Rebekka Taipale, 33, jäi yksin raskautensa kanssa. Siltä se ainakin tuntui.
Hän odotti esikoistaan, kun koronaepidemia rantautui Suomeen kevättalvesta 2020. Pian tulivat rajoitukset.
Synnytys- ja imetysvalmennukset peruttiin, eikä korvaavia videotapaamisia ehditty järjestää. Puoliso odotti ulkona autossa, kun Taipale meni rakenneultraan. Tulevaa äitiä pelotti, että hän joutuu synnyttämäänkin yksinään. Välillä se johti kiukunpuuskiin.
– Tuntui yksinäiseltä, kun miestä suljettiin pois aika tärkeistä asioista. Olisin kaivannut, että nämä asiat olisivat auenneet enemmän hänellekin, Taipale miettii.
Tuleva äiti ehti etsiä ja lukea tietoa netistä päivisin, mutta puoliso oli silloin töissä.
Epätasa-arvo teki odotusajasta raskasta
Monet esikoisiaan odottavat parit kokivat raskaaksi sen, että isät eivät päässeet mukaan tutkimuksiin ja neuvolaan koronapandemian alkuaikoina, selviää Jyväskylän yliopiston tutkimuksesta. Tutkimukseen haastateltiin 11 pariskuntaa huhti–elokuussa 2020.
Tulevat vanhemmat pitivät tilannetta epätasa-arvoisena. Heidän mielestään pandemia vaikeutti vanhemmuuteen valmistautumista.
Samaan aikaan yhteiskunnan tarjoama tuki ja vanhempien sosiaaliset suhteet vähenivät rajoitusten ja eristäytymisen takia, kun esimerkiksi vertaisryhmiä ei järjestetty. Nettiyhteydet ja puhelut eivät tulevien vanhempien mielestä korvanneet fyysistä näkemistä. Monet kokivat tutkimuksenkin mukaan yksinäisyyttä.
– Korona-aikana lapsia saaneiden vertaissuhteet kärsivät rajoitusten takia. Se ettei saanut tavata ystäviä ja vertaisia normaaliin tapaan lisäsi yksinäisyyden kokemusta monilla, sanoo kasvatustieteen maisteri ja tutkimuksen tekijä Inka-Liisa Kuusiaho.
Rebekka Taipale olisi kaivannut vertaisryhmistä tukea erityisesti imetykseen.
– Valmennusten puuttuminen ahdisti, hän toteaa.
Puoliso tuki niin paljon kuin pystyi
Taipale ei jäänyt kokonaan yksin. Isoin apu oli puolison tuki.
– Rebekka olisi varmasti kaivannut vertaistukea paljon enemmän kuin sai. Yritin tietysti tukea kaikin puolin missä pystyin, sanoo puoliso Jaakko Taipale.
Vantaalla asuva pikkusisko odotti esikoistaan samaan aikaan, ja sisarukset juttelivat pitkiä puheluita melkein päivittäin.
Lisäksi Taipale tapasi toisia äitejä seurakunnan Ekavauvakerhossa. Tapaamisia ei koronan takia järjestetty seurakunnan tiloissa, mutta tulevat äidit päättivät kokoontua yhteisen videoyhteyden ääreen yhden osallistujan luokse.
Ryhmästä jäi muutamia ystäviä, joiden kanssa Taipale pitää edelleen yhteyttä.
Tulevat vanhemmat stressasivat entistä enemmän
Koronapandemia lisäsi esikoistaan odottavien stressiä huomattavasti, selviää tutkimuksesta. Stressiä kasvattivat erityisesti rajoitusten nopea muuttuminen ja siitä johtuva epävarmuus.
– Äidit jännittivät aluksi todella paljon, pääsevätkö isät tai tukihenkilöt mukaan synnytykseen, Inka-Liisa Kuusiaho sanoo.
Huolta aiheuttivat myös pelko koronatartunnasta ja sairastumisen vaikutuksista vauvaan. Myös taloudellinen tilanne stressasi.
– Tiedämme jo ennestään, että raskausaikana koettu vahva stressi voi vaikuttaa esimerkiksi vuorovaikutukseen lapsen kanssa, Kuusiaho toteaa.
Nyt tutkijat keräävät aineistoa, jonka pohjalta voidaan nähdä pandemian pidempiaikaisia vaikutuksia.
Vertaistuki oli vähissä uudella paikkakunnalla
Rebekka Taipaleen pahin pelko ei toteutunut. Puoliso pääsi mukaan synnytykseen, kun pariskunnan esikoinen Sofia putkahti maailmaan syyskuussa 2020.
Kaikki oli uutta.
Hetkittäin Taipaleesta tuntui, että häntä ei kuunneltu kiireisellä osastolla.
