Italialainen diplomaatti Gian Paolo Papa oli EU:n aiemman ilmentymän eli Euroopan yhteisöjen, EY:n, ensimmäinen edustaja Turkissa.

Kun hänet lähetettiin Ankaraan vuonna 1974, Papalle annettiin tehtäväksi pitää Turkki sopivan matkan päässä EY:stä, mutta samalla varmistaa, että maa pysyy sotilasliitto Naton jäsenenä.

Tapasin Gian Paolo Papan EU:n huippukokouksessa Brysselissä joulukuussa 2004, jolloin hän kertoi erikoisesta tehtävästään. Tuolloin Turkki oli lähempänä EU:ta kuin koskaan aiemmin. Nyt piti sopia jäsenyysneuvottelujen avaamisesta Turkin kanssa, eikä Papa malttanut pysyä poissa paikalta.

Turkkilaisten toimittajien omassa lehdistökeskuksessa tunnelma oli innostunut ja savuinen. Keskus oli tupakkayhtiön sponsoroima. Turkin ja EU:n suhteet ottivat symbolisen jättiaskeleen, kun huippukokouksessa lopulta päätettiin, että jäsenyysneuvottelut voivat alkaa seuraavana vuonna.

Kukaan meistä ei tiennyt, että emme olleet uuden alussa. Tämä olikin suhteiden huipentuma, josta pian alkaisi alamäki.

Lue tästä lisää Turkin ja EU:n suhteista: Olli Rehn ja muut EU:n avainhenkilöt ajoivat Turkkia unionin jäseneksi – nyt he kertovat ensi kertaa väännöstä kulisseissa, "yksi EU:n suurimmista virheistä"

Yksi kokousta seuraavista turkkilaisista oli kolumnisti ja professori Şahin Alpay. Hän puhui innostuneena siitä, kuinka EU näyttää, miten Turkin kaltaista maata voi kannustaa ja ohjata kohti laajempaa demokratiaa pehmeillä keinoilla.

Vuonna 2004 Turkin eteläpuolella Irakissa oli näkyvissä toisenlainen, väkivaltainen “demokratiaprojekti”. Siellä Yhdysvallat yritti koota palasia yhteen kaadettuaan Irakin diktaattorin Saddam Husseinin, ilman kunnollista suunnitelmaa jatkosta.

Näin vuosina liikuin paljon Turkissa, ja kuulin usein ajatuksen, että EU-jäsenyyden mahdollisuus vie Turkkia oikeaan suuntaan, vaikka lopputulos olisi jokin muu kuin jäsenyys.

Nyt asiasta ei enää puhuta. Turkki näyttää siirtyneen Euroopan tieltä Lähi-idän yksinvaltaisten valtioiden tielle, kun presidentti Recep Tayyip Erdoğan kasaa valtaa itselleen ja vainoaa entistä järjestelmällisemmin vastustajiaan.

Şahin Alpayn kohtalo on vertauskuva Turkin kehitykselle. Turkin myönteisestä kehityksestä EU-huippukokouksessa innostunut Alpay vangittiin vuonna 2016 epäiltynä osallisuudesta saman vuoden heinäkuussa tehtyyn vallankaappausyritykseen.

Hänen suurin rikoksensa oli kolumnien kirjoittaminen lehteen. Kolumneja julkaissut Zaman-lehti oli lähellä vallankaappausyrityksestä syytettyä imaami Fethullah Güleniä. Alpay joutui vankilavuosien ja kotiarestin kujanjuoksuun.

Brysselin vuoden 2004 toiveikkaista tunnelmista on tultu pitkä matka tähän päivään, kun EU:ssa pohditaan miten Turkin muodostamaa ongelmaa tulisi käsitellä.

Katselin äskettäin turkkilaisten tutkijoiden ja aktivistien pitkän ja polveilevan YouTube-keskustelun, jossa väkeä tuli ja meni kolmen tunnin aikana.

Turkkilainen taloustieteilijä Enes Özkan arveli, että EU:n ja laajemman lännen silmissä Turkki on muuttumassa Azerbaidžanin tai Egyptin kaltaiseksi maaksi.

Turkkiin pidetään kyllä yhteyttä, jos se on hyödyllistä esimerkiksi pakolaisreittien tukkimiseksi tai kaupan kannalta, mutta demokratian edistäminen ja suhteiden syventäminen jäävät taka-alalle.

Gian Paolo Papan vuonna 1974 saama tehtäväkuvaus on ehkä tekemässä paluun.