Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Mitä kireämmäksi Euroopan turvallisuusilmapiiri on vuosien mittaan kiristynyt, sitä syvempään on huokailtu heikon Euroopan unionin takia. Nyt voi päästää helpotuksen huokauksen. EU:n kumppaneineen lataamat pakotteet Venäjälle näyttävät iskevän ilmat pihalle Venäjän kansantaloudesta.

Venäjän hyökkäyksen yllättävyys ja järjettömyys järkytti ihmisiä. Se ja huoli Ukrainan puolesta ovat poliittinen paine, jonka pohjalta tehdään nyt rajuja päätöksiä ympäri maailman. Kaikki pakotteet oli tavallaan jo asetettu kansalaisten korvien välissä, sillä hyökkäys Ukrainaan vei ihmisten silmissä Venäjältä aseman valtiona muiden joukossa.

Päälle iski myös laumaeläimen perusvaisto: yhdessä on turvallisempaa. Kaikki jäsenmaat ymmärsivät, että Ukrainan kohdalla pyrkimyksissään onnistuva Venäjä jatkaa valtapiirinsä levittämistä aggressiivisesti. Tämä olisi käytännössä tarkoittanut Venäjän lähialueilla sijaitsevien demokratioiden jättämistä sen valtapiiriin.

Kun suuren yleisön vaatimus toimia ja ymmärrys tilanteen vakavuudesta yhdistyivät, tarvittu yksimielisyys syntyi. Nopeasti toisiaan seuranneet pakotepaketit muuttavat nopealla tahdilla venäläisten arkea, ja myös syövyttävät Venäjän kansantalouden perustuksia.

Nyt nähdään ensimmäisen kerran, miten iso kansantalous eristetään tärkeimmistä markkinoistaan ja paljolti myös talouden globaalista kokonaisuudesta.

Tulos ei vielä ole selvä, mutta jo nyt on nähtävissä, että EU pystyi toden totta käyttämään omia voimiaan. EU:n noususta kertoo omalta osaltaan myös se, miten näkymätön Yhdysvallat on tilanteessa ollut.

Presidentti Joe Biden on aivan sodan alkupäivien jälkeen saanut vetäytyä taka-alalle ja antaa eurooppalaisten huolehtia tilanteesta. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on ensimmäinen EU-johtaja pitkään aikaan, joka voi astua esiin selkä suorassa puolustamaan teoilla unionin arvopohjaa.

Kaikki olisi voinut mennä myös aivan toisin. EU ei olisikaan hajanaisuutensa takia kyennyt vastaamaan Venäjän haasteeseen. Niin Kremlissä varmaan laskettiin. Kaiken aloitekyvyttömyyden ja heikkouden jälkeen, jota EU on turvallisuuspolitiikassa viime vuosina osoittanut, tämä laskelma oli ihan perusteltu.

Jos Venäjä olisi jatkanut tähänastista hivuttamistaktiikkaansa, niin unioni olisi ollut tuttuun tapaan lähinnä hyvin huolestunut. Jostain syystä Putin halusi koko Ukrainan kiireellä omakseen. Se saattaa olla hänelle kohtalokas virhe, joka pakottaa EU:n olemaan voimakas.

Ei EU-maiden hajanaisuus sinällään mihinkään ole hävinnyt. Tässä tilanteessa oli vain kaikkien etu toimia voimakkaasti.

On historian ironiaa, että kun EU turvallisuusrakenteena alkaa vihdoin täyttää odotuksia, suomalaisten mielialat ovat jo kääntyneet Nato-jäsenyyden puoleen. Sinänsä nämä kaksi asiaa eivät ole mitenkään toisensa poissulkevia. Tähän asti vain on katsottu, että Suomelle riittää poliittisen liittoutumisen suoma perusta rakentaa sitoumuksiaan länteen.

Suomalaiset äänestivät aikoinaan EU-jäsenyyden puolesta paljolti juuri siksi, että näin päästiin kauemmas itänaapurin otteesta. Monet syvemmällä Neuvostoliiton otteessa olleet jatkoivat saman tien myös Natoon asti. Suomi jäi kuitenkin EU-jäsenyyteen ja yksi viime aikojen suosituimpia katumusvirsiä onkin ollut, ettei aikoinaan liitytty Natoon.

Mutta Nato-jäsenyydelle ei olisi 90-luvulla yksinkertaisesti löytynyt kansan kannatusta. Silloisten päättäjien henkilökohtaisessa syyllistämisessä on kysymys syntipukkien etsimisestä kansalaismielipiteen voimakkaalle Nato-vastaisuudelle.

Sotilaallisesta liittoutumisesta edes kysyttiin ensi kerran Maanpuolustustiedotuksen Suunnittelukunnan mielipidetutkimuksessa 1996. Silloin 20 prosenttia kannatti Suomen sotilaallista liittoutumista – 69 prosenttia oli vastaan.

Nyt tilanne on kovin toinen. Myrsky alkoi, kun Venäjä ilmoitti viime syksynä haluavansa laittaa Euroopan turvallisuusrakenteen uusiksi. Uusiksi se toden totta on nyt menossa, eikä lopputuloksesta ole vielä tarkkaa tietoa. Paitsi toki se, että muutos ei tapahdu Kremlin suunnitelmien mukaisesti.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Aiheesta voi keskustella 4.3. klo 23.00 asti.