Synkkinä hetkinä kokki Jonna Lehtoranta katui, että oli 16-vuotiaana valinnut ravintola-alan.
– Jos olisin mennyt kauppikseen tai opiskelemaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa, ihan mille tahansa muulle alalle, en olisi tällaisessa velkaloukussa, jota tulen maksamaan pois seuraavat 10 vuotta, Lehtoranta sanoo.
Lehtoranta oli kokoaikaisena kokkina helsinkiläisessä hotellissa, kun koronavirus saapui Suomeen alkuvuodesta 2020.
Seuraavien lähes kahden vuoden aikana hallitus rajoitti ravintoloiden toimintaa ennennäkemättömällä tavalla: välillä ravintolat olivat kiinni kokonaan, kun taas epidemian rauhallisempina aikoina ovet piti sulkea normaalia aikaisemmin.
Lehtorannalle se tarkoitti sitä, että työt loppuivat kuin seinään, kun hotellin lähes koko keittiöhenkilöstö lomautettiin. Sen jälkeen hän oli välillä kokonaan ilman töitä, välillä taas osa-aikaisena työntekijänä.
Pahinta on jatkuva epävarmuus.
– Joka kuukausi saa jännittää, saako palkkaa työnteosta vai ansiosidonnaista kotona olemisesta. Joka ikinen hankinta pitää miettiä tarkkaan, että onko minulla varaa siihen, 24-vuotias Lehtoranta sanoo.
Lomautetut turvautuivat pikavippiin ja toimeentulotukeen
Korona ja rajoitukset iskivät pahasti palvelualoihin, erityisesti matkailuun, ravintoloihin ja tapahtumiin.
Tarjoilijoiden, kokkien ja hotellivirkailijoiden työtunnit vähentyivät dramaattisesti keväällä 2020.
Matkailu- ja ravintola-alan työntekijöiden työtunnit ovat edelleen hieman alemmalla tasolla kuin ennen kriisiä. Syynä on se, että etätöiden jatkumisen takia lounaalla käynti ei ole palannut entiselleen, ja siksi henkilöstöravintoloissa on yhä runsaasti lomautuksia.
Kolme neljästä matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluiden alalla työskentelevistä on ollut kahden viime vuoden aikana joko työttömänä, lomautettuna tai molempia. Tämä selviää Palvelualojen ammattiliiton Pamin jäsenkyselyssä.
Kun työt loppuivat, monet joutuivat taloudelliseen ahdinkoon. Puolet matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita tekevistä työntekijöistä oli joutunut käyttämään säästöjään ja kolmannes sai taloudellista tukea läheisiltään.
Moni myös otti pikavippejä, myi omaisuuttaan tai eli toimeentulotuella. Ammattiliitot jakoivat jopa ruokakasseja pahimmassa tilanteessa olleille.
Korona-aikana Jonna Lehtorannalle kertyi velkaa yli 20 000 euroa, kun hän turvautui luottokorttiin, opintolainaan sekä osamaksuihin.
– Teki pahaa katsoa summaa, joka vaan kasvaa: tämän verran olen joutunut käyttämään yksinkertaisesti elämiseen, Lehtoranta sanoo.
Loppuvuodesta 2020 hän sai työpaikan vasta-avatusta panimoravintolasta Helsingin keskustassa, mutta työt alkoivat osa-aikalomautuksella koronarajoitusten takia.
Kuukauden työkeikasta Ylläksellä jäi käteen vain kokemus, kun asuminen ja työmatkat omalla autolla kävivät niin kalliiksi.
Duunarit unohdettiin tukipaketeista
Pari päivää ennen vappua Helsingin Hakaniemessä valmistellaan työväen vuoden suurinta juhlaa.
Tosin kutsuvieraita on vähemmän kuin ennen koronaa, sanoo duunareita edustavan ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
Eloranta vakavoituu alkaessaan summata korona-ajan vaikutusta työntekijöihin. Hänen mukaansa yhteiskunnan turvaverkko osittain petti ja jätti lomautetut palvelualojen työntekijät heitteille.
Kun koronarajoitukset alkoivat keväällä 2020 sulkea suomalaisia koteihinsa, Sanna Marinin (sd.) hallitus räätälöi pikavauhtia kustannustukia yrityksille. Palkansaajien kohdalla luotettiin, että normaali sosiaaliturvajärjestelmä riittää kriisitilanteessa.
– Jos yksi toimiala oli rajoitusten kärki, sen henkilöstöstä olisi pitänyt huolehtia paremmin, Eloranta sanoo nyt.
Elorannan mukaan työttömyysturva- ja lomautusjärjestelmät auttoivat pehmittämään kriisin ensimmäistä iskua. Kun tilanne pitkittyi, olisi tarvittu muun tyyppisiä tukielementtejä niille, joiden palkkataso on lähtökohtaisesti matala ja joilla on säästöjä vähän.
Yhden tukimuodoista olisi Elorannan mielestä pitänyt olla alimpien ansiopäivärahojen tilapäinen korotus, jotta matalapalkka-alalla oleva työntekijä eläisi niillä. Myös omavastuupäivien poiston sekä ansiosidonnaisten päivien kerryttämisen olisi pitänyt olla Elorannan mukaan voimassa koko korona-ajan.
Konkreettinen kädenojennus duunareille olisi ollut lyhennetyn työpäivän palkkatukimalli, jolla työntekijät oli saatu pidettyä työpaikoilla. Tästä on hyviä kokemuksia esimerkiksi Tanskasta ja Saksasta.
Lisäksi Eloranta huomauttaa, että lomautetut jäivät syrjään normaaleista te-toimiston koulutuksista ja palveluista.
– Lomautettuja ei saisi unohtaa sohvanpohjalle. Voi olla, että kaikki eivät enää pääsee työn syrjään kiinni. Veimme tätä viestiä työ- ja elinkeinoministeriölle, Eloranta sanoo.
Eloranta ei syytä suoraan ketään. Hän sanoo useaan otteeseen, että taudin ja rajoitusten aaltoitu oli ennalta-arvaamatonta, joten reagointi oli hankalaa. Yrityksille tarjottuja koronatukia hän pitää tarpeellisina.
Rajoitukset poistuivat, pieni epävarmuus jäi
Ravintolarajoituksia poistettiin asteittain tämän vuoden helmikuun aikana. Siitä lähtien Jonna Lehtoranta on saanut tehdä niin paljon töitä kuin ehtii.
Kaikki matkailu- ja ravintola-alalla työskentelevät eivät ole päässeet vieläkään takaisin töihin. Lomautettujen määrä on yhä korkeammalla tasolla kuin ennen koronapandemiaa.
Vaikka työllisyys on huippulukemissa, eivät tehdyt työtunnit ole nousseet samaa tahtia. Se kertoo siitä, että yhä useampi työ on nyt osa-aikaista.
Epävarmuus on myrkkyä taloudelle, usein sanotaan.
Vaikka rajoitukset ovat poistuneet, eivät asiakkaat ole palanneet kaupunkien keskustoihin ja ravintoloihin iltaa viettämään samalla tavalla kuin ennen.
– Arki-illat ovat hiljaisia, viikonloppuisin tapahtuu. Nyt odotetaan, että turistit pikkuhiljaa palaavat Helsinkiin, niin sitten on enemmän vilinää, Lehtoranta pohtii.
Lehtorannan mukaan ravintola-alalla on kovat odotukset ensi kesälle.
– Ei voi olla muuten kuin positiivisin mielin tulevaisuutta vasten. Mitä enemmän ihmisten liikkuminen palaa normaaliksi, sitä enemmän se tuo toivoa ravintola-alan ihmisille.
Keskustelu on auki 30.4.2022 kello 23 asti.