Suomalaiset tekevät valtavasti vapaaehtoistyötä.
Vapaaehtoistyö Suomessa -kyselyn vastaajista melkein puolet, 47 prosenttia, teki vapaaehtoistyötä viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Kansalaisareena, Kirkkohallitus ja Opintokeskus Sivis teettivät kyselyn Taloustutkimuksella maaliskuun lopussa, ja siihen vastasi runsaat tuhat suomalaista. Vastaava kysely tehtiin edellisen kerran kolme vuotta sitten.
Vapaaehtoistyön määrä on pysynyt melko samana kuin kolme vuotta sitten. Koronavuonna esimerkiksi monet iäkkäät ihmiset eivät ole voineet tehdä vapaaehtoistyötä entiseen tapaan. Toisaalta poikkeusaika on aktivoinut ihmisten auttamisen halua. Auttamista on tehty hyvin paljon etänä tai muilla uusilla tavoilla.
– Toiminta muotoutui pandemian aikana nopeasti ja kehitettiin tähän aikaan sopivia uudenlaisia vapaaehtoistyön muotoja, Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Anne Porthén sanoo.
Vapaaehtoistyötä tehtiin koronavuonna eniten liikunnan, lasten ja nuorten parissa
Vapaaehtoistyötä tehtiin kuluneen vuoden aikana eniten liikunnan, lasten ja nuorten, asuinalueiden toiminnan sekä senioreiden parissa. Koronavuonna myös esimerkiksi pelastuspalveluissa tehtiin vapaaehtoistyön tunteja selvästi aiempaa enemmän.
Vapaaehtoistyö Suomessa -kyselyssä vapaaehtoistyöksi luettiin myös esimerkiksi naapuriapu ja talkootyö.
Ne, jotka toimivat vapaaehtoisina, käyttivät siihen kyselyn mukaan keskimäärin 13 tuntia edeltävän kuukauden aikana.
Miehet tekivät koronavuonna vapaaehtoistyötä enemmän kuin muutama vuosi sitten, naiset puolestaan hieman aiempaa vähemmän.
Mikä vapaaehtoisia sitten motivoi tekemään työtä ilman korvausta?
Neljä vapaaehtoistyötä tekevää suomalaista kertoo, mikä vapaaehtoistyössä on erityisen palkitsevaa ja millaista heidän vapaaehtoistyönsä on korona-aikana ollut.
Krista Kaarelainen antaa aikaansa järjestölle, jolta oma perhe on saanut apua
20-vuotias opiskelija Krista Kaarelainen toimii vapaaehtoisena Hope-järjestössä, joka auttaa vähävaraisia lapsiperheitä. Ainakin kerran viikossa Kaarelainen lajittelee lahjoitettuja vaatteita, hoitaa kuljetuksia, vastailee puhelimeen tai tekee muuta tarpeellista tilanteen mukaan.
– Minulla ei ole antaa rahaa, mutta minulla on aikaa, Krista Kaarelainen sanoo.
Kaarelaisella on vahva motivaatio auttaa tekemällä vapaaehtoistyötä. Kun hän itse oli lapsi, hänen perheensä sai Hope-järjestöltä apua. Ensin hänen äitinsä alkoi tehdä järjestössä vapaaehtoistyötä, ja myöhemmin Kristakin tuli mukaan.
– Tiedän, millaista on olla vähävaraisessa perheessä.
Koronavuonna, kun elämä on ollut tavallista rajoitetumpaa, hänestä on ollut antoisaa päästä näkemään muita vapaaehtoisia ja vaihtamaan kuulumisia heidän kanssaan.
Kaarelainen on ollut järjestössä vapaaehtoisena jo useita vuosia. Korona-aikana avun tarve on hänen mielestään ollut entistä suurempi.
– Minulle tuo hyvän olon, että pystyn edes jotenkin auttamaan. Ja että näen sen riemun, kun asiakkaat pääsevät hakemaan tavaroita.
Jukka Lehtiluoto auttaa koronarokotuksissa
Kuusikymppinen Jukka Lehtiluoto aktivoitui Suomen Punaisen Ristin SPR:n vapaaehtoistoiminnassa korona-aikana. Hän halusi omalta osaltaan olla avuksi koronatilanteessa.
