Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Vuodesta 2021muistan raskausvatsat ja vauvat. Niitä oli yhtäkkiä kaikkialla.
Korkeakoulutetut ystäväni ilmoittivat vuorotellen perheenlisäyksestä. Jo keväällä pystyi arvioimaan, että syksyllä tuttavapiiriin putkahtaa vauvoja melkein viikoittain.
Eikä kyseessä ollut vain oma mututuntumani. Syksyllä uutisoitiin korona-ajan vauvabuumista. Pohjalukemissa laahannut syntyvyys oli kääntynyt nousuun ja kätilöillä kädet täynnä töitä.
Huomasin seuraavani buumia paraatipaikoilta. Some pursusi ensin kuvia mahoista, sitten pienistä varpaista.
Ihastelin jokaista kuvaa. Mikä onni ja ilo! Monien haaveet kävivät toteen. Mutta miksi ihmeessä juuri tänä vuonna?
Jotain poikkeuksellista oli selvästi ilmassa.
Kolmekymppisyys ja korona, siinä kaksi selkeää syytä vauvabuumiin.
Naisillehan jankataan murrosiästä saakka, että munasolut ja vauvahaaveet kuolevat yhtä vauhdikkaasti. Kun neljäs vuosikymmen alkaa, ajankulu jysähtää tajuntaan.
On loogista, että tuttavapiirini samanikäiset naiset ovat perustamassa perheitä juuri nyt.
He tekisivät niin varmasti ilman koronaakin, mutta tuskin samassa rytäkässä. Pandemia pakotti kaikki jäämään kotiin samaan aikaan. Kotona oli tyhjää. Elämän tuominen seinien sisälle ei tuntunut huonolta idealta.
Todella moni on kokenut hetken oikeaksi. On vakiintunut ansiotaso, vakaa parisuhde ja monta kivaa seikkailua takana.
Mutta kuluneen vuoden vauvabuumilla on hassu erityispiirre. Tilastokeskus kertoi joulukuun alussa, että syntyvyys kääntyi nousuun vain korkeakoulutetuilla naisilla. Muiden koulutusasteiden naisilla syntyvyys ei noussut.
Käytännössä buumi on siis korkeakoulutettujen kolmekymppisten naisten tekosia.
Mikä sai juuri heidät haluamaan äideiksi?
Kun Antti Rinne puhui neljä vuotta sitten synnytystalkoista, me räpiköimme vielä valmistumisen ja urahaaveiden keskellä. Eipä paljon kiinnostanut yli viisikymppisen demarin lisääntymiskehotus silloin.
Eikä holhoaminen kiinnosta vieläkään. Aamulehden uutispäällikön kolumni sai lokakuussa jälleen niskavillat pystyyn. Suomalaisnaiset olivat taas syypäitä julmaan tulevaisuudenkuvaan, jos eivät heti ala synnyttää.
Tällaisissa lausunnoissa puhutaan synnytyskoneista eikä elävistä ja hengittävistä ihmisistä. Meillä naisilla nyt vaan sattuu olemaan muita haaveita ja tavoitteita kuin huoltosuhteen ylläpitäminen.
Kun on tässä hullussa maailmassa vaivalla hankkinut koulutuksen ja rakentanut uran, sitä haluaisi olla toisten silmissä muutakin kuin potentiaalinen synnyttäjä.
Anttia paremmin perhe-elämää ovat onnistuneet markkinoimaan muun muassa Natalia, Linda, Henriikka ja Petra. Kaikki somevaikuttajia, joilla on korona-aikana syntynyt lapsi.
On ehkä irvokasta puhua vauvoista trendinä. Puhun silti. Jonkinlainen vauvatrendi räjähti ilmoille.
Kun lapsiperhe-elämä on uinut vaikuttajien somekuviin, se on samalla näyttänyt inhimillisemmät puolensa.
Maaginen työn ja perheen yhdistäminen alkoi näyttää mahdolliselta. Kolmekymppiset äidit ja isät osoittivat esimerkillään, että oma elämä ei hautaudukaan kokonaan vanhemmuuden alle.
Varsinkin äitylin leimaa karsastaville kuva näyttäytyi vapauttavana. Sitä saattoi olla urakiituri ja äiti samaan aikaan.
Tai jopa ministeri ja äiti. Hallituksessa ei varmaan koskaan ole ollut niin paljon pienten lasten äitejä kuin nyt.
Ennen kuin vauvabuumi ehti kunnolla edes alkaa, kuului voivottelua, että tuskinpa buumi tästä jatkuu.
Numeroiden valossa näin ehkä onkin. Harva meistä haluaa suurperheen äidiksi. Jotkut eivät tahdo lapsia ollenkaan. Tällaisten valintojen tekeminen on mahdollista länsimaisessa sivistysvaltiossa.
Käytännössä perheen perustaminen ei edelleenkään ole yksinkertainen asia. En tiedä, kuinka moni tuttavapiirissäni toivoi turhaan, että tänä jouluna sylissä tuhisisi käärö. On ehkä yritetty kauankin.
Joillakin sydän särkyy jokaisen pieniä varpaita esittävän kuvan kohdalla.
Numeroiden sijasta näen nyt ympärilläni monta uutta lapsiperhettä, joilla on edessään aikamoinen matka.
Seuraava tehtävä on varmistaa, että nämä perheet pärjäävät sillä matkalla.
Laura Hallamaa
Kirjoittaja on Turussa asuva vapaa toimittaja, jolla ei ole lapsia. Hän kuitenkin pitää lapsista ja on ollut sellainen joskus itsekin.
Kolumnista voi keskustella 30.12. klo 23.00 saakka.