– En ehkä esikoisen äitinä osannut kysyä kaikkea, mitä olisin voinut, ja saada sitä kautta apua.
Korona karsi sosiaalisia kontakteja vauvan syntymän jälkeenkin.
Osastolle ei päästetty puolison lisäksi muita vieraita. Kotonakin Taipale arasteli, ketä uskalsi päästää pienen vauvan luokse korona-aikana. Kylässä kävivät vain lähimmät sukulaiset.
Vertaistuki oli muutenkin vähissä. Taipale oli muuttanut pari vuotta aiemmin Tampereelta Jyväskylään, eikä uudella kotipaikkakunnalla ollut vielä tuttuja, joilla olisi ollut tai tulossa lapsia.
Pariskunta ei kuitenkaan elänyt vauva-arkea aivan yksinään. Pikkusiskosta löytyi vertaistukea puhelimitse, videopuheluissa ja yhteisillä vierailuilla isän luo. Myös seurakunnan kerhosta tutut äidit jakoivat lapsiarkikokemuksiaan keskenään.
Silti aika kului pitkälti kotona pienessä asunnossa ja ulkoillen, koska koronapandemia oli laittanut monet harrastukset tauolle.
Korona iski koko perheeseen
Sitten koko perhe sairastui koronaan. Sofia oli noin neljän kuukauden ikäinen.
Tilanne pelotti äitiä, koska lapsi oli ensimmäistä kertaa kipeänä, eikä koronasta tiedetty vielä paljoa.
Kaikki kolme selvisivät kuitenkin lievillä oireilla.
– Sen jälkeen uskalsimme elää normaalimmin ja vapaammin, koska koko perhe oli sairastanut koronan, Taipale kuvaa.
Korona-aika on hitsannut perheen ja lähisuvun entistä tiiviimmin yhteen. Puoliso on tehnyt välillä etätöitä perheen pienessä kodissa, joten kolmikko on ollut yhdessä hyvin tiiviisti.
– Voihan se olla, että elämän arvot ja tärkeysjärjestys olisivat korostuneet entisestään muutenkin äitiyden myötä, Taipale pohtii.
Korona-ajan hyvistä puolista kertoivat myös muut esikoisiaan odottaneet Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa.
Erityisesti kiireistä arkea eläneet vanhemmat kokivat, että saivat eristäytymisen myötä hengähtää ja keskittyä odotukseen, lapseen ja puolisoon. Monet pitivät hyvänä sitäkin, että vauvan synnyttyä vierailijoita ei kävisi jatkuvasti.
– Kokemukset sosiaalisesta eristäytymisestä jakautuivat, tutkija Kuusiaho summaa.
Toinen raskausaika ahdistaa vähemmän
Nyt Taipale odottaa toista lastaan, jälleen keskellä koronapandemiaa. Laskettu aika on kesäkuussa.
Pari viikkoa sitten häntä ahdisti. Leikkipaikat ja uintipaikat olivat kiinni, eikä oikein mitään päässyt tekemään.
Rajoitukset ovat sittemmin hellittäneet, mutta Taipale kaipaa yhä muutakin kuin kotonaoloa. Hänestä olisi kiva tavata toisia äitejä, lapsia ja odottajia. Siihen auttaisivat esimerkiksi lähivalmennukset.
– Olen ehkä luonteeltanikin sellainen, että kaipaan kohtaamisia ja ihmisiä ympärille.
Puolitoistavuotias Sofia pitää huolen siitä, että äiti ei ehdi murehtia yhtä paljon kuin ensimmäisen raskautensa aikana. Myös koronarajoitukset ovat lieventyneet parin vuoden takaisesta, ja esimerkiksi valmennuksia järjestetään nyt etäyhteyksin. Puolisokin on nyt päässyt mukaan kaikkiin tutkimuksiin.
– Olen ehkä vähän huolettomampi nyt kuin esikoista odottaessa. Olen paljon valoisammalla mielellä tällä hetkellä.
Tulevalta vauva-ajalta hän odottaa touhua ja tekemistä.
– Toivoisin, että pääsisi osallistumaan ja järjestettäisiin ohjelmaa lapsille ja perheille, että elämä ei olisi vain kotona neljän seinän sisällä olemista.
Voit keskustella aiheesta 15. helmikuuta kello 23.00 asti.
Lue lisää:
Laura Ala-Kokko odottaa esikoistaan, vaikka ei pari vuotta sitten halunnut lapsia ollenkaan – syntyvyyden kasvuun on monta syytä, joista korona on vain yksi
Hanne Kettunen on synnyttänyt vatsataudissa, nyt riskinä on sairastua koronaan – tauti tuli perheeseen juuri ennen laskettua aikaa