Itku tuli yllättäen. Siinä ruokapöydän ääressä silmät kosteina Laila Kotiranta, 89, ymmärsi, että häntä pelotti.
– Koronan pelko on koko ajan tuolla takaraivossa.
Ennen kuin ensimmäinen itku tuli, Kotiranta oli ollut eristyksissä kotonaan lähes vuoden.
Suomen hallitus oli ohjeistanut maaliskuussa 2020 ikäihmisiä jäämään koteihinsa. He tottelivat.
Kiinasta leviämään lähtenyt pandemia aiheutti vaikean ja jopa tappavan taudin erityisesti vanhoille ihmisille.
Eniten koronavirus leviää kuitenkin nuorten aikuisten parissa.
Pahimmat alueet ovat pääkaupunkiseutu ja Turku. Pahentuneen tilanteen takia maan hallitus yritti jopa säätää lain, joka rajoittaisi kaiken ikäisten liikkumisvapautta ja lähikontakteja. Lakihanke kaatui perustuslakivaliokunnassa.
On aika kuulla ikäihmisiä. He ovat eläneet jo vuoden niin kuin kaikkien muidenkin pitäisi olla nyt.
Vanhat ihmiset vaikuttavat kestävän korona-ajan paremmin kuin nuoret. Tästä kertoo tuore Suomen mielenterveysyhdistyksen tekemä kyselytutkimus.
Laila Kotiranta kertoo poistuneensa kotoaan vain viitisen kertaa reilun vuoden aikana.
Hän tietää, kuinka eristyksissä selviää. Siitä huolimatta, että välillä tulee itku.
Puhelu illalla tuo turvaa
Tässä jutussa tapaamme myös Mirja Salorannan. Hän sanoo, ettei ole kärsinyt korona-ajasta yhtään.
Yksinäisempää on toki ollut hänelläkin. Vuosi sitten kunnat ja järjestöt lopettivat eläkeläisten päivätoiminnan. Omaiset eivät saaneet tulla käymään. Moni vanhus jäi täysin yksin.
Myös Laila Kotirannan vuosi on sisältänyt toki paljon muutakin kuin itkua.
Kotiranta kertoo, että pelkoon on löytynyt lääkettä. Perheenjäsenet soittavat joka ilta. Se luo turvaa.
Päivisin molempien rouvien kodit ovat täynnä viihdykettä.
Valokuvat ja kortit vievät nuoruuteen
Laila Kotirantaa on viihdyttänyt yksin ollessa erityisesti eletty, vaiheikas elämä.
Kotiranta istuu pöydän äärellä olohuoneessa. Hän selaa vanhoja valokuvia, postikortteja, lehtileikkeitä. Ikuistetut hetket vievät menneisiin vuosiin ja vuosikymmeniin.
Koronavuosi on pakottanut käymään niitä läpi.
Pöydällä on kortti vuodelta 1953. Laila Kotiranta on lähettänyt sen kihlatulleen, tulevalle puolisolleen, Lontoosta Tampereelle.
– Olin piikomassa Englannissa.
Piikosmisreissulla oli hyvä tilaisuus käydä Ison-Britannian parlamentissa. Kortti vie Kotirannan takaisin Lontoon humuun.
Eristyksissä on voinut nauttia myös taiteesta. Vaikka ihmisiä ei voikaan päästää omaan kotiin, heidän teoksensa voi.
Radio toi kotiin New Yorkin äänet
Nyt leikearkistosta osuu käsiin nippu graafikko Kuutti Lavosen näyttelyarvosteluja.
– Kuulitteko, kun radiosta tuli eilen La Traviata, New Yorkin Metropolitanista, Kotiranta kääntyy kohti ja kysyy.
Niin, onneksi on radio ja televisio.
– Perhe nauraa minulle, kun olen opetellut katsomaan jopa lastenohjelmia.
Face tarjoaa seuraa
Laila Kotiranta on selvästi keksinyt, kuinka voi nauttia samoista asioista kuin aina ennenkin. Kun ei pääse konserttiin tai näyttelyyn, voi mennä arkistoihinsa! Voi etsiä taide-elämyksiä radiosta ja televisiosta.
Ja onneksi on myös Facebook.
– Sieltä saa sitä seuraa.
Facebookista ei ole kuitenkaan löytynyt todellisia ystäviä. Heistä on nyt puute.
Iäkäs rouva asuu kaupungissa, jossa yksinäisyys on lisääntynyt korona-aikana kaikkein eniten.
Yksinäisyys painaa Kotirantaa, vaikka perheenjäsenet ja ystävät soittavat ahkerasti.
Hän kaipaa ihmisiä, joille voisi kertoa omaa tarinaansa kasvotusten. Vaikkapa siitä, kuinka ankara kuri vallitsi aikoinaan Tampereen tyttölyseossa.
Saloranta lähtee kylille kerran viikossa
Kauppareissu kylän keskustaan on viikon kohokohta.
Mirja Saloranta, 79, noudattaa tunnollisesti korona-ajan ohjeita. Kauppareissua lukuunottamatta Saloranta pysyttelee omassa seurassaan.
Nyt Saloranta ottaa rollaattorinsa rivitaloyksiönsä ulko-oven vierestä. Sitten hän potkii asioilleen. Pukkilan keskustaan on matkaa vain puoli kilometriä. Siellä ovat kauppa ja apteekki.
– Kyllä se aika on siinä mennyt.
Saloranta ei pienestä panikoi. Hän toivoo, ettei sairastuisi koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. Siksi ohjeita on helppo noudattaa.
Yksinäisyyteen voi sopeutua. Vaikka onkin sosiaalinen ihminen.
– Puhelimessa ei ole ainakaan tartuntavaaraa, puhelinta on tullut käytettyä.
Kaupassa ja apteekissa asiointi on aina riski. Virus voi tarttua.
Saloranta puhdistaa huolella kätensä ja ostoskärryn työntökahvan kaupan ovella. Maskin hän asetti kasvoille jo kotona.
Kylillä tapaa aina jonkun tutun. Se on pienen paikkakunnan etu.
Ensimmäinen tuttu tällä kauppareissulla sattuu olemaan Tyyne-koira. Se tervehtii ihmisiä sillä aikaa, kun sen omistaja tekee ostoksia.
Molempien iäkkäiden rouvien mielessä on nyt toivo paremmista ajoista. Sitä toi rokote.
Rokotteen jälkeen maistui hampurilainen
Kolme viikkoa koronarokotteen jälkeen Laila Kotiranta sai vieraita. Kasvoille leviää hymy, kun Kotiranta kertoo tapahtuneesta.
– Neljäs polvi tuli käymään.
Vieraat halusivat tuoda mukanaan ruokaa.
– Minä sanoin, että tuokaa hampurilaiset.
Lähes kotiarestissa elänyt Kotiranta oli jo kaivannut kunnon hampurilaista. Ei vanha ihminen ole voinut lähteä ostamaan sitä mistään koko vuonna.
Toivoa on tullut lisää. Ennen pääsiäistä Kotiranta sai vapaaehtoisen kävelyttäjän sotaveteraanien järjestöstä. Hän kertoo, että nuori mies tuntui mukavalta.
Kotirannan mielessä heräsi toivo siitä, että nyt kunto saattaa pysyä yllä. Käveleminen on vaikeaa. Mutta jos ei kävele, ei ehkä koskaan enää pysty palaamaan vesijumppaan ja uimaan vaikka ajat kuinka paranisivat.
Poika tuli kahville vuoden jälkeen
Rokote avasi myös Mirja Salorannan kodin ovet muille ihmisille.
– Poika ja miniä kävivät kahvilla.
Lähellä asuvaa ystävää on voinut tavata ulkona.
– Onneksi pääsen ulos.
Jos Saloranta ei pääsisi sauvakävelyilleen tai kauppareissulle, korona-ajan eristys saattaisi tuntua nykyistä vaikeammalta.
Ennen korona-aikaa Saloranta käveli neljä kertaa viikossa kunnan järjestämään vanhusten toimintaan. Viime keväänä toiminta meni katkolle.
Onneksi kesällä torille pääsi kahville. Ehkä sinne pääsee myös ensi kesänä.
Syksyllä kunnan vanhusten kerhot pyörivät torin kupeessa melkein kuin normaaliaikoina. Saloranta uskalsi mennä hetkeksi mukaan.
Nyt Saloranta viihdyttää itse itseään kotona. Puikot kilisevät. Valmistumassa ovat jo kuudennet sukat. Pöydällä odottaa ristikkolehti. Televisio on auki joka päivä.
– En minä ole kärsinyt yhtään yksinolosta.
Pirulauta, sanoo Kotiranta
Kuvausviikolla Pukkila nousi otsikoihin koronatartuntojen takia. Korona oli sairastuttanut 53 ihmistä kahden edellisen viikon aikana. Pienessä vajaan 2000 asukkaan kunnassa se on paljon.
Mirja Saloranta tuntee muutaman vuoden mittaan pandemiaan sairastuneen.
Kaikki eivät ole tainneet elää niin kurinalaisesti kuin Mirja Saloranta tai Laila Kotiranta.
Salorannalla onkin terveisiä nuoremmilleen.
– Nuoriso voisi olla varovaisempaa.
Reilun vuoden aikana yli 4 000 iäkästä on sairastunut koronavirukseen. Eniten heitä on siellä, missä Laila Kotirantakin asuu - pääkaupunkiseudulla.
Korona on tuonut kuoleman lähelle.
– Täytän juhannuksena 90, jos luoja suo. Totta kai minä tiedän, että kuolen pian, Kotiranta sanoo.
Silti korona pelottaa. Yksi omista tuttavista on kuollut tautiin.
– Pelottaa se kuolemantapa - korona ei ole miellyttävä tapa kuolla.
Kotirantakin lähettää terveisiä nuoremmilleen.
– Nyt ei auta, pirulauta, vaan on pakko totella määräyksiä!
A-studion suorassa lähetyksessä keskustellaan koronan vaikutuksesta iäkkäiden ihmisten kuntoon keskiviikkona 7.4.2021. Lähetys alkaa klo 21.05 TV1-kanavalla. Ohjelma löytyy myös Areenasta.
Lue ja katso vuoden vanha juttu, jossa kerrotaan kuinka iäkkäät rouvat saivat apua korona-ajan alussa