Suomalaisten arkielämään iskevillä koronarajoituksilla on pyritty kohta kahden vuoden ajan suojaamaan sairaanhoidon ja etenkin tehohoidon kantokykyä.

Sitä, että tarvitsevat saavat apua.

Suomen terveydenhuollon kapasiteetti on kuitenkin vaikuttanut natisevan liitoksissaan, vaikka koronan vuoksi samanaikaisesti tehohoitoon joutuneiden potilaiden määrä on pyörinyt kymmenissä, ei sadoissa. Maanantain tietojen mukaan teho-osastoilla oli koko maassa 38 koronapositiivista potilasta.

Viime aikoina on entistä enemmän kuultu vaatimuksia siitä, että sairaalakapasiteetin pitäisi kestää paremmin koronapotilaiden määrä, jotta laajoihin, kaikkien elämään vaikuttaviin rajoituksiin ei tarvitsisi turvautua.

Kysyimme asiantuntijoilta, miten Suomen terveydenhuoltojärjestelmä saadaan kestämään tulevat pandemiat ja vastaavanlaiset poikkeustilanteet.

Suomen terveysmenot yli OECD-maiden keskiarvon, mutta alle Ruotsin, Norjan ja Tanskan

Ennen koronapandemiaa vuonna 2019, siis normaalitilanteessa, Suomi käytti terveysmenoihin runsaat yhdeksän prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on hieman OECD-maiden keskiarvon yläpuolella. Suomen terveysmenot olivat kuitenkin alle esimerkiksi Tanskan, Ruotsin ja Norjan.

– Esimerkiksi Ruotsi ja Norja käyttivät terveysmenoihin noin 10–10,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, terveystaloustieteen professori ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietoylijohtaja Pekka Rissanen kuvaa.

Eroa selittää Rissasen mukaan ainakin osittain se, että hoitajien palkkataso on muissa Pohjoismaissa korkeampi kuin Suomessa.

Hoitajia on Suomessa hänen mukaansa hiukan vähemmän muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Koronapandemia on lisännyt monissa maissa terveysmenojen osuutta bruttokansantuotteesta, sillä useissa maissa pandemia on pienentänyt bruttokansantuotetta ja lisännyt terveysmenoja.

Terveysmenoihin suunnattu raha ei riitä, sanoo Suomen tehohoitoyhdistyksen puheenjohtaja ja Turun yliopistollisen keskussairaalan tehohoidon ylilääkäri Mika Valtonen.

Valtosen mukaan esimerkiksi Norjan ja Ruotsin tasolle pääseminen vaatisi terveysmenojen lisäämistä yli kahdella miljardilla eurolla, mutta se kannattaisi tehdä.

– Ei voi olla niin, että jos normaalitilanteesta hiukankin poiketaan, niin heti koko hoitoketju on tukossa. Sen verran pitäisi olla reserviä, että selviydytään myös yllättävistä kuormitushuipuista, hän sanoo.

Suurin ongelma on Valtosen mukaan hoitajien matala palkkataso, joka vie alan houkuttelevuutta.

– Kiireellisin asia olisi varmistaa hoitohenkilökunnan riittävyys.

Pelkkä raha ei kuitenkaan hänen mukaansa asioita ratkaise, vaan tarvitaan myös lisää osaamisen arvostusta, joustavuutta työoloihin ja parempaa johtamista.

Tehohoidon kantokyky on ollut koetuksella

Tehohoitopaikkojen laskentatapa vaihtelee niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, ja paikkojen määrää voidaan tarvittaessa lisätä.

Niin sanottuja raskaan tehohoidon paikkoja on Suomessa noin 250. Niissä hoidetaan vakavimmin sairastuneet koronapotilaat.

– Tämä tarkoittaa noin viittä paikkaa 100 000 asukasta kohden. Se on vähemmän kuin EU:n keskiarvo, Mika Valtonen sanoo.

Valtosen mukaan Suomessa on ylitetty pandemian aikana tehohoidossa useita kertoja kriittisenä pidetty 50 koronapotilaan raja.

– Tehohoidossa on jouduttu oikeastaan päivittäin miettimään, mitä pystytään tekemään ja kuinka paljon paikkoja on vapaana. Se on johtanut toistuviin suurten leikkausten siirtoihin, hän sanoo.

– Tehohoitoa ehkä pidetään kalliina, mutta jos ajatellaan, että taistellaan ihmisten hengestä, niin minusta se on kyllä hyvin vaikuttavaa ja kustannustehokasta, hän jatkaa.

Myös HUSin lääkintäpäällikkö Eero Hirvensalo pohtisi, onko tehohoidon mitoitus riittävän hyvä.

Hirvensalo on HUSissa koronapotilaiden hoidon suunnittelusta vastaava ylilääkäri. Hänellä on pitkä kokemus valmiusjohtamisesta kriisitilanteissa Kaakkois-Aasian tsunamista Jokelan koulusurmiin.

– Tietenkin myös muiden osastopaikkojen riittävyys erikoissairaanhoidossa täytyy olla sellainen, että se pystyy joustamaan. Jokainen pandemia, suuronnettomuustilanne tai vastaava täytyy voida hoitaa.

THL:n Pekka Rissanen katsoo, että valmius kohottaa hoitokapasiteettia täytyy olla kriisitilanteissa, mutta jatkuvasti korkeampaa kapasiteettia ei ole järkeä pitää yllä.

Tärkeintä on hänen mielestään reagointikyky.

Rissasen mukaan sen tekee ongelmalliseksi se, että tehohoidosta puuttuu hoitajia – ei se, etteikö laitteita olisi.

