Vapaaehtoisten apu on noussut merkittäväksi isoissa koronarokotustapahtumissa Etelä-Pohjanmaalla.
Kävimme keväisenä lauantaina 17. huhtikuuta seuraamassa, miten reilun 200 henkilön rokottaminen sujui kuntayhtymä JIK:n perhekeskus Viikerissä Jalasjärvellä. Samana päivänä JIK-alueella rokotettiin neljässä kohteessa yhteensä noin 900 asukasta.
Kurikassa kaupunginjohtajakin riensi apuun, vaikka takana oli jo täysi työviikko.
– Tämä on niin hieno juttu, jotta voi osallistua lyhyen perehdytyksen jälkeen ja sovittaa osallistumisen viikkoonsa. Tärkeällä asialla ollaan, jotta tästä päästään yli ja voidaan elää taas turvallisesti, Anna-Kaisa Pusa perustelee osallistumistaan.
Vapaaehtoiset ohjaavat rokotukseen saapuvia odotustiloissa ja huolehtivat turvaväleistä. Anna-Kaisa Pusa uskoo, että vapaaehtoisten apu näkyy myös rokottamisvauhdissa.
– Terveydenhoitajat voivat keskittyä ydintyöhönsä ja pystyvät tosi tiheästi ottamaan rokotettavia eli tekemään niin sanotusti vähän urakalla rokotuksia.
Anna-Kaisa Pusa on ensimmäiseltä koulutukseltaan ja ammatiltaan sairaanhoitaja. Olisiko sinusta ollut vielä rokottajaksi?
– Ei todellakaan, sairaanhoitajan töistä on niin pitkä aika. Tämä vapaaehtoisen rooli sopii paljon paremmin. Tämä työ on sydäntä lähellä, saa olla yhteisöllinen ja välittää toisista.
Anna-Kaisa Pusa myöntää, että kaupunginjohtajavuosina ei ole juuri jäänyt aikaa vapaaehtoistyöhön. Hän yllättyi Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan tarjoamista mahdollisuuksista.
– Todella monipuolista se kaikki, mitä he tekevät ja mihin vapaaehtoisena voi ilmoittautua mukaan.
Kolmatta kertaa
Seppo Valkama ohjasi rokotuspäivän asiakkaita tottuneesti hoitohenkilökunnan huoneisiin. Menossa oli jo kolmas kerta rokotuspäivän vapaaehtoisena. Oletko jo vähän niin kuin konkari näissä hommissa?
– Kun on lähtenyt mukaan vapaaehtoishommaan, niin aina pitää lähteä, kun kysytään, mies tuumaa.
Palkaksi saa hyvän mielen.
– Sitähän se on tämä vapaaehtoisuus, jotta autetaan toisia.
Rokotuspäivän odotushuoneista ei juuri kuulu edes puheensorinaa. Kaikkialla on hiljaista ja tunnelma on melkein harras. Eikö täällä kuulu koskaan naurunpyrähdyksiä, kun tutut kohtaavat?
– Lähinnä vain tuolta kahvihuoneesta on kuulunut, Seppo Valkama viittaa henkilökunnan ja vapaaehtoisten taukotilaan.
Hiipuuko apu kesää kohti?
Vapaaehtoisten apu rokotustapahtumissa on Suomen Punaisen Ristin Länsi-Suomen alueella nimenomaan eteläpohjalaisten juttu. Muissa pohjalaismaakunnissa ja Keski-Suomessa vastaavaa ei ole vielä tapahtunut.
Punaisen Ristin vapaaehtoiset ohjaavat rokotettavia Kurikassa, Ilmajoella ja Seinäjoella. Vapaaaehtoisten apu on alkamassa myös Kuusiokunnissa. Seutukunnassa ollaan jo tekemässä yhteistyösopimuksia. Myös Alajärvellä on alustavia suunnitelmia olemassa.
Valmiuspäällikkö Aki Valonen SPR:n Länsi-Suomen piiristä laskee, että koronarokotusten vapaaehtoisreserviin on ilmoittautunut vajaa 200 henkilöä ja heistä noin puolet on ollut jo auttamassa.
Valosen mukaan vapaaehtoisia on toistaiseksi riittänyt hyvin, mutta hän hieman jännittää, miten käy, kun kesää kohti mennään.
– Rokotustapahtumat ovat kuormittavia. Niihin tarvitaan paljon ihmisiä auttamaan niin paikan päälle kuin etukäteen organisointiin. Kuinka pitkälle väkemme riittää, se jää nähtäväksi. Toisaalta rokotettavien ikäryhmät nuorentuvat, ja nuoret eivät ehkä tarvitse apua ja ohjausta samassa määrin kuin vanhempi väestö.
