Viime syksynä käynnistynyt Paukkulan Nuoriso-opiston Näyttämölinja on kärsinyt koronavuoden tuomista haasteista.
Suurin ongelma on Jani Impivaaran ja Fineas Dylanin mukaan se, etteivät he pääse esiintymään elävälle yleisölle.
– Koko teatteri perustuu siihen, että katsojan ja näyttelijän välillä on vuorovaikutusta. Me ei saatu siitä niin paljon kokemusta kuin olisi haluttu, Impivaara sanoo.
– Yleisö on ydinasemassa: se on kuin takka kotona, se tuo lämmön. Katsojat on sitä näyttelijöille ja esittävälle taiteelle ylipäätään, Dylan kuvaa.
Vuoden pääproduktio pohjautuu Juhani Ahon Tuomio-näytelmään. Esitys kertoo poliittisesta attentaatista jossain päin 1900-luvun Suomea.
Ensi-illan piti olla jo maaliskuun puolivälissä, mutta koronan vuoksi seitsenhenkinen opiskelijaryhmä ei päässyt harjoittelemaan pariin kuukauteen.
Toukokuun lopussa esityksen tallenne nähdään osana Porissa järjestettävän Nuori kulttuuri-festivaalin verkko-ohjelmistoa.
Kameralla näytteleminen on näyttelijälle hyvin erilainen kokemus kuin yleisölle esiintyminen.
– Kamera on armoton, se näyttää kaikki virheet. Se ei anna yhtään armoa! Se ainakin laittaa minut työstämään tätä kovempaa, Fineas Dylan sanoo.