Kuntien kasvihuonekaasupäästöt vähenivät viime vuonna 7,4 prosenttia edellisvuodesta, kertoo Suomen ympäristökeskuksen ennakkotietolaskelma. Eniten vähenivät sähkön käytön päästöt, runsaat 20 prosenttia.
Syynä on sekä siirtymä fossiilisista polttoaineista tuulivoimaan että sää: vuosi 2020 oli edellistä lämpimämpi ja sähköä kului vähemmän.
Tieliikenteen päästöt laskivat nekin lähes kaikissa Suomen kunnissa. Siitä saa kiittää sähköautojen lisääntymisen lisäksi koronapandemiaa, joka vähensi autoilua.
Kasvihuonekaasupäästöjen lasku on jatkunut jo vuodesta 2005 alkaen paria poikkeusvuotta lukuunottamatta. Keskimäärin vähennys on ollut 24 prosentin luokkaa.
Onko runsaan 7 prosentin vähennys siis hyvä vai jopa vaatimaton vuonna, jolloin korona ja sää osaltaan avittivat päästöjen hillinnässä?
– Erittäin hyvä kysymys, eikä siihen ole yksiselitteistä vastausta. Mutta 7,4 on kuitenkin hyvä vähenemä, koska yhteiskunta ei poikkeusvuonnakaan täysin pysähtynyt, sanoo erikoistutkija Santtu Karhinen Suomen ympäristökeskuksesta.
Katso tästä, miten oman kuntasi kasvihuonekaasupäästöt kehittyivät: (Juttu jatkuu taulukon jälkeen.)
Karhisen mukaan nähtäväksi jää, palautuuko tieliikenne koronaa edeltävälle tasolle ja miten ajoneuvokannan uusiutuminen puolestaan vaikuttaa liikenteen päästöihin. Raideliikenne varmasti kasvaa viime vuodesta, samoin matkustajalaivaliikenne.
Karhinen muistuttaa, että sähköntuotannon päästöt laskevat silti yhä, kaukolämmössä siirrytään pois fossiilisista polttoaineista, tieliikenteessä energiatehokkuus paranee ja ajoneuvokanta sähköistyy.
– Jos pystymme jatkamaan tämänsuuntaista polkua, meillä menee ihan hyvin. Mutta ei tähän voi tuudittautua, vaan kovasti ilmastotyötä pitää jatkaa, jotta kansalliset tavoitteet saavutetaan, sanoo Karhinen.
Vuonna 2020 tieliikenne aiheutti kuntien ilmastopäästöistä 26 prosenttia, maatalous 20 prosenttia, kaukolämpö 15 ja sähkönkulutus 11 prosenttia.
Suomen ympäristökeskuksen päästölaskentajärjestelmä soveltaa niin sanottuja Hinku-järjestelmän tietoja. Niissä ovat mukana päästöt, joihin kunta voi vaikuttaa suoraan tai välillisesti, joten laskelmista puuttuu valtaosa teollisuudesta ja läpiajoliikenne eli linja-auto- ja tavaraliikenne.
Päästövähentäjien kärjessä Pyhäjoki
Päästöjään eniten vähentäminen kuntien kärjessä on isoilla prosenteilla pohjoispohjalainen Pyhäjoki, kun mukaan lasketaan niin sanottu tuulivoimahyvitys.
Tuulivoimarakentaminen on kunnassa silti vasta alussa, ja kunnanjohtaja Matti Soronen uskoo, että luvut näyttävät tulevina vuosina vielä paremmilta.
– Sähköä tarvitaan ja nimenomaan päästötön tuotanto on arvokasta. Tämä on ollut hyvin vahvana argumenttina, kun kuntapäättäjät ovat tuulivoimaa alueelleen hyväksyneet, sanoo Soronen.
Työtä tehdään muillakin sektoreilla ja esimerkiksi vahvassa maa- ja metsätaloudessa on Sorosen mukaan varaa merkittäväänkin petraamiseen. Listan kärkipaikka lämmittää silti.
– Totta kai se on mukavaa, että on tehty luomakunnan kannalta oikeita ratkaisuja ja suunta on oikea. Ja että parannettavaakin on vielä runsaasti, sanoo Matti Soronen.
Elinkeinorakenne selittää paljon eroista
Erot kasvihuonekaasujen päästöissä asukasta kohden vertailtuna ovat suuret myös maakuntien välillä.
Pienimmät asukaskohtaiset päästöt ovat eteläisissä maakunnissa, suurimmat Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, jotka ovat olleet listan kärjessä jo vuosia.
Päästötasoa pitää korkealla maatalous, joka ei ole saanut vähennettyä päästöjään muiden sektorien tavoin. Tilanne ei ole kuitenkaan yksiselitteinen.
– Kannattaa pitää mielessä, että jossain ruoka täytyy tuottaa ja kulutus voi tapahtua muualla. Ei voi tehdä hyvis- ja pahismaakuntia, vaan tärkeintä on seurata oman kunnan tai maakunnan kehitystä, sanoo Santtu Karhinen.
Sama pätee toiseen Etelä-Pohjanmaan päästöjä selittävään tekijään eli turpeeseen, joka on kaukolämmön tuotannossa vielä isossa osassa. Sieltä on tulevaisuudessa saatavissa reippaasti päästövähennyksiä, mutta asialla on toinenkin puoli.
– Siinäkin on pidettävä mielessä, että turpeennosto linkittyy elinkeinoihin. Ei ole yksinkertaista pyrkiä vähentämään päästöjä, kun yritetään samalla huolehtia työllisyydestä ja kunnan elinvoimasta.
Karhisen mukaan kuntien keskinäinen vertailu ei kannata, sillä lähtökohdat ovat erilaiset ja toiset kunnat voivat saada aikaan päästövähennyksiä helpommin esimerkiksi elinkeinorakenteensa ansiosta.
– Olennaisin vertailukohta on oma kehitys, mutta kannattaa silti vähän vilkuilla ulkopuolelle, mitä hyviä käytäntöjä sieltä voisi löytää ja soveltaa omalla alueella.