Helsingin Sanomat näkee presidentin puheen virkansa jättävän arvojohtajan poliittisena testamenttina.
Halosen arvot ovat tulleet jo aiemmissa uudenvuodenpuheissa kohtalaisen selviksi, mutta nyt hän painotti niitä aiempaa voimallisemmin ja oli ilmaisussaan selkeäsanainen. Ylimääräiset muodolliset pidäkkeet tuntuivat jääneen syrjään.
Mistä presidentti sitten puhui? Yhteisvastuun, solidaarisuuden murenemisesta. Talouden aiheuttamasta eriarvoisuudesta. Demokratian puolustamisesta. Sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja reiluudesta. Suvaitsevuudesta. Nuorten syrjäytymisestä.
Markkinavoimat kaipaavat presidentin mielestä poliittista ohjausta. Hän halusi talouskasvusta sellaista, joka "on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja mahtuu ympäristön rajoihin".
Mistä presidentti ei puhunut? Muun muassa Natosta. Ehkä hän koki, ettei hänen ole tarpeen toistaa kielteistä kantaansa, kun kaikki presidenttiehdokkaatkin ovat enemmän tai vähemmän kielteisiä Nato-jäsenyydelle.
Brittien valittava puolensa
Oulussa ilmestyvän Kalevan mielestä brittien on valittava puolensa EU:ssa.
Britanniassa kierretään kehää suhtautumisessa Euroopan unioniin. Brittien jättäytyminen EU:n yhteisen taloussopimuksen ja IMF:n tukipaketin ulkopuolelle saa kansalaisilta kannatusta, mutta valtio-oppineet varoittavat eristäytymisestä ja sivuraiteelle ajautumisesta. Myös hallituskoalitio rakoilee.
Pääministeri David Cameron on tukalassa tilanteessa. EU-vastustus on Britanniassa voimakasta, ja sisäpolitiikassa palataan kerta toisensa jälkeen peruskysymykseen eli siihen, pitäisikö sen olla unionin jäsen vai ei.
Euroskeptikot puuhaavat uutta kansanäänestystä EU-jäsenyydestä, sillä enemmistö kansalaisista on mielipidemittausten mukaan valmis eroamaan unionista. Viimeksi lokakuussa parlamentti hylkäsi aloitteen EU-kansanäänestyksestä.
Vakavampi asia Lontoon kannalta on se, että Britanniassa vahvistuva EU-skeptisyys lietsoo Skotlannin itsenäisyyspyrkimyksiä. Korkea virkamies ennakoi äskettäin, että Britannia saattaa hajota muutaman vuoden kuluttua.
Yliopistoista viihdepuistoja
Ulkomaisissa yliopistoissa luennoimassa vieraileva tohtori Arto Jokinen kirjoittaa Aamulehden alakerrassa, että USA:n yliopistoista on tulossa viihdepuistoja.
Yhdysvalloissa yliopiston pitää menestyä rankinglistoilla. Muuten ei saa lahjoituksia eikä opiskelijoita. Nyt satsataan viihtyisyyteen.
Rankinglistan kärkeen nousee nyt malli, joka tarjoaa opiskelijoille koulutuksen ohella elämyksiä. Ero huvipuiston ja yliopiston välillä on kapenemassa kovaa vauhtia. Nykyaikainen amerikkalainen opinahjo muistuttaa enemmän rantalomaa kuin suomalaista luentosalia.
Kilpailu on amerikkalaisen yliopistomaailman kulmakivi. Tutkijan on pakko julkaista tutkimuksia tai vaihtaa alaa. Professorit tuottavat liukuhihnalta tutkimuksia, joita ainoastaan toiset tutkijat lukevat. Tieteellisiä julkaisuja on runsaasti ja niille on kaikille tunnusomaista se, ettei keskiverto kansalainen niitä lue. Tiede jauhaa tutkimuksia omista lähtökohdistaan.