Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
“Vallitsevissa olosuhteissa Suomen aiemmasta Venäjä-suhteesta ei ole paljon jäljellä”.
Näin karusti lausui puheessaan presidentti Sauli Niinistö suurlähettiläspäivillä elokuun lopussa.
Puheessaan hän tarkasteli menneen vuoden aikana tapahtuneita ulko- ja turvallisuuspoliittisia muutoksia. Aivan aiheesta hän kiitti diplomaattikuntaa talven ja kevään onnistuneista ponnistuksista. Kaiken kaaoksen keskellä Suomen uudelleenasemoituminen kansainvälisessä politiikassa on tapahtunut niin pehmeästi kuin se ylipäätään on mahdollista.
Puheessaan Niinistö veti myös ensimmäisiä luonnosmaisia linjoja siitä, mikä voisi olla Nato-Suomen ulkopoliittinen linja. Perinteisempien ulko- ja turvallisuuspoliittisten kysymysten lisäksi Niinistö nosti esiin ilmasto-, ympäristö- ja teknologiakysymykset.
Näitä uusia ajatuksia tarvitaan korvaamaan Niinistön yhdeksän kuukautta Krimin valtauksen jälkeen lanseeraaman aktiivisen vakauspolitiikan neljä pilaria. Pilareita olivat maanpuolustuskyky, suhteet Venäjään, läntinen yhteistyö erityisesti Ruotsin ja Yhdysvaltain kanssa sekä kansainvälinen järjestelmä erilaisine järjestöineen YK:sta alkaen.
Niinistö kuvasi vakauden löytyvän näiden pilarien aktiivisesta säätelemisestä. Kun jokin pilareista heikkenee, niin muita pitää vahvistaa. Kun Venäjä-pilari helmikuun lopussa romahti kokonaan, loppui myös kokonaisuuden säätelykyky. Uudessa tilanteessa suomalaisten itselleen myöntämä optio Nato-jäsenyyden hakemisesta laukesi ja Nato-pilarin asentaminen alkoi melkein koko kansan talkoilla.
Nämä Niinistön pilarit eivät muuten ole suinkaan ensimmäiset ulkopolitiikan pilarit. Presidentti Urho Kekkonen puhui vuonna 1961 myös pilareista: "Puolueettomuuspolitiikan voidaan katsoa nojaavan neljään pilariin: 1) että se on ulkovaltojen tunnustama; 2) että ulkovallat luottavat siihen; 3) että oma kansa on sen takana ja 4) että maa on valmis ja kykenevä torjumaan puolueettomuuden loukkaukset."
Ulkovallat voi tässä yhteydessä tulkita ennen kaikkea Neuvostoliitoksi. Pilareista kahta säädettiin siis suoraan Moskovassa. Kahdessa jälkimmäisessä oli kysymys suomalaisten halusta ja kyvystä toteuttaa Moskovan haluamaa ulkopolitiikkaa. Kyky puolustaa maata on siis ollut, ja on varmasti myös tulevaisuudessa, yksi pilari. Konsensusta valitun linjan taakse ei sentään enää vaadita.
Nyt pitäisi pilareita taas pistää uusiksi. Jälleen on kyse siitä, että minkä asioiden varaan voimme laskea Suomen ja suomalaisten turvallisuutta. Nato-jäsenyys sinällään ei Suomea juuri muuta, mutta asemaamme maailmassa kyllä. Eikä kyse ole vain Venäjästä, vaan myös Kiinasta, ilmastokriisistä, energiasiirtymästä, ydinaseista, demokratian ja autoritaarisuuden kamppailusta sekä monista muista myrskyisän maailmanajan kysymyksistä.
Tilaisuus puhua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta olisi normaaliaikoina paras mahdollinen. Eduskuntavaalit ovat ensi keväänä ja presidentinvaalit vajaan puolentoista vuoden päästä. Mutta nyt kun muutokset ovat nopeita, ovat vaalit auttamatta liian myöhään.
Suomen Nato-jäsenyys vahvistetaan todennäköisesti tulevan talven aikana. Jo nyt, tarkkailijajäsenyyden aikana, meillä on oltava kantoja isoihin ja kauas kantaviin päätöksiin. Niiden linjakkaaseen muodostamiseen tarvitaan poliittinen kehys.
Tapana on ollut, että uusi hallitus aloittaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon tekemisen pian valtaan astumisensa jälkeen. Normaalirytmissä tämä tarkoittaisi, että eduskunta käsittelisi selontekoa aikaisintaan reilusti vuoden 2024 puolella.
Poikkeuksena totutulle menettelylle tehtiin keväällä eräänlainen selonteon pikainen jatko-osa Suomen Nato-prosessin pohjaksi. Nyt on hyvin vakavasti harkittava, onko jälleen tehtävä jotain samanlaista.
Konsensukseen tähtäävä parlamentaarinen valmistelu yhtä aikaa vaalikampanjoinnin kanssa ei toki ole demokratian kannalta ihan puhdas suoritus. Selontekoa olisi tässä poikkeuksellisessa menettelyssä mukana laatimassa myös pian sivuun astuva presidentti. Samalla presidentinvaalit käytännössä latistettaisiin päätetyn linjan toteuttajan valinnaksi.
Mutta pienen on oltava valmis joka hetki. Nyt on pystytettävä mahdollisimman lujia pilareita Suomen ja suomalaisten turvallisuuden perustaksi.
Janne “Rysky” Riiheläinen
Kirjoittaja on joensuulainen tietokirjailija, joka aiemmista harhakäsityksistään huolimatta ei todellakaan haluaisi elää näin historiallisina aikoina.
Kolumnista voi keskustella 10.9. klo 23.00 saakka.