Minulla on ehdotus Vuoden journalistinen teko -palkinnon saajaksi.
Palkinnon, summaltaan 13,37 euroa, voisi luovuttaa sankarille, joka kertoi veroilmoituksessaan tuloikseen samat numerot, mutta muka pilkkuvirheen vuoksi muodossa 133,7 miljoonaa euroa! Hän päätyi toissa viikolla niin sanottuna median veropäivänä tiedotusvälineissä Suomen suurituloisimpien listan kärkeen.
Tosin palkinnon reunaehtona on vain se, että tekijä myöntää myös halunneensa tarkoituksella vedättää mediaa. Toissa viikolla hän vielä selitti, että kyseessä oli hajamielisyyksissä tapahtunut moka. Viime viikon tiistaina tekomiljonääri myönsi Ylelle tempun tahallisuuden. Hän kertoi sen motiiviksi vero- ja rikoslakien porsaanreikien paljastamisen.
Mutta mitäs palkitsemista tässä on?
No – jos hyvin käy, media oivaltaa, että jokavuotiselle veropäivän ”katso, paljonko tutut tienaavat” -vouhotukselle voisi asettaa tolkulliset rajat. Ja toimittajille voisi antaa aikaa tehdä työnsä huolellisesti.
Toivon vilpittömästi, että tämä oli myös ohimenevän mukamiljonäärin tavoite, kun hän naputteli hakkerimaailman meemeistä tutut numeronsa veroilmoitukseensa.
Ammatiltaan koodarina ja itsekin tietoliikenteen asiantuntijana hän on voinut päätellä, että sopivalla tavalla toimien virheellinen tulotieto menee verohallinnon tiedostoihin ja sitä kautta toimituksiin. Koska kaikki tiedotusvälineet pääsevät veropäivänä julkaisemaan tulotiedot samalla kellonlyömällä, ei yksikään ota riskiä ja viivytä niiden julkaisemista varmistaakseen, ovatko nimet ja numerot oikeita.
Tiedotusvälineet eivät kummoisesti arvioineet toimintaansa tämän omituisen jupakan yhteydessä. On selitetty, että oletettu tulokuningas tavoitettiin pian, hänen nimensä poistettiin suurituloisten listan kärjestä, ja tapahtumien kulku selitettiin yleisölle.
Mutta sekin selitettiin koodarin tulkinnan mukaisesti. Näin hän, firmoineen, sai vielä uuden kierroksen julkisuutta.
Mieleen muistuu osin samantyyppinen vedätystapaus vuosien takaa.
Hyvä ystävä -niminen ravintolaketju aloitti helmikuussa 1992 mainoskampanjan. Pääkaupungin bussi- ja ratikkapysäkeille ilmestyi julisteita, joissa oli Maataloustuottajien Keskusliiton silloisen puheenjohtajan Heikki Haaviston kuva koristettuna tekstillä ”Onneksi tämä mies ei hinnoittele meillä”.
Lehdet tekivät näyttäviä uutisjuttuja kampanjasta. Seuraavaksi julisteet vedettiin pois. Syntyi vaikutelma, että ravintolaketju ja sen mainostoimisto katuivat tempausta, jonka voitiin tulkita loukkaavan maanviljelijöiden etujärjestön kuuluisaa johtajaa.
Sitten pysäkeille ilmestyikin uusia mainosjulisteita, joissa oli yhä sama teksti mutta kuvan paikalla tyhjää.
Muutaman päivän päästäHelsingin Sanomien taloustoimittaja tajusi, että tämäkin vaihe oli ennalta suunniteltu. Kun hän soitti ravintolaketjun omistavan yhtiön toimitusjohtajalle, tämä myönsi juonen. Jopa se, että media pian paljastaa tempun, oli käsikirjoitettua.
Mediaa on vedätetty monella tavalla. Kerran on keppostelija päässyt iltapäivälehden lööppiin paistattelemaan jättipotin lottovoittajana, vaikka hänen tarinansa oli tekaistu – ja toimittajankin olisi pitänyt huomata aukot kertomuksessa.
Amerikkalainen The Yes Men -aktivistiryhmä on onnistunut esittäytymään suuren öljy-yhtiön ja Maailman kauppajärjestön WTO:n edustajina ja antamaan hulvattomia lausuntoja johtaville kansainvälisille tv-uutiskanaville suorissa lähetyksissä ilman, että heidän aitouttaan on osattu epäillä.
Riippumaton media tekee arvokasta työtä. Uutistoiminta on vapaassa lännessä kuitenkin myös liiketoimintaa, jossa nopeudesta on tullut kilpailuvaltti välillä valitettavasti ohi luotettavuuden.
Suomalainen media vetoaa verolistaustapauksessa siihen, että se julkaisi viranomaisen keräämää ja jakamaa tietoa. Totta, mutta voisiko media miettiä – yhdessä yleisön ja viranomaisten kanssa – onko nykyisissä toimintamalleissa kaikki kohdallaan?
Ensi vuonna kukaan tuskin yrittää toistaa temppua veropäivänä. Mutta sen esimerkki voi houkuttaa rohkelikkoja kokeilemaan median vedättämistä muissa yhteyksissä, jotka eivät ehkä ole yhtä harmittomia.
Siksi medialta olisi viisasta arvioida avoimesti omaa toimintaansa ja tehdä selväksi, että onnettomista ohilaukauksista yritetään ottaa myös opiksi vastaisen varalle.
Matti Mörttinen
Kirjoittaja on pirkanmaalainen veronmaksaja, tietokirjailija ja journalisti.
Voit keskustella kolumnista 24.11. klo 23.00 asti.