Myös Valtosen mukaan pitäisi vähintäänkin olla valmiussuunnitelma, miten kriisitilanteessa esimerkiksi tehohoidon kapasiteettia voidaan nopeasti laajentaa.

– Tämä edellyttää valmiiksi koulutettua hoitajareserviä, suunnitelmaa miten ja mistä lisätilat avataan sekä mitä toimintaa poikkeustilanteessa ajetaan alas.

Kriisitilanteessa punnitaan henkilökunnan motivointi

Reagointikykyä painottaa myös lääkintäpäällikkö Eero Hirvensalo.

Suurilla sairaalaorganisaatioilla tulisi olla mahdollisuus muuttaa tilojaan tarpeen tullen esimerkiksi pandemiapotilaiden hoitoon. Näin näiden potilaiden hoito ei rasittaisi muuta hoitotyötä.

– Ideaalia olisi, että olisi jokin sellainen sairaala, jonka toimintoja voidaan laskea ja nostaa helposti tilanteen mukaan siten, että hukkakäyttöä ei tulisi.

Hän nostaa esimerkiksi Herttoniemen varasairaalan käyttöönoton Helsingissä tammikuun alkupuolella. Helsingin kaupunki avasi sairaalaan yhteistyössä HUSin kanssa.

– Sillä oli selkeä tilaus, koska potilasmäärät olivat silloin nousemassa.

Pandemian alussa myös HUSin Kirurgisen sairaalan tiloja otettiin koronapotilaiden käyttöön.

Kriisitilanteessa punnitaan myös hoitohenkilökunnan motivointi.

– Suuronnettomuustilanteessa ongelmia ei ole. Tahtoa hoitaa ilmenee yli tarpeen, ihmiset haluavat auttaa ja tulevat mukaan laajoin joukoin. Mutta silloin kun puhutaan pidentyneestä tilanteesta, tulee hyvin tärkeäksi henkilöstön johtaminen, motivointi ja ikään kuin draivin säilyttäminen, että tämä homma oikeasti hoidetaan loppuun saakka, Hirvensalo sanoo.

Niin THL:n Rissanen kuin Hirvensalo painottavat ennen kaikkea varautumista ja valmistautumista sekä yhteistyötä eri toimijoiden välillä.

Tätä uudet hyvinvointialueet joutuvat miettimään.

Rissasen mielestä itse koronapotilaiden hoidosta Suomi on selviytynyt hyvin.

Samaa mieltä on Hirvensalo omasta sairaanhoitopiiristään, kun ajatellaan potilasmääriä ja sairauden vakavuutta.

Hirvensalo: Hoitajien siirtoja vain siellä missä se on järkevää

Suuri ongelma on kuitenkin pandemian aikana syntynyt hoitovelka, kun huomio on jouduttu keskittämään koronan hoitoon.

Perusterveydenhoidon tilanne on huono ja hoitotakuiden noudattaminen on ollut vaikeaa, sanoo Suomen tehohoitoyhdistyksen puheenjohtaja Mika Valtonen.

– Silloin kun koronapotilaat valtasivat teho-osastoja, jouduttiin siirtämään suuria leikkauksia ja henkilökuntaa tehohoito-osastoille, jolloin hoitovelka kasvoi entisestään.

HUSin Hirvensalo huomauttaa, että lisää hoitovelkaa on tullut siitä, että hoitohenkilökuntaa on väsynyt ja siirtynyt muihin tehtäviin.

Hänen mukaansa jatkossa on huolehdittava siitä, että hoitajia sijoitetaan kriisitilanteissa järkevästi, jotta muut terveydenhuollon alat eivät jää paitsioon.

Pandemian hoidossa henkilökuntaa on siirretty muun muassa jäljittämiseen ja rokottamiseen.

– Liian paljon ei voida tehdä siirtoa ilman, että se halvaannuttaa toimintoja. Meidän tulisi taata, että terveydenhuollon yksiköt voisivat toimia mahdollisimman hyvin omalla alueellaan ja pohtia siirtoja vain sieltä missä se on siedettävää, Hirvensalo sanoo.

Hoitovelan purkamiseen voi mennä vuosia aikaa

THL:n Pekka Rissasen mukaan koronan aikana syntyneen hoitovelan purkamiseen saattaa mennä vuosia.

– Kriisien aikana täytyy käyttää kaikki mahdolliset terveydenhuollon resurssit, olivat ne sitten julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottamia.

Hoitovelkaa on syntynyt tai syntymässä paljon esimerkiksi sosiaalihuollon palveluissa, ikäihmisten hoivapalveluissa ja vammaispalveluissa.

– Ikävintä on se, että lasten ja nuorten palveluiden saatavuus on huonontunut siksi, että henkilökuntaa on jouduttu siirtämään koronantorjuntatehtäviin.

Rissasen mukaan rahan lisääminen ei kuitenkaan aina voi olla ratkaisu, vaan palveluiden tuottavuutta pitää pystyä nostamaan ja myös asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Suomen tehohoitoyhdistyksen puheenjohtaja Mika Valtonen pelkää, että nykyisellä rahamäärällä hyvinvointialueille tulee tukalat oltavat.

– Jos potti ei nouse, niin sitten kysytään, miten se jaetaan.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 8. helmikuuta kello 23:een saakka.

Lisää aiheesta:

Ajamme liian lyhyet valot päällä, sanoo HUSin valmiuskeskuksen johtaja – tulevaisuuden terveysuhkien ennakointi on Suomessa vielä alkutekijöissään

Kun koronavirus valtasi planeetan ja Suomen, meiltä puuttui B-suunnitelma – parhaat asiantuntijat kertovat, mitkä yhdeksän asiaa pandemiasta on opittava