Kymmenen koronapotilasta. Sen verran Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Meilahden teho-osastolle mahtuu kerrallaan.

Teholle tullessaan potilaat ovat huonossa kunnossa.

Kullakin potilaalla on omahoitaja kellon ympäri. Hoitajat tekevät töitä kolmessa vuorossa. Vuorokauden aikana osastolla työskentelee siis noin 30 sairaanhoitajaa.

Yksi heistä on Riitta Majala.

– Tehohoito on intensiivistä. Siinä eletään hetkessä, eikä mietitä muuta.

Työ vei Majalan mennessään jo kolme vuosikymmentä sitten ja eläkkeeseen olisi vielä kuusi vuotta.

HUS ennustaa, että lähivuosina vielä 60 000–70 000 suomalaista tarvitsee sairaalahoitoa koronaviruksen aiheuttaman taudin vuoksi.

Saattaa hyvin olla, että Riitta Majala taistelee lopun työuransa koronapotilaiden hengestä.

Koko ajan ollaan raskaissa suojavarusteissa

Ensin maski kasvoille, sitten myssy hiusten päälle, ja vielä muovisen tuntuinen suojatakki harteille. Ennen potilaiden käsittelyä vedetään hanskat käteen.

Alkuun luetaan edellisen vuoron raportti ja tutustutaan potilaaseen.

Sitten potilasta pestään ja lääkitään. Keuhkot röntgenkuvataan päivittäin. Verinäytteistä seurataan potilaan hapettumista. Jos arvot menevät huonoksi, potilas käännetään vatsalleen. Se auttaa avaamaan keuhkorakkuloita.

Majala kertoo sietävänsä maskia aina kolme tuntia kerrallaan. Sitten täytyy palautua hetki tai muuten tulee pää kipeäksi.

Pitää miettiä, milloin kannattaa syödä ja juoda, ettei tarvitse lähteä kesken hommien vessaan.

Kuuma tulee aina.

Vuorot ovat 8–14-tuntisia. Työpäivän jälkeen ehtii kotiin saakka ennen kuin maskin painaumat kasvoilta ovat lähteneet.

Keväällä 2020 kokenutta sairaanhoitajaakin pelotti

Pandemian alkuvaiheissa vieras tauti pelotti kokenutta teho-osaston sairaanhoitajaakin. Ei voinut tietää, kuinka helposti se tarttuu.

Kun ei ollut rokotteita, täytyi vain luottaa suojavälineisiin. Kukaan työpaikalla ei kuitenkaan saanut tartuntaa.

Nyt Majalalla on jo kolme rokotetta, mutta teho-osaston potilaista valtaosalla niitä ei edelleenkään ole.

Työtahti teho-osastolla on pysynyt läpi pandemian kovana. Jos koronapotilaiden virta onkin ajoittain hidastunut, sitten on purettu pitkäksi päässeitä leikkausjonoja. Henkilökunnalla ei ole ollut aikaa huoahtaa helpotuksesta.

– Moni nuorempi on vaihtanut alaa. Minulla on kokemusta ja kykyä sietää tylsää arkea. Niillä pärjään.

Koronapotilaita on syksyn mittaan taas riittänyt ja nyt he ovat Majalan mukaan aiempaa nuorempia.

Kun joutuu teholle, kotiin ei ehdi soitella

Ylipainehappihoito aloitetaan heti potilaan tultua ovesta sisään. Jos hapetus ei pian parane, potilas laitetaan hengityskoneeseen ja nukutetaan.

Usein hoidolla on jo niin kiire, ettei potilas voi soitella kotiin.

Puhuminen kuluttaisi muutenkin turhaan happea.

Kaksi viikkoa voi kulua teholla eristettynä. Silloin hoitajat ovat ainoa ihmiskontakti.

– Olisi ihanaa, jos ihmiset kävisivät rokottautumassa. Moni ei ymmärrä taudin vakavuutta.

Teho-osaston ulkopuolella tavallinen arki on tehnyt paluuta. Etätyösuositus on päättynyt ja ravintoloisssa sekä harrastuksissa saa taas käydä.

Teho-osastolla ei voida vielä juhlia pandemian päättymistä. Majala ei silti valita. Työn merkityksellisyys pitää tekemisen mielekkäänä.

– Kun potilaat tulevat tänne, he eivät pärjäisi missään muualla kuin teho-osastolla. Teemme heidän eteensä kaikkemme.

Suurin osa potilaista toipuu ja siitä on kiittäminen terveydenhuollon eturintamaa.

Lue myös:

Suomi aikoo vastata koronan takia hädässä olevan Latvian avunpyyntöön - maahan lahjoitetaan kuusi hengityskonetta, joiden arvo on 150 000 euroa

Hallitus otti aikalisän: Nykyisiä ravintolarajoituksia jatketaan marraskuun puoliväliin osassa maata