Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen rokotevideossakin viime talvena esiintynyt arkkiatri ja professorin arvonimen saanut Risto Pelkonen on seurannut aktiivisesti koronatilannetta.
Kysyimme ensi viikolla 90 vuotta täyttävältä arkkiatrilta, mitä ajatuksia korona-aika on herättänyt.
Arkkiatri on korkein Suomessa lääkärille myönnettävä arvonimi. Tasavallan presidentti myöntää sen, ja Suomessa voi olla vain yksi arkkiatri kerrallaan.
Onko Teille ollut yllätys, että koronapandemia on ollut näinkin raju ja pitkä?
– Aluksi en pitänyt sitä minään. Ajattelin, että se on kuin influenssat, jotka tulevat ja menevät. Vähitellen havahduin, että olin täysin väärässä. Kun todettiin, että se on uusi virus alkoi äkkiä kellot soida ja arvasin, että tästä tulee pitkäaikainen ongelma.
Täytätte ensi viikolla 90-vuotta. Miten on tarkoitus juhlia?
– Vietämme niitä aikalailla omassa piirissä, kun ei pandemia-aikana voi missään hillua.
Onko paluu normaaliin elämään jo kuitenkin nurkan takana?
– Voisin kuvitella, että se ei ole ihan nurkan takana. Koronan voima laantuu ja me opimme ymmärtämään sitä toisella tavalla. Se merkitsee varmasti sitä, että tätä elämää, näitä suljettuja ovia, avataan.
Millä jaksetaan loppuun asti, mikä on paras keino?
– Sanoisin niin, että toivossa on hyvä elää. Elämä ei lopu missään nimessä tähän, alkaa uudenlainen elämä.
Mikä on ollut koronan suurin vaikutus omassa elämässä tai muutoin?
– Suurin vaikutus itsellä on ollut eristäytyminen. Se on ollut kummallista. Yhtäkkiä kaikki kiire lakkasi. Kuvittelin, että voin tehdä paljon sellaisia töitä, joita olen aina haaveillut saada valmiiksi. Mutta yhtäkkiä se aika menikin, en saanut jotenkin otetta siitä ajasta.
– Olen myös kantanut hirveän suurta huolta lapsista, joille kuuluu yhdessä oleminen ja leikkiminen sekä koulutus.
– Surullista on myös se, että pandemia on koskettanut eniten niitä, joilla on vähiten. Olen ollut suuresti huolissani kehittyvistä maista ja siellä surkeassa tilanteessa olevista lapsista. Kun niihin maihin on iskenyt tämä niin, se on ollut järkyttävää.
Yllättikö koronarajoituksissa tai kulttuuritapahtumien sulkemisessa jokin tai olisiko jotakin pitänyt tehdä toisin?
– Ehkä mediakeskustelu yllätti. Se oli tätä maskien käyttöä ja sitä ja tätä. Sen sijaan kokonaiskuva hävisi. Ei ymmärretty sitä, että jos ei ole kulttuuritapahtumia, se on katastrofi. Ei puhuttu taiteesta tai kulttuurista. Puhuttiin vain maskeista.
– Yhä tässä tilanteessa se mitä moni ja ainakin minä kaipaan on jonkinlainen riskiarvio siitä, että minkälainen riski on vaikkapa mennä jazz-konserttiin tai teatteriesitykseen. Kun hillutaan pienessä tilassa pikkuhumalassa, niin se riski on sataprosenttinen, mutta kun mennään vaikkapa kirjastoon, teatteriin tai elokuvateatteriin riski on paljon pienempi. Tällainen vertailu vaikka pistearvoilla olisi tärkeää, jotta voisi arvioida jokaiseen tapahtumaan menoa itse.
Miten koronarokotteeseen tulee suhtautua, sillä sehän ei anna täydellistä suojaa kuten esimerkiksi rokotteet tuhkarokkoa tai muita vakavia tauteja vastaan?
– Jos verrataan koronaa influenssaan, johon on rokotteita, niin joka syksy alkaa influenssakausi. Voisi kuvitella, että koronatauti saa samanlaisen tulevaisuuden, että se tulee ja menee. Mutta toistaiseksi se on meillä täällä läsnä.
Minkä arvosanan antaisitte virkamiehille ja hallitukselle pandemian hoidosta?
– Numeroa en sano, mutta se mikä on myönteinen asia on se, että Suomi on moniääninen ja monimielinen, jossa on hallitus ja meillä on erilaisia asiantuntijaryhmiä ja joka päivä löytyy asiantuntijoita sanomaan jotakin. Tämä on hyvä merkki siitä, että tämä ei ole mikään monoliitti.
– Mutta vähän on ollut välillä sekavaa saada selville, mikä on tärkeää ja mikä ei ole. Presidentin nyrkkiä jäin joskus vähän kaipaamaan. Olisi pitänyt olla jämäkkä asiantuntijaryhmä, jossa on myös poliittinen päätöksentekijä ja joka sanoo sen viimeisen sanan.
Mitä pandemiasta on opittu tai pitäisi oppia?
– Kaksi asiaa on itsestään selviä. Toinen on se, että luonnon monimuotoisuutta on syytä kunnioittaa. Kyllä viruksen lähtökohta on luultavasti ollut epätasapainossa, joka luonnossa on ollut. Toinen on ilmasto-ongelma, joka vielä lisää näitä uhkia.
– Ehkä voisi vielä sanoa, että pandemiat tulevat ja menevät. Tämä ei ole viimeinen, ja hyvin paljon meistä itsestämme riippuu, millainen seuraava pandemia on. Tottakai on opittu paljon eli miten suhtaudutaan, miten edetään ja miten tehdään yhteistyötä.
Entäpä rokotepuolella?
– Sen kehitystyö oli hämmästyttävän nopeaa ja siinä oli myönteistä, että tutkijat eri puolilla maailmaa perustivat verkoston, jossa he vaihtoivat tietoja keskenään. Syntyi yhteisö joka ratkaisi ongelman.
– Poliitikot voisivat todella laittaa korvan taakse, että ilman tieteellistä tutkimusta emme olisi tässä. On surullista, että kliinisen tieteellisen tutkimuksen rahoitusta vähennetään koko ajan. Nyt kun miljardeja tulee Euroopan elvytyspaketista, niistä yhden miljardin voisi laittaa tutkimukseen.
Lue lisää:
Koronan ikuisuuskysymys on yhä vailla vastausta – Milloin tämä piina on ohi? Vain yksi nyrkkisääntö pitää pintansa: Ratkaisu on rokotteissa
Korona ei katoa, ja se pitää hyväksyä, sanovat eduskuntaryhmien johtajat – syksyn "uusi normaali" on pelisilmää ja käsienpesua, ei rajoituksia
COVID-19 antoi odottamattoman lahjan influenssarokotteiden osumatarkkuudelle – kaksi influenssavirusta on kadonnut jäljettömiin