Eteläpohjalaisten aktiivisuus rokotuspäivien vapaaehtoistyössä juontaa juurensa osin koronakriisin alkuhetkiin, jolloin kunnat aktivoituivat selvittämään vapaaehtoisten roolia tukitoiminnoissa.
– Kurikan kaupunki on ollut tienraivaajana. Yhteistoiminta kuntien kanssa rokotuspäivien sujuvoittamiseksi alkoi luontevasti, kun kuntasopimusmalleja hiottiin jo vuosi sitten. Myös maakunnan monet yhdistykset ja järjestöt ovat lähteneet mukaan organisoimaan meille vapaaehtoisia, Aki Valonen iloitsee.
Kuusipäiväistä työviikkoa
Myös terveydenhuollon ammattilaiset ovat tehneet osin kuusipäiväisiä työviikkoja, jotta rokotukset on saatu etenemään.
– Meitä on täällä viisi työntekijää ja jokaisella henkilöllä on tarkka rooli mitä tekee, terveydenhoitaja Minna Nevala kuntayhtymä JIK:stä kertoo Viikerin rokotuspäivästä.
Minna Nevala, samoin kuin monet muut hänen työkavereistaan, on tehnyt talven ja kevään mittaan jo useita lauantai- tai sunnuntaivuoroja rokotuspäivissä normaalin työviikon lisäksi.
– Tulin aamulla kuudelta valmistelemaan rokotteita, jotta niitä on sitten valmiina, kun ensimmäiset asiakkaat saapuvat.
Viikerin lauantain rokotuspäivässä on käytettävissä 31 rokotepulloa. Jokaisesta saa kuusi annosta, mutta Minna Nevala yrittää heruttaa pulloista myös ne kuuluisat seitsemännet annokset, ja onnistuukin hyvin: päivän aikana 216 henkilöä saa Viikerissä rokotuksen.
– Jokaisella päivälle on varattu varallaolijoita, joille soitetaan, jos rokotepulloista saadaan enemmän annoksia, Minna Nevala kertoo.
Rokottamisen jälkeen vapaaehtoiset ohjaavat asiakkaat varttitunniksi odotustilaan ennen kotiinlähtöä. Kyse on turvatoimenpiteestä, jonka aikana varmistetaan, ettei rokote aiheuta äkillisiä reaktioita.
Minna Nevalan mukaan rokotteet ovat hyvin siedettyjä, ja reaktiot ovat olleet harvinaisia.
– Rokotus voi aiheuttaa joillekin huonovointisuutta, voi pyörtyä tai voi tulla anafylaktinen reaktio eli yliherkkyysreaktio. Yleensä nämä tulevat nopeasti rokottamisen jälkeen, jos ne ovat tullakseen. Pystymme auttamaan täällä välittömästi. Jos reaktio tulee autoa ajaessa, se on selvä riskitilanne.
Jos SPR:ssä jännitetään, miten vapaaehtoisia riittää kesää kohti mentäessä, niin miten käy ammattilaisten kanssa?
– Ainakin tällä hetkellä meitä riittää. Kun rokotusmäärät kasvavat ja alkaa tämä toinen kierros ja annetaan näitä tehosteannoksia, niin sitten väkeä erityisesti tarvitaan näihin rokotuspäiviin, Minna Nevala arvioi.
Kohtaamisia äitienpäivänä
Marita Luokkakallio sai Viikerin rokotepäivässä ensimmäisen rokotteensa. Astmaa sairastavana hän kuuluu toiseen riskiryhmään. Oliko rokotteen ottaminen kansalaisvelvollisuus vai -oikeus?
– Ehdottomasti oikeus. Olen odottanut tätä kauan. Olen elänyt todella tarkasti ja ollut tekemisissä oikeastaan vain lasten perheiden kanssa. Maskin kanssa oli aluksi aivan hirveää, mutta nyt siihen on tottunut.
Marita Luokkakallio kertoo tavanneensa kahden vanhimman tyttärensä perheitä, kun näissä perheissä aikuiset ovat olleet etätöissä. Nuorimman tyttären perhettä hän on nähnyt viimeksi joulun ja uudenvuoden aikana, koska tällä perheellä on töissään paljon kontakteja muihin ihmisiin.
Marita Luokkakallio uskoo, että hänen elämänsä muuttuu lähiaikoina. Luotatko jo ensimmäisen rokotteen tehoon?
– Kyllä luotan. Toivon, että lapset tulevat äitienpäiväkakulle!