Aivan alusta asti koronapandemiaa tarkasti seurannut Helsingin yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian dosentti Tuomas Aivelo sanoisi mielellään lopulliset hyvästit kahdelle yleiselle tavalle.
Ensin historiaan saisi jäädä kättely.
– Käsien merkitys on todella suuri tautien leviämisessä. En jää kaipaamaan kättelyjä, Aivelo linjaa.
Suomalaisessa normaaliarjessa kättely ei stressaa, mutta tilanne muuttuu, jos siirrytään vaikkapa Madagaskarille, Intian valtameressä olevaan saarivaltioon. Aivelo teki siellä kenttätutkimusta.
Kun hänen puolisonsa matkusti maahan, antoi Aivelo painokkaasti yhden ohjeen: älä kättele.
– Sikäläiset lapset ovat kovia kättelemään jokaista – ja todellakin siellä on tarjolla enemmän taudinaiheuttajia kuin meillä, kihomadoista lähtien.
Pandemia teki kättelystä turvatonta myös Suomessa.
Tuomas Aivelo toivoo rutiiniksi myös sen, ettei kukaan menisi enää sairaana töihin. Mitä vähemmän niiskuttavia ihmisiä on tartuttamassa työkavereita, sitä parempi.
– Ennen taisi olla vähän huono perussääntö, että puolikuntoisena kuuluu mennä töihin. Mahdollisuus etätyöhön tuo varmasti järkeä tähän.
Käsidesiputelin kautta kauppaan
Käsidesiä, palvelua pleksin takaa, korttikauppaa. Millainen on tulevaisuuden kauppa?
Pleksit: Kauppojen kassoille ja muille palvelutiskeille asennetut suojapleksit saavat Tuomas Aivelolta kiitosta. Niistä ei kannata luopua, vaikka virustilanne helpottaa.
Käteinen raha: Rahan kanssa värkkääminen kannattaa minimoida.
– Pidän tavasta, ettei ole turhaa kontaktia.
Käsidesiä voi käyttää myös jatkossa, etenkin flunssakausien aikana.
– Käsienpesua ei ole kaikkialla tehty kovin helpoksi. Käsidesin käyttäminen on suositeltavaa, Aivelo sanoo.
Konsulentit: Aivelo ei usko, että tuotemaistatuksia tarjoavat konsulentit lopettavat työnsä. On nimittäin paljon asioita, joita voidaan jatkossakin tehdä, kun ne suunnitellaan järkevästi.
Pandemia on tehnyt ihmisistä tarkkaavaisia ja toiminnat mietitään usein uudella tavalla. Ehkä jokin muu tarjoilutapa kuin nakinpala yhteislautaselta hammastikulla?
Meikkitesterit: Kasvojen koskettelu kauppatilanteessa eli monet ihmiset kokeilemassa tuotetta samasta meikkiputkilosta: ei jatkoon. Tuoksujen arviointi testiliuskojen avulla onnistuu kyllä turvallisesti.
Riskejä noutopöydän äärellä
Ravintolan vaaranpaikat ovat olleet pandemian aikana tarkassa syynissä. Miten ruokaravintoloissa käyttäydytään jatkossa?
Jaetut annokset: Loppuiko nyt trendikäs aterian pikkuannosten jakaminen? Tuomas Aivelo ei tyrmää muoti-ilmiötä, jos se tapahtuu porukassa, jonka kanssa ollaan muutenkin yhteyksissä.
Aterimet: Asiantuntija ei myöskään hyllyttäisi ravintolapöydän purnukoita, joista asiakas ottaa aterimet. Perustelu on selvä: pintojen kautta tulevat tartunnat ovat vähäisiä.
– Riski on suhteellisen pieni, jos haarukkaa hipaisee yksi ihminen. Jos sata ihmistä tarttuu ottimeen, kuten esimerkiksi noutopöydissä, silloin riski kohoaa merkittävästi.
Käsidesin käyttö luo turvallisuutta, kun annos haetaan noutopöydästä.
Leikkinurkkaukset: Aivelo karrikoi, että ehkä maailman eniten pöpöjä sisältävä paikka on ruotsinlaivan pallomeri. Lasten elämä on ylipäätään suurta tautien levittämisen riemujuhlaa, mutta tutkija ei pidä sitä suurena riskinä.
Ylihygienisoimista hän välttäisi lastenkin kohdalla.
– Jos pallomeri on lapsen läheisin kosketus bakteereihin, on tilanne ikävä. Sopiva kontakti luontoon, vaikka puutarhatyökalujen imeskely on ihan hyvä idea, Tuomas Aivelo heittää.
Resuiseksi selatut lehdet
Pandemia sujautti piiloon jo alkumetreillään odotushuoneiden ja kampaamojen lehtiniput.
Yhteislehdet: Terveysasemien tai lääkäritalojen odotushuoneiden lehdet ovat Tuomas Aivelolle vieras konsepti.
– Pelaan kännykällä.
Hän muistelee lehtijuttua, jossa pohdittiin, mikä on muuttunut hammaslääkärissä. Kukaan ei ole vihainen lääkärin myöhästymisestä, koska kaikilla on viihdykkeenä kännykkä.
– En siis itse jää kaipaamaan lehtiä, mutta eivät ne myöskään ole suuri riski. Tietysti ihmiset menevät lääkäriin sairaana, mutta mihinkään hygieniateatteriin ei tässäkään kannata lähteä.
Virus vieraalta vieruskaverilta?
Ihmiset palaavat taas busseihin, juniin ja ratikoihin.
Matkustaminen vieraan vieressä: Tuomas Aivelolla on matkustustavoistamme arkipäiväinen huomio.
– Suomalainen bussin täyttö on jo alun perin turvallista. Yksi keskelle, toinen eteen, kolmas taakse, hän sanoo.
Hän muistelee pandemia-aikana istuneensa vain kerran jonkun vieressä. Kun liikennevälineihin tulee enemmän ihmisiä, alkaa ilman vieruskaveria matkustaminen olla nykyistä harvinaisempaa. Terveiden ihmisten vierekkäin istuminen ei ole ongelma.
– Entä mitä sitten tehdään, jos onkin hieman kipeä – vaikkapa nuhainen? Käyttäisin varmaan maskia, vaikka suosituksia ei enää olisi voimassa. Silloin muut matkustajat osaavat pitää etäisyyttä.
Vältetään koskettelua
Miten suhtaudumme liikkumiseen? Kuka avaa oven ja miten?
Ovenkahvat ja nappulat: Viruslinkoja ovat paikat, jossa ihmiset toisensa perään koskevat jotain samaa. Ravintolan linjasto, hissin nappulat, ovenkahvat.
– Huomasin itse, että olin ottanut tavakseni hissin nappulan painamisen avaimella. En ollut edes miettinyt koko asiaa, Aivelo kertoo.
Ihminen on fiksu olento. Hän oppii tavat, joilla voi jopa automaattisesti toimia turvallisesti.
– Silloin omaa turvallisuuttaan ei tarvitse aktiivisesti miettiä koko ajan.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 2.3. kello 23.