– Olen ollut ilmoittautuneena pidempäänkin, mutta nyt koronatilanteessa olen ensimmäisen kerran moneen vuoteen tekemässä jotakin ihan konkreettista, Jukka Lehtiluoto sanoo.
Lehtiluoto on SPR:n vapaaehtoisena auttamassa koronarokotuksissa. Hänen tehtäviinsä kuuluu muun muassa rokotukseen tulevien vastaanottamista ja ihmisten konkreettista ohjaamista rokotuspaikalla. Hän on auttamassa pari kertaa viikossa, neljä tuntia kerrallaan. Hän kertoo voineensa valita vuorot niin, että ne sopivat yksiin hänen töittensä ja luottamustehtäviensä kanssa.
Vapaaehtoistyö koronarokotuksissa on hänen mielestään ollut hyvin myönteinen kokemus. Varsinkin vanhemmista ihmisistä on näkynyt, kuinka kiitollisia he ovat saamastaan rokotuksesta. Monet haluavat jutella.
– Ihmisten kasvot suorastaan kirkastuvat, kun he ovat käyneet rokotuksessa. Monet sanovat jo tullessaan, että tätä on odotettu. Positiivinen ilmapiiri, joka rokottamisen ympärillä selkeästi on aistittavissa, on tässä ehkä kaikkein palkitsevin asia.
Lehtiluoto arvelee, että hän tulee rokotustoiminnan jälkeenkin jatkamaan SPR:ssä jossakin vapaaehtoistehtävässä.
– Kyllä tämä antoi sysäyksen sille, että muussakin toiminnassa voisi olla mukana, Jukka Lehtiluoto sanoo.
Airi Kontion kokemuksesta on ollut hyötyä monessa koronatehtävässä
SPR:n vapaaehtoinen Airi Kontio on korona-aikana toiminut useissa tehtävissä. Sairaanhoitajan työssä saadusta kokemuksesta on nyt ollut hyötyä vapaaehtoistyössä.
Viime keväänä hän oli vastaamassa puheluihin valtakunnallisessa koronapuhelimessa. Syksyllä hän toimi koronajäljittäjänä. Tällä hetkellä hän puolestaan auttaa koronarokotuspisteessä.
Kuluneen vuoden vapaaehtoistoiminnasta hänelle on painunut mieleen varsinkin se, että ihmiset ovat reagoineet koronatilanteeseen hyvin yksilöllisesti. Se tuli esiin varsinkin viime vuoden puolella, kun koronaviruksesta ei vielä tiedetty kovin paljon.
Airi Kontio tuli mukaan SPR:n vapaaehtoistoimintaan eläkkeelle jäätyään. Hän on myös kouluttautunut SPR:n ensiapupäivystäjäksi ja käynyt henkisen tuen kursseja. Motivaatiota hän saa ihmisten kohtaamisesta.
– Olen ollut aina kiinnostunut ihmisistä ja vuorovaikutuksesta, ihan nuoresta lähtien. Kun jäin eläkkeelle, sosiaalinen verkostohan kapeni. Tässä tehtävässä saa tavata erilaisia ihmisiä, Airi Kontio sanoo.
Airi Kontio muistuttaa, että vapaaehtoistyötä on syytä tehdä omien voimavarojen mukaan.
– Vapaaehtoistyötähän voi tehdä 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa, jos haluaa. Mutta mielestäni on tärkeätä, että huolehdin omasta itsestäni, jotta voin hyvin omassa perheessäni.
Susanna Elmnäinen auttaa etänä, nuoren tukihenkilönä
Susanna Elmnäinen ryhtyi viime talvena HelsinkiMissio-järjestön etätukihenkilöksi. Kolmekymppisen Elmnäisen tuettavana on nuori, jonka kanssa hän tapaa videopuhelun välityksellä kerran viikossa.
Susanna Elmnäisen mielestä erityisen palkitsevaa on se, että hän voi olla mukana tuettavan nuoren iloissa ja suruissa.
– On ihanaa, kun huomaa hänen luottavan jossakin asiassa tai kertovan juuri minulle asian, joka saattaa olla hänelle itselleen tärkeä.
