Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Kuljen usein ohi Helsingin Töölössä sijaitsevan kadunkulman, jossa sijaitsevat vierekkäin turkkilaisten maahanmuuttajien pizzeria ja perinteinen helsinkiläinen Fazerin kahvila.
On hämmentävä kokemus lukea lounaspaikkojen viestintää. Maahanmuuttajien paikassa lukee lounastarjous, vegaaniruoat, ruoka, viini, musiikki, aukioloajat, b-oikeudet. Suomalaisten perinnepaikassa taas lähes kaikki on pelkkää englantia: Coffee moments, Delights to go, Lunch well (Salads, sandwiches), Bread from our artesan bakery.
Sama pätee muuallakin kaupungissa. Jos ruokapaikassa on töissä kolmannen maailman maahanmuuttajia, tekstit ja palvelu ovat suomea. Jos taas paikkaa pitävät suomalaiset, tekstit ovat usein vain englantia.
Oma lukunsa ovat ensimmäisen maailman maahanmuuttajien pitämät paikat, joissa suomen kielellä ei saa edes palvelua, vain aggressiivisen kysyviä katseita.
Kun Helsingin ylipormestari Juhana Vartiainen ehdotti englannista uutta virallista kieltä kaupunkiin, ajattelin tätä kadunkulmaa ja lukemattomia muita samanlaisia. Eikö herra pormestari käy keskikaupungilla, pohdin, siellähän on jo lähes pelkkää englannin kieltä.
Suomeksi lukee helsinkiläisessä kahvilassa vain hätäpoistumistie ja desinfioi kädet. Kaikki viihtymään kutsuva teksti on englantia.
Tiedän toki, että ei ylipormestari tällaisia ajattele. Hän – ja koko kaupungista huolta kantava virkamieskunta – ajattelee kahviloiden sijaan “huippuosaajia”.
Huippuosaaja on myyttinen ulkomaalaistaustainen henkilö, ammatiltaan kasvuyrittäjä tai innovaatiotohlo. Hän on aikeissa muuttaa Suomeen, koska täällä on puhdas luonto, maabrändi ja Monocle-lehdessäkin sanottiin, että Helsinki on paras kaupunki. Mutta voi, hänen lapsensa ja puolisonsa eivät pääsisikään täällä englanninkieliseen kouluun kuten, niin, – missä maassa?
Muitakin ongelmia on kuten pieni palkka ja isot verot. Yhtä kaikki huippuosaaja on niin avuton taapero, että hänelle on tasoitettava tie kynnystäkin alemmas: työluvat nopeutetussa järjestyksessä, verot alas ja palkat ylös.
Ja tietenkin suomalaisten työpaikkojen ja koulujen on puhuttava hänen kieltään, englantia (muita kieliä ei huippuosaajalla voi olla).
Kuinka paljon huippuosaajan työpaikkoja Suomessa mahtaa olla?
Vilkaisu ely-keskuksen sivuille näyttää, että maassa on suurin tarve palvelu- ja myyntityön tekijöistä. Heille olisi avoinna yli 9 000 työpaikkaa. Toiseksi eniten tarvitaan rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöitä, yli 6 000.
Suurta pulaa on samoin kodinhoitajista, kattoasentajista ja puhelinmyyjistä. Näillä aloilla voi toki olla varsin pätevä, mutta tuskinpa huippuosaajilla tarkoitetaan heitä.
Asiantuntija- ja johtotehtäviä on maassa avoinna yhteensä alle 3 000. Jos tarkoitus on siis tehdä kaupunkiin uusi virallinen kieli sen pienen ulkomaalaisjoukon takia, joka näihin toimiin valitaan, ovat kaupunki ja valtakunta nöyristelemässä kovin pienen joukon edessä.
Todellisuuden maahanmuuttajat ovat tavallisia ihmisiä, eivät mystisiä huippuja. Suurimmat maahanmuuttajien kieliryhmät ovat venäjä, viro, arabia ja somali. Näiden ryhmien englannin taitotaso on alhaisempi kuin kantasuomalaisten. He eivät englannin kielestä hyödy.
Vanhempiemme vaippojen vaihtajien, ruokamme kokkaajien ja kotiemme huoltajien integraatiosta ei pormestari Vartiainen kuitenkaan ole huolissaan.
Sen sijaan muutaman tuhannen korkeapalkkaisen maahanmuuttajan takia tulisi muuttaa maan kulttuurisen infrastruktuurin ydintä: koulujen ja työpaikkojen kieltä.
Huomatkaapa, nyt sen näette! Englanninkielisen palvelun lisäämisessä ei olekaan kyse kansainvälisyydestä. Se ei hyödytä Helsingin kansainvälisiä asukkaita paljoakaan, ainoastaan kapeaa “huippua”, jota kohti kiivimme.
Kyse onkin todellisuudessa yhteiskuntaluokasta ja identiteetistä, siitä, keitä haluamme olla ja kenen kuppilaan mennään.
Kyse on siitä, että työpaikat jakaantuvat halpoihin, suomenkielisten ihmisten töihin, joihin kelpaa kuka tahansa maahanmuuttajakin. Ja sitten hienojen ihmisten kansainvälisiin töihin, joissa puhutaan englanniksi samoja muodikkaita latteuksia samaan aikaan kaikilla mantereilla.
Janne Saarikivi
Kirjoittaja on kielentutkija ja tietokirjailija. Hän toimii Tromssan yliopiston osa-aikaisena professorina ja on luultavasti eri mieltä kanssasi.
Kolumnista voi keskustella 13.10. klo 23.00 saakka.