Hattulalainen Hellevi von Essen on hankalassa tilanteessa. Hän katselee miehensä elämää 46 avioliittovuoden jälkeen kuin jonkinlaisen kalvon takaa: On vaikea nähdä, mitä tapahtuu.
Myös uunituore Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tutkimus kertoo, että korona-aikana vain kolmasosa ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten omaisista tapaa heitä useammin kuin kerran viikossa.
Von Essenin puoliso on ympärivuorokautisessa hoidossa. Hoivapaikka rajasi omaisten vierailuaikoja 30 minuuttiin päivässä, eikä von Essen ole päässyt vierailulle välttämättä edes joka päivä. Hän ei myöskään saa nähtäväkseen hoitotyön kirjauksia.
– Kun en tiedä, mitä tapahtuu, olen vähitellen muuttunut yhä huolestuneemmaksi siitä, minkälaista hoivaa ja hoitoa mieheni saa.
Kyse on koronan tuomista rajoituksista vanhuspalveluihin, mutta ei vain niistä. Moni omainen kipuilee läheisensä hoidosta yleisemminkin.
Kysyimme suomalaisilta vanhuspalvelujen arjesta ja saimme viitisenkymmentä vastausta. Yksi vastaajista oli Hellevi von Essen.
Katso lisää oman kuntasi vanhuspalveluista tästä: Kuka hoitaisi iäkkäät.
“Minusta on tullut mieheni elämän sivustakatsoja”
Hellevi von Essenin puoliso Mauri von Essen on sairastanut Alzheimerin tautia jo vuosia. Tammikuun alusta hän siirtyi ympärivuorokautiseen hoitoon. Sitä ennen vaimo oli miehensä omaishoitaja.
– Emme enää pärjänneet kotona kaksistaan. Nyt tosin syyttelen itseäni. Olisiko minun pitänyt kuitenkin vielä yrittää jaksaa?
Vielä tammikuussa Hellevi von Essenin haki puolisonsa hoivakodista ulkoilemaan lähes joka päivä. Hän kertoo miehensä kävelleen tampattua lumipolkua ilman apuvälineitä.
Kun mies oli ollut hoivakodissa kuukauden, hänen kuntonsa romahti. Syytä romahdukseen ei löydetty. Lääkärit miettivät Alzheimerin taudin etenemistä tai aivoinfarktia.
Mauri von Essen siirrettiin päivystyksestä Hattulan terveyskeskuksen vuodeosastolle. Siellä lääkäri teki ei elvytetä -päätöksen. Ei elvytetä -päätös tarkoittaa, että potilaan kohdalla lääkäri on arvioinut, että elvytyksestä ei ole enää hyötyä ja siksi sitä ei aloiteta.
“Tuntuu, että minulla ei ole vaikutusmahdollisuuksia mieheni elämänlaatuun”
Muutaman päivän kuluttua Mauri von Essen palasi ympärivuorokautiseen hoivayksikköönsä Willa Katinalaan.
Koronan takia vierailuja yksikössä on rajoitettu. Palveluesimiehen allekirjoittamassa kirjeessä suositeltiin, että vierailuajat ovat enimmillään 30 minuuttia.
Hellevi von Essen kysyy, miten 30 minuuttia voisi riittää avioparille, joka on ollut naimisissa 46 vuotta. Hoivakoti on joustanut puolen tunnin tapaamisajasta vain muutaman kerran.
– Kun esimerkiksi pesin mieheni hampaat, yritin olla nopea, jotta aikaa jäisi muuhunkin. Mieheni kuitenkin vaistoaa kiireen tunnun ja silloin vierailuista jää molemmille huono olo.
Von Essen kertoo myös kysyneensä useita kertoja, voisiko hän tulla miehensä luokse iltaruokailun jälkeen kello 17. Vaimon mielestä iltatunnit olisivat tärkeitä, koska silloin puolison ilta ei jäisi niin pitkäksi. Henkilöstö on suostunut iIltavierailuun kuitenkin vain pari kertaa.
– Syyksi on sanottu tasapuolisuus muita omaisia kohtaan. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä haittaa minusta olisi. Olen mieheni huoneessa, josta hän maksaa vuokraa. Toki minulle pitää avata ovi ja saattaa ulos.
Hattulan kunnan hyvinvointijohtaja Kati Honkanen perustelee vierailujen kohdentamista tiettyihin kellonaikoihin ja vierailuaikojen kestojen rajoituksia sillä, että niin vierailijoiden kokonaismäärää hallitaan ja toisaalta varmistetaan, että kaikilla asukkailla on mahdollisuus tavata läheisiään.
Hänen mukaansa vierailujen rajoituksia pohditaan kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin kanssa, ja arvioinnissa hyödynnetään maakunnan infektioasiantuntijoiden suosituksia.
– Rajoituksia on tehty asukkaiden turvallisuuden takia. Ymmärrämme, että asukkaille ja heidän omaisilleen tilanne on ikävä ja löyhennämme rajoituksia heti, kun pandemiatilanne sen mahdollistaa.
Korona-aika on rajoittanut tapaamisia
Tuore THL:n tutkimus kertoo, että vain joka kolmas ympärivuorokautisen hoidon asukkaista tapaa läheisiään kerran viikossa tai useammin. Johtava asiantuntija Sari Kehusmaa pitää osuutta pienenä.
– Rajoitustoimenpiteet ovat selvästi vähentäneet tapaamismahdollisuuksia.
Yhteydenpidon rajoittaminen ei siis kosketa vain Hellevi von Esseniä. Ongelma on yleinen Suomen hoivakodeissa, vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Lotta Hämeen-Anttila sanoo.
– Eri kuntien ja hoivakotien yhteydenpitoa varten laatimien ohjeiden piti todellakin olla vain ohjeita, mutta niistä on tullutkin ehdottomia määräyksiä monissa paikoissa.
Myös Valviran ylitarkastaja Elina Uusitalo näkee osassa hoivakotien käytännöissä isoja ongelmia. Hänen mukaansa vierailun tarkkarajainen rajoittaminen ei perustu lakiin. Uusitalo huomauttaa, että hoivakoti on asukkaiden koti: heillä on vuokrasopimus, ja heillä on oikeus pitää yhteyttä omaisiinsa.
– Jokaisen tilannetta on harkittava yksilöllisesti. Jos yksikössä on tartuntoja tai epäilyjä tartunnoista, silloin rajoitukset pitää johtaa tartuntatautilaista.
Uusitalon mukaan yksiköiden tulee antaa mahdollisuus toteuttaa tapaamiset asiakkaille sekä heidän läheisilleen terveysturvallisella tavalla. Henkilökunta ei saa velvoittaa asukkaita ja omaisia noudattamaan lakiin perustumattomia toimintakäytäntöjä, jotka vaikeuttavat yhteydenpitoa.
Eduskunnassa toimivan ihmisoikeuskeskuksen juristi Sanna Ahola sanoo, että vierailuja ei saa rajoittaa automaattisesti tiukilla ylhäältä asetetuilla säännöillä.
Hänