Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Journalistiikan työelämäprofessori Reetta Räty kysyi hiljattain Suomen Lehdistön kolumnissaan, suosittelisitko lapsellesi toimittajan työtä. Minulla ei ole lapsia, mutta aloin pohtia, mitä ammattia ylipäätään suosittelisin nuorille.
Opettaja? Mutta jatkuvasti puhutaan siitä, että opettajilla kuormitus on suurta ja muutoksia tulee ennen kuin edellisiä ehtii sisäistää. Epäasiallinen kohtelu tai väkivaltakaan ei ole tavatonta.
Lääkäri? On kiire ja paljon byrokratiaa. Eräs helsinkiläinen terveyskeskuslääkäri kirjoitti hiljattain Helsingin Sanomien yleisönosastolle, että paikoin työtä ei pysty enää tekemään lääkärinvalan edellyttämällä tavalla.
Joku ammatti kulttuurialalla? Koronakriisi viimeistään on tehnyt selväksi, että alalle tuskin kannattaa hakeutua, jos haluaa kohtuullisen toimeentulon ja arvostusta muuallakin kuin juhlapuheissa.
Välillä tuntuu, että ammatista riippumatta työelämä on aika kamalaa. Jonkun odotetaan tekevän järjettömän pitkiä päiviä ja olevan jatkuvasti tavoitettavissa. Toista ahdistellaan työpaikalla. Kolmannen saamat ansiot jäävät naurettavan pieniksi. Ja niin edelleen.
Kaikesta tästä huolimatta ei tietysti ole syytä vain valittaa ja unohtaa työn hyviä puolia.
Ylivoimaisesti suurin osa nuorista suhtautuukin työhön myönteisesti. Vuoden 2019 Nuorisobarometrin aiheena oli työ ja yrittäjyys, ja sen mukaan työelämään siirtyminen innostaa 89 prosenttia nuorista. Yhtä iso osa kokee työn tärkeäksi.
Miten säilyttää tämä innostus, mutta silti huomioida epäkohdat ja suhtautua työelämään realistisesti?
Minusta on oleellista oppia, että epäkohtia ei tarvitse vain hyväksyä, vaan niille kannattaa yrittää tehdä jotain. Meillä kaikilla on oikeus vaatia esimerkiksi, että työpaikalla kohtelu on asiallista ja työstä saa kohtuullisen korvauksen.
Nuoret katsovat myös, että työn pitää vastata omia arvoja. Näin kertoi 88 prosenttia vuoden 2019 Nuorisobarometrin vastaajista.
Ajattelen, että arvojen mukainen työ kattaa paitsi työn sisällön myös olosuhteet. Ei olisi arvojeni mukaista, jos töissä esimerkiksi kiusattaisiin. Tuntuu merkitykselliseltä tehdä töitä sen eteen, että olosuhteet ovat kunnolliset.
Konkaritoimittajat Reetta Räty ja Anu Silfverberg tekevät konkreettisia toimia media-alan olosuhteiden muuttamiseksi. He kertovat Journalistissa havainneensa, että monet aloittelevat toimittajat pohtivat, onko heillä tulevaisuutta alalla vai pitäisikö opiskella jotain muuta. Rädyn ja Silfverbergin mielestä ongelma on siinä, että toimittajilta puuttuu uran alkutaipaleelta yhteisöjä – joten he hakivat rahoitusta ja perustivat Journalismin kisällit -mentoriohjelman.
Ei mentoriohjelma tietysti media-alan kaikkia ongelmia ratkaise, mutta kenties auttaa luovimaan alalla.
Millaista työtä tulevaisuudessa edes on? Työelämä muuttuu, eikä pelkästään teknologisen kehityksen myötä. Muutoksia voi olla vaikea ennustaa.
Esimerkiksi saksan ja ranskan opiskelu on vähentynyt huomattavasti parissakymmenessä vuodessa. Nykyään lyhyen saksan tai ranskan ryhmiä ei välttämättä synny edes isojen kaupunkien lukioissa, Helsingin Sanomat kertoi maaliskuussa. Se tarkoittaa vähemmän töitä saksan ja ranskan opettajille.
Myös media-ala on kokenut ison mullistuksen sen jälkeen, kun vuonna 2009 aloitin tiedotusopin pääaineopinnot. Opintoja aloittaessani en kuvitellut, että valmistumisen hetkellä vaihtoehtoina olisivat epämääräiset pätkätyöt tai freelancerius.
Suosittelisinko toimittajan työtä nuorille? Kyllä ja en. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, samalla tavalla kuin vaikka opettajan työssä. Jos journalismi kovasti kiinnostaa, toimittajuudesta voi saada hyvän ammatin – kunhan ymmärtää alan realiteetit ja muuttuvan luonteen.
Ehkä yksi keino ylläpitää uskoa tulevaan onkin se, että pitää muutosta ihan tavallisena asiana. Siksi aikuisen ei ehkä kannata tentata nuorelta, minkä ammatin tämä haluaa isona. Ennemmin voi kysyä, mitä tämä haluaa tehdä seuraavaksi.
Anna-Sofia Nieminen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kirjoittaja, joka toimi lukiolaisten aikakauslehden Improbaturin freelance-päätoimittajana keväästä 2016 loppuvuoteen 2018.
Kolumnista voi keskustella 28.4. klo 23.00 saakka.