Usein he puhuvat videopuheluissa ihan arkipäiväisistä asioista, esimerkiksi tulevan viikon suunnitelmista tai tv-sarjoista. Hyvä yhteys on syntynyt, vaikka he ovat koronatilanteen vuoksi tavanneet vain etänä. Susanna Elmnäinen ja hänen tukinuorensa ovat sopineet keskenään myös whatsapp-yhteydestä, jolla voi olla yhteyksissä viikon aikana. Aina ei ole asiaakaan, mutta whatsappilla voi lähettää vaikka jonkun vitsin.
Koronatilanne toimi hänelle kimmokkeena hakeutua vapaaehtoistoimintaan.
– Olen tosi pitkään etsinyt, mikä olisi sellainen vapaaehtoistyö, jota haluaisin tässä kohdassa elämääni tehdä. Kun korona tuli siihen päälle, sain yhtäkkiä ylimääräistä vapaa-aikaa ja merkityksellisyyden etsiminen korostui, Susanna Elmnäinen kertoo.
Susanna Elmnäiselle itselleenkin on tuottanut hyvää oloa, kun hän on huomannut, kuinka pienelläkin panostuksella voi oikeasti auttaa toista ihmistä. Hän kokee saavansa vapaaehtoistoiminnasta merkityksellisyyttä myös omaan elämäänsä. Lisäksi hän on saanut vapaaehtoistoiminnan kautta koulutusta nuoren mielen hyvinvoinnin tukemiseen ja yksinäisyystyöhön liittyen.
Alun perin puoleksi vuodeksi sovittu tukisuhde jatkuu vielä puoli vuotta lisää.
Pop up -vapaaehtoistyö on nousussa
Intoa vapaaehtoistyöhön näyttää olevan tulevaisuudessakin. Vapaaehtoistyö Suomessa -kyselyn vastaajista kaksi kolmasosaa uskoo tekevänsä vapaaehtoistyötä jatkossa vähintään yhtä paljon kuin nyt.
Kiinnostusta vapaaehtoistyöhön on myös monilla niistä, jotka eivät ole siihen ryhtyneet. Esimerkiksi 15–24-vuotiaista runsas 60 prosenttia haluaisi lähteä mukaan, jos heitä pyydettäisiin.
Sitoutumista vaativien tehtävien lisäksi monia kiinnostavat nyt myös yksittäiset pop up -tehtävät.
– Lyhytkestoiset ja kertaluontoiset tehtävät ovat nyt nousemassa vahvasti esille. Erityisesti naiset haluaisivat tehdä tämäntyyppisiä tehtäviä, Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Anne Porthén sanoo.
Korona-ajasta jää vapaaehtoistoimintaan pysyviä muutoksia
Vapaaehtoistyötä tehdään ilman palkkaa, ja sen on nimensä mukaisesti aina oltava vapaaehtoista. Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Anne Porthén muistuttaa, ettei vapaaehtoistyö saa korvata ammattityötä.
– Vapaaehtoistyötä tehdään niillä tavallisen ihmisen tiedoilla, taidoilla ja osaamisella, mitä kullakin vapaaehtoisella on. Vastaavasti ammattilaiset tekevät ammattiinsa liittyviä työtehtäviä eikä näitä rooleja saa koskaan sekoittaa. Kaikkia osapuolia kuitenkin tarvitaan suomalaisessa yhteiskunnassa.
Anne Porthénin mukaan vapaaehtoistyöhön on jäämässä korona-ajasta pysyviä muutoksia.
– Vapaaehtoistyötä halutaan tehdä mieluiten kasvotusten. Se pitää pintansa tulevaisuudessakin hyvin vahvasti. Mutta sen rinnalle tulee jäämään etänä, puhelimitse, chatissa ja netissä tapahtuvia vapaaehtoistyön muotoja.
Kansalaisareena, Kirkkohallitus ja Opintokeskus Sivis teettivät Vapaaehtoistyö Suomessa -kyselyn Taloustutkimuksella maaliskuussa 2021. Kyselyyn osallistui 1094 henkilöä, jotka olivat täyttäneet 15 vuotta. Virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä molempiin suuntiin.