Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Neuvola täyttää tänä vuonna jo sata! Äitiys- ja lastenneuvolat ovat pelastaneet valtavasti ihmishenkiä. Kiitos ja onnea. Ja sitten eteenpäin.
Neuvola on koko historiansa ollut merkittävä kansanterveyden edistäjä. Hygienia, tuberkuloosivalistus, rokotukset, kehityspoikkeamien havaitseminen ja hoitoonohjaus – onnistuttu on.
Mutta miten on nykyajan kansantautien laita? Miten neuvola vastaa masennuksen ja muiden psyykkisten sairauksien aiheuttamaan kuormitukseen, joka uhkaa myös perheen lasten hyvinvointia?
Kävin neuvolassa kaikkiaan reilun kymmenen vuoden ajan. Tai no, kävin ja kävin. Välillä en käynyt, ja kukaan ei reagoinut siihen mitenkään. Meidän perheemme neuvolataipaleella suurin vaikuttaja on ollut hiljaisuus. Sellaisesta ei ole lapsen terveydelle hyötyä vaan haittaa.
Kun veimme toisen lapsemme nelivuotistarkastukseen, olin jäänyt pitkälle sairauslomalle masennuksen takia. Kerroimme perheemme tilanteesta, joka oli suoraan sanottuna aika heikko. Saimme terveydenhoitajalta hyvänmielentoivotuksen ja ohjeen tulla vuoden päästä viisivuotistarkastukseen. Se olisi kuulemma tärkeä käynti, koska silloin tutkitaan koulukypsyyttä.
Vuoden päästä tilanne ei ollut ainakaan parantunut, ja viisivuotiskäynti jäi varaamatta. Ilmeisesti se ei ollutkaan niin tärkeä tapahtuma, koska ei neuvolaan kutsuta, ellei itse varaa aikaa. Ei näköjään edes silloin, kun edellisellä käynnillä on tullut ilmi perhetilanne, joka saattaisi vakavasti haitata lapsen hyvinvointia.
Kun lapsi sitten täytti kuusi, saimme vietyä hänet neuvolaan ja kerroimme tietysti, miksi emme olleet ilmestyneet paikalle vuotta aiemmin ja että sairastumiseni oli johtanut työkyvyttömyyteen. “Ei se mitään”, sanoi terveydenhoitaja.
Ihminen, joka edustaa hyvinvointivaltiota lapsen elämässä ja on nimetty lapsen kasvua tukevaksi viranomaiseksi, sanoi siis: “Ei se mitään.” Ei se mitään, että kaksi lastamme kasvavat perheessä, jossa toisella vanhemmalla on vaikea mielenterveyden häiriö.
“Kaikki hyvin” ja dinosaurustarrat ovat olleet se, mitä lapsemme ovat neuvolasta saaneet, koska he ovat olleet mittojen mukaisia. Olen lähtenyt sieltä joka ainoa kerta hämmentyneenä.
Meidän perheemme on ollut asiakkaana vain kahdessa neuvolassa; terveydenhoitajia on ollut useita, lääkäreitä kolme. Nämä tapaukset ovat kuitenkin Suomen vauraimmasta kaupungista ja ajalta ennen koronaa.
Vika ei tietenkään ole hoitajien työmoraalissa tai hyvässä tahdossa vaan siinä, että he eivät ole saaneet riittäviä valmiuksia eikä ole riittävästi muita palveluita, joihin he voisivat ohjata apua tarvitsevia. Sosiaalitoimen perhetyön ja neuvolan yhteys on ollut olematon. Tähän toivoisi sote-uudistuksen tuovan helpotusta, mutta uskon vasta, kun näen sen tapahtuvan.
Lapsillamme on asiat hyvin ja neuvolavuodet takana. Sairastumiseni ei johtunut perhe-elämän paineista, mutta välillä mietin, olisiko syöksykierre ollut katkaistavissa, jos neuvolan kautta olisi tullut enemmän tukea eikä vain esitteitä, joiden kasvatusneuvoista on tullut enemmän paineita kuin hyötyä.
Hyvät lastenneuvolan työntekijät! Lakatkaa sanomasta “Kaikki näyttäisi olevan hyvin”, jos totuus on, että ei vain ole enempää antaa. Kun nyt juhlitte satavuotiasta neuvolaa, puolustakaa meitä perheitä. Silloin meidänkin on helppo puolustaa teitä.
Korkkarit kattoon ja katse eteenpäin, yhä terveempään, onnellisempaan kansaan! Nostan teille maljan kaikesta huolimatta, koska uskon teihin ammattikuntana.
Auli Viitala
Kirjoittaja on mielenterveyskuntoutuja
Kolumnista voi keskustella 22.9. klo 23.00 saakka.