Aaro Hemminki selaa Facebookia Kleemolan kylätalon pihalla Kauhavalla. Hiukan digioppia tuli aikanaan työelämässä, myös oma jälkikasvu on auttanut eteenpäin. Pääosin oppiminen tapahtunut kuitenkin omatoimisesti, yrityksen ja erehdyksen kautta.
Digitaidoista on ollut sekä huvia että hyötyä, niin kyläyhdistyksen toiminnassa kuin henkilökohtaisestikin.
– Lehdet ja pankkiasiat hoidan netissä ja kaikenlaista muutakin, Torissa myyntijuttuja seuraan, listaa Aaro Hemminki.
Etelä-Pohjanmaalle on rakennettu digiavun verkostoa vuoden päivät hankkeen voimin. 120 toimijan verkosto on koossa, mutta työsarkaa riittää.
– Kun kunnissa ei ole resursseja digituen neuvontapaikoissa, niin ei uskalleta markkinoida tukea. Näkyvyyttä ja löydettävyyttä ei ole, taitoa kyllä löytyy, uskoo Etelä-Pohjanmaan liiton Digiapu-hankkeen projektipäällikkö Lea Palomäki.
Syrjäytyminen näkyy sosiaalityössä
Digitaitoa verrataan jo kansalaistaitoon, eli luku - ja kirjoitustaitoon. On vaarassa jäädä yhteiskunnan ulkopuolle, ellei hallitse perusdigitaitoja.
– Ei sen enempää tarvitse hallita, mutta sen verran, että voit hoitaa asioita myöskin netissä, painottaa Lea Palomäki.
Digiapu-hankeen pohjakyselyssä kävi ilmi, että noin 7-8 prosenttia väestöstä ei ole tekemisissä minkään sähköisen palvelun kanssa.
Syitä on monia: asenne ja taitojen puute muun muassa.
Etelä-Pohjanmaan osalta kyselyn erityispiirre oli, että muuta maata suurempi osa ilmoitti, ettei ole varaa hankkia laitteita. Tämän takia muun muassa kirjastopalveluja tulisi kehittää.
Seinäjoen Apila-kirjastossa asioinut Pirkko-Liisa Piiroinen on jo eläkkeellä, mutta tekee yhä keikkatyötä sosiaalityöntekijänä. Hänen työssään digisyrjäytyminen näkyy konkreettisesti.
– Kaikki täytyy digitaalisesti hoitaa. Terveyskeskusajat täytyy sivuilta katsoa, ei saa lääkäreihin yhteyttä, ei labratuloksista tietoja. Yhä enemmän ihmiset syrjäytyvät. Tämä on hyvin suuri yhteiskunnallinen ongelma, Piiroinen sanoo.
Kipinä voi lähteä harrastuksista
Digitietoa ei voi tuputtaa, tarvitaan kiinnostuksen sytyttävä kipinä.
Yksi syy siihen, että digitaitojen opettelu on jäänyt on myös se, ettei henkilö ole kokenut tarvitsevansa niitä mihinkään.
Tuen tarve on suurin ikä-ihmisten keskuudessa ja siellä esimerkiksi yhteydenpito lapsiin ja lapsenlapsiin voi antaa kimmokkeen digitaitojen opetteluun, arvelee Lea Palomäki.
– Harrastus tai joku muu kiinnostuksen kohde on hyvä kanava digitaitoon ja siitä eteenpäin askel kerrallaan.
Aaro Hemminkin tuttavapiiristäkin löytyy henkilöitä, joita digiopinnot eivät kiinnosta, vaikka henkilökohtainen asiointi on käymässä yhä hankalammiksi.
– Jos vaikka laskunmaksua ajatellaan, niin onhan se sohvalta maksettuna helppoa oli pyhä tai arki, yö tai päivä. Sen sijaan että lähtee pankin ovelle kyttämään, koska saisi mennä maksamaan.
Tällä viikolla vietetään valtakunnallista digitukiviikoa.
Tutustu myös: Digitreenit -opettele digitaitoja omaan tahtiin
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun maanantaihin 6.9. kello 23 saakka.