Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Melkein viikoittain kuulee lauseen, että maailma ei ole enää entisensä. Ihmiskunta on tehnyt silloin jotakin oikein hölmöä tai jotakin erityisen julmaa.
Tästä voi päätellä, että maailma on aina vain entisensä. Hölmöys ja julmuus kukoistavat vuosisadasta toiseen.
Maailma ei kuulemma ole enää entisensä myöskään luonnonkatastrofien jälkeen. Se kuulostaa vielä hassummalta. Eivätkö luonnonkatastrofit ole kaikkein entisintä? Niitä on todistettavasti tapahtunut kymmenien miljoonien vuosien ajan.
Sellainenkin viisaus on olemassa, että vain muutos on pysyvää. Tiettävästi ensimmäinen, joka sanoi niin, oli kreikkalainen filosofi Herakleitos noin 2500 vuotta sitten. Ei siis mitään muutosta tässäkään.
On houkutteleva ajatus, että maailma olisi matkalla jonnekin, joko parempaan tai huonompaan, sen sijaan, että maailma pyörisi jatkuvasti ympäri ja palaisi aina uudelleen samaan paikkaan.
Maailman tuottoisimmat toimialat saavat tuottonsa nimenomaan siitä uskomuksesta, että maailma muuttuu vinhaa vauhtia. Siksi pitäisi koko ajan tehdä osakekauppaa. Siksi pitäisi koko ajan vaihtaa entiset laitteet uudempiin. Siksi pitäisi koko ajan päivittää vaatekaapin sisältö.
Hame on lyhyt kunnes se on pitkä. Lahkeet ovat leveät, ennen kuin ne ovat taas kapeat.
Historia ei toista itseään, mutta ihmiset toistavat.
Yritysmaailmassa ei puhuta muodeista, mutta sitäkin uskollisemmin muoteja noudatetaan. Suuryritykset vuoronperään joko keskittyvät tai laajentuvat. Organisaatiouudistukset eivät ole uudistuksia, vaan edestakaista palaamista vanhasta johonkin toiseen vanhaan. Sitä kutsutaan kehittämiseksi.
Muutoksen epäilijöillä ei mene hyvin. Ajatellaanpa vaikka tilannetta, jossa asiantuntija voisi päästä mediaan kommentoimaan jotakin ajankohtaista tapahtumaa.
Asiantuntijan tekee ehkä mieli sanoa, että tällä tapahtumalla ei tule olemaan mitään vaikutusta yhtään mihinkään. Mutta sellainen vastaus ei kelpaa. Sellainen vastaus ei ylittäisi julkaisukynnystä.
Valtaosa julkisuudessa esiintyvistä asiantuntijoista tavoittelee näkyvyyttä joko työnantajalleen tai itselleen, sillä näkyvyys on rahanarvoista.
Rahasta piittaamaton asiantuntija on ainoa, joka sanoo, että ei tule vaikuttamaan mihinkään. Ei pal paina. Fifty-sixty. Suattaa olla että vaekuttaa, vua suattaapa olla niinnii, että ee vaekuta.
Koronankaan jälkeen maailman ei pitänyt olla enää entisensä. Vaan missä se koronan aiheuttama muutos näkyy? Etätyöläinen on palannut toimistoon ja erakko lähtenyt seuramatkalle etelään. Naamiot on riisuttu roskikseen.
Viime vuosina on ollut muitakin tapahtumia, joiden jälkeen maailman ei olisi enää pitänyt olla entisensä. Eurokriisi. Kreikan vararikko. Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi ja sitä ennen Barack Obaman valinta samaan tehtävään. Ison-Britannian ero EU:sta. Ja niin edespäin ja niin edespäin ja vielä kerran edespäin.
Vaikka maailma muuttuisikin, ihmisten välinen toiminta ei näytä muuttuvan.
Ihmisillä on hinku työntää sormensa joka paikkaan, myös tulevaisuuteen. Ruuhkaan juuttunut autoilija säntää kiertotielle, vaikka paras vaihtoehto olisi odottaa ruuhkan hälvenemistä.
Ihmiset käyttävät valtavan määrän aikaa ja energiaa sen pohtimiseksi,
mitä tulevaisuuden suhteen tulisi tehdä.
Joskus ei kannata tehdä mitään. Liittyäkö Natoon vai olla liittymättä? Voi olla, että ihan sama. Entä olisiko pitänyt taistella koronavirusta vastaan monenlaisin rajoituksin vai olisiko pitänyt antaa viruksen levitä ja hiipua itsestään? Ehkä kumpikin vaihtoehto olisi ollut yhtä hyvä.
Puoli vuosisataa sitten minulle kerrottiin koulussa, että väestönkasvu ja ihmisten piittaamattomuus tuhoavat planeettamme. Sama hätkähdyttävä uutinen on sittemmin kerrottu monesti uudelleen, ja aina tämä uutinen hätkähdyttää ikään kuin se olisi uutinen.
On jokseenkin varmaa, että tämä sama uutinen hätkähdyttää ihmisiä vielä tulevinakin vuosikymmeninä.
Tulevaisuus on siis ollut täysin selvä ainakin vuodesta 1970 lähtien. Välineet ja keinot, joilla luontoa tuhotaan, ovat ehkä kehittyneempiä kuin ennen, mutta lopputulos on sama.
Tekniikka kehittyy, ihmiset eivät.
Pekka Seppänen
Kolumnin kirjoittaja lienee riippumaton tarkkailija myös tulevaisuudessa.
Kolumnista voi keskustella 16.6. klo 23.00 saakka.
Tulevaisuuksien kesä Yle Radio 1:ssä, Yle Teemalla ja Areenassa: toivoa paremmasta ja dystopioiden varjoa