi nousta puoluepolitiikan yläpuolelle.
Sillä mitä olisi perussuomalaiset ilman Soinia? Joukko sekoilevia kansanedustajia ja Pirkko Ruohonen-Lerner, jonka aika kuluu edustajakollegojensa umpirasistisia lausuntoja selitellessä.
Soinin vastakohta on tietysti Väyrynen, jonka oma puolue valitsi presidenttiehdokkaaksi pitkin hampain ja pakottamalla. Väyrysen ehdokkuuden piti olla kuoleman suudelma keskustalle.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että kampanjaansa lapsen innolla heittäytynyt Paavo saattaa jopa pelastaa puolueensa. Keskustan gallupnousu selittyy Väyrysen kampanjanosteella. Olisi suorastaan kohtalon ivaa, jos Väyrysen pakon edessä ehdokkaaksi nostaneen Mari Kiviniemen oma jatko puheenjohtajana pelastuisi juuri Väyrysen ansiosta.