Syyllistämistä, kyräilyä, juoruamista ja suoranaista uhkailua. Nykyään avoimia somepäivityksiä plussatusta kotitestistä. Suhtautuminen koronaan ja siihen sairastumiseen on muuttunut kahden vuoden aikana rajusti.
Lue lisää: Kun toimitusjohtaja Janne Ylinen kävi brunssilla ja altistui koronalle, joku soitti prepaidista ja uhkasi heittää hänen kotiinsa polttopullon
Koronapandemia on tehnyt yksilön valinnoista kaikkien asian. Kunnon kansalaisen on pitänyt uhrata omat mielihalunsa, sillä yksilön mielihyvällä ei ole tilaa viruksen hallinnassa, sanoo terveyssosiologian professori Piia Jallinoja Tampereen yliopistosta. Hän on tutkinut muun muassa asenteita erilaisissa terveyskiistoissa.
Jallinoja tutustui Ylen juttuun kerättyihin ihmisten tarinoihin ja näkee varsinkin vuoden 2020 kevään kokemuksissa jopa kauhuleffojen tunnelmaan yltävää pelkoa.
– Se muistuttaa tuttuja elokuvia, joissa kauhu leviää yhteisöön, kun epidemia tai vaikka tappajahai uhkaa turvallista lintukotoa.
Tuolloin ilmassa oli vilpitöntä huolta ja paniikkia, kun ammattilaisetkaan eivät tienneet, miten virus tarttuu ja kuinka tappava se on.
Ennen rokotuksia kukaan ei kokenut olevansa turvassa. Se selittää myös voimakkaita reaktioita ja tarvetta etsiä syyllisiä.
Samaan aikaan yksittäisten kertomusten arvo oli suuri, sillä ihmiset olivat uteliaita. Nyt sairastuminen on arkipäiväistynyt ja sen informaatioarvo vähäinen.
Tiedon lisääntyminen ja rokotteet ovat vähentäneet yleistä huolta. Samalla yksilön syyllisyys on hävinnyt.
– Omikronista odotetaan vain, että milloin se itselle tulee. Sairastumisesta kerrotaan nice to know -pohjalta, kuin aiemmin flunssasta, sanoo Jallinoja.
Paheksunnan aallot leimanneet pandemiaa
Tunnetasolla pandemia-ajalle on ollut kuvaavaa aaltoliike, jossa toiveikkuus, pettymys, turhautuminen ja lannistuminen ovat vuorotelleet.
Väärin toimivia ihmisiä on syyllistetty ja koronakyylätty erityisesti sosiaalisessa mediassa, sanoo Piia Jallinoja.
Aaltoihin ja saumakohtiin liittyvät myös yhteisen tuohtumuksen, jopa moraalisen paniikin aallot. Niistä ovat kastuneet esimerkiksi opiskelijat, kun pandemia sai uutta vauhtia kesän 2020 jälkeen, ja futisfanit, kun deltavariantti rantautui Suomeen EM-kisoista.
– Jälkikäteen ajatellen se olisi tullut myöhemmin joka tapauksessa. Mutta paheksuttiin niitä, jotka ovat "nautintojen ja halujen vietävissä", kun me muut olemme neljän seinän sisällä. Myös media on kiihdyttänyt pieniä sosiaalisia paniikkeja, sanoo Jallinoja.
Toisaalta tilanteen helpottaessa on alettu katsoa vinosti kotiin jumiutuneita.
– Murroskohdissa aina paheksutaan niitä, jotka toimivat toisin.
Ylen keräämät tarinat osoittavat Jallinojan mukaan myös sen, että erityisesti pienillä paikkakunnilla sairastuneet kärsivät aiemmin alentuneesta yksityisyydensuojasta. Niin media kuin muut kuntalaiset seurasivat tapauksia ja lukivat jopa ihmisten Facebookia.
– Voi miettiä, missä menee raja tarpeellisen informaation levittämisen ja koronapornon välillä. Ihmisiä on kytätty kriisin varjolla, jotta voidaan suojata yhteisöä paljastamalla taudin tuoja. Nyt ymmärretään, että yksityisyyden suojaa tai eettisyyttä on rikottu.
Terveysvalinnat ovat myös pääomaa
Korona ajoi ihmiset uuteen tilanteeseen, sanoo Jallinoja. Terveysasioista on tullut länsimaissa pitkälti yksilöprojekti: vaikka esimerkiksi lihavuudesta puhutaan yhteiskunnallisena ilmiönä, paljon vastuuta annetaan yksilölle.
