Turkisala on tukalassa tilanteessa, ja tuottajat kertovat väsymyksestä. Maaliskuun huutokauppa oli pettymys, ja katseet on käännetty kesäkuun huutokauppaan. Kaikki eivät silti välttämättä pysty sinnittelemään kesään asti.
Tilojen määrä on ollut laskussa pitkään, ja viime aikojen kehitys on saanut yhä useamman tarhaajan päätymään välivuoteen.
– Tilanne on ennennäkemättömän vaikea. Kaksi pomppua peräkkäin on kova isku alalle kuin alalle, sanoo Suomen Turkiseläinten Kasvattajien liiton FIFURin toiminnanjohtaja Marja Tiura.
Pomput ovat luonnollisesti kaksivuotinen korona-aika ja Ukrainan sota.
Tilojen täyssulku sekä eläinten ja työntekijöiden jatkuva testaaminen ovat olleet Tiuran mukaan raskasta aikaa, ja se jatkuu yhä.
Sodan kerrannaisvaikutukset taas lisäävät kustannuksia myös tarhoilla: energian ja polttoaineiden hinnat kipuavat, samoin rehuraaka-aineiden hinta. Samaan aikaan nahkoja on vaikea saada kaupaksi.
– Kyseessä on tuntuva kustannusten nousu tilaa kohti. Parasta aikaa lasketaan esimerkiksi rehuraaka-aineiden hinnan kehityksen vaikutusta. Tilanteen kestosta ei myöskään pysty sanomaan, mutta ei ole odotettavissa, että se menisi nopeasti ohi, sanoo Tiura.
Osa tiloista on kovissa taloudellisissa vaikeuksissa. Välivuosia on pidetty aiemminkin, mutta nyt ne ovat yleistyneet. Myös kokonaan lopettavien määrä kasvanee tämän vuoden aikana, Tiura uskoo.
– Kriittinen tilanne koskee kaikkea maataloutta, esimerkiksi lannoitteiden ja energian kallistumisen kautta. Siksi maataloutta on katsottava kokonaisuutena; suora tuki valtiolta auttaisi pahimman yli, sanoo Tiura.
Markkinat ovat, mutta ne eivät vedä
Markkinat ja kysyntä sen sijaan ovat alan mukaan kunnossa. Huono puoli on se, etteivät markkinat nyt vedä. Maaliskuun huutokaupassa minkinnahoista myytiin vain viidennes ja ketunnahoista vajaat 40 prosenttia.
Sitä kotimaisen huutokauppayhtiö Saga Fursin hallituksen puheenjohtaja Jari Isosaari kuvaa torjuntamyynniksi. Päämarkkina-alueen Kiinan ostohalut ovat vielä jäissä, sillä maan tiukkojen karanteenisäännösten ihmiset eivät kulje kauppakeskuksissa eikä lopputuote liiku. Siksi uusien nahkojen ostamiseen ole vielä tarvetta.
Kiinan ja Korean osuus huutokaupan myynnistä on yleensä jopa 80 prosentin luokkaa.
Ukrainan sota taas vei huutokaupasta Venäjän, josta odotettiin tilanteen pelastajaa.
Maaliskuussa kaupaksi kävivät tuotteet, joita luksusbrändit ja huippumuoti ostavat. Siellä turkiksen kysyntä on Isosaaren mukaan kymmenien prosenttien kasvussa niin Euroopassa kuin Koreassa.
– Halukkuutta on maksaa niistä tuotteista, joissa markkina vetää. Mutta kysyntä jäi pieneksi siellä, missä Kiinalla on määräävä markkina-asema, sanoo Isosaari.
Saga Furs uskoo, että kesäkuun huutokaupassa Kiina on jo isommin mukana. Siksi alan näkymät ovat Isosaaren mukaan lyhyellä aikajänteellä epävarmat, mutta kauemmas katsottuna todella hyvät.
Kun koronarajoitukset hellittävät ja sotatilanne rauhoittuu, alta paljastuu kova kysyntä, uskoo Isosaari.
– Kaksi vuotta olen sanonut, että tilanne tuskin enää muuttuu pahemmaksi, mutta sodan alettua en sano enää mitään. Toivon toki, että se ei enää pahemmaksi muutu, sanoo Isosaari.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun perjantaihin 25.3. kello 23:een saakka.