Yksi ihminen ei pandemiaa hallitse, mutta hänen valinnoillaan on ollut totuttua isompi merkitys.
– Se ei ole vain minun kolesterolini tai diabetekseni, josta kärsin yksin – joskin yhteiskunnalle kustannuksia aiheuttaen. Tässä teoista voi seurata muille kamalia asioita välittömästi, kuvaa Jallinoja.
Terveysvalinnat ovat erityisesti keskiluokan symbolista pääomaa, jota näytetään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
– Sitä ei tehdä avoimesti, vaan kyse on enemmänkin kehon esittelystä tai tietynlaisten ruokakuvien postaamisesta. Epäterveellinen ruoka, tupakointi tai liika juominen pitää aina perustella, sillä repsahduksella pitää olla funktio, sanoo Jallinoja.
Hyveiden lisäksi esitellään tosin myös paheita, mutta nekin usein hyveinä.
– Siihen tyyliin, että en ole mikään nysväri, vaan rento tyyppi. Rentouskin on valuuttaa.
Myös maskikuvia on postattu ja niillä julistettu, mutta vaikkapa terveelliseen syömiseen rinnastettavaa symboliarvoa maskit eivät ole ehtineet saada.
– Niiden merkitys on ohuempi ja vähemmän cool, kerrostumia ei ole niin paljon.
"Kiihdyttävät tarinat tarvitsevat ristiriitoja"
Sairastuneiden tunteissa on ollut pelkoa, syyllisyyttä ja häpeääkin, varsinkin alkuvaiheessa ja silloin, kun joku toi koronan paikkakunnalle. Viimeistään omikron muutti tämän, kun virus tuntuu leviävän väistämättä.
Pandemia on sekä synnyttänyt jakolinjoja että nostanut näkyviksi jo olemassa olevia. Jallinoja uskoo, että osa ihmisistä unohtaa aikanaan kiihkeimmät kiistat ja palaa normaaliin.
Joillekin korona-aika taas on antanut uutta puhtia ja jopa uuden identiteetin esimerkiksi valtiovallan kampanjoiden vastustajana.
Populistinen kanta on vahvistunut, ja siinä soi moralisoiva, keskiluokan menoja kritisoiva klangi. Asetelma, jossa toiset vain menevät ja aiheuttavat ongelmia, saa lisää jännitettä luokka-ajattelusta.
Toisaalta osa on asemoitunut kritisoimaan niitä, jotk noudattavat valtiovallan ohjeita orjallisesti.
– Kiihdyttävät tarinat tarvitsevat ristiriitoja. Mitä enemmän jännitteitä niihin on asettunut, sitä enemmän ne tuottavat syyllisyyttä ja häpeää niissä, joiden katsotaan toimivan väärin.
Alussa hätä yhdisti, mutta rakoilu alkoi pian
Pandemian kollektiivisuus on näkynyt siinä, että valtio on antanut käskyjä ja tehnyt dramaattisiakin rajoituksia. Samalla pandemia koskettaa koko maapallon väestöä esimerkiksi talousvaikutuksineen.
Alun epävarmuus, hätä ja katastrofin ainekset yhdistivät suomalaisia, mutta melko pian pakka alkoi hajoilla, näkemykset jakaantua. ja yhteisen veneen pohja vuotaa.
– Eroja oli puolueiden välillä ja eri ryhmittymissä. Myös terveysalan ammattilaiset ja tutkijat olivat osin eri linjoilla. Ja tietysti oli niitäkin, joiden mielestä oltiin turhaan huolissaan, sanoo Jallinoja.
Silti esimerkiksi luottamus Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen nousi viime syksyyn asti. Viranomaisia kohtaan tunnettu luottamus puolestaan alkoi laskea alkuvuonna 2022.
Pandemia ei siis alun jälkeen yhdistänyt kansaa, mutta vielä ei voi tietää, muistetaanko korona-aika vuosikymmenten päästä yhtenäisyyden luojana.
Koronakertomukset ja omat kokemukset tulevat säilymään muistissa pitkään.
– Siitä tulee eräänlainen pidennetty "missä olit, kun korona tuli" -tyylinen keskustelu. Se on oli iso asia kollektiivisessa muistissa, ja sen ympärillä oleminen voi yhdistää, mutta vielä ei ole sen aika, sanoo professori Piia Jallinoja.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun sunnuntaihin 20.3. kello 23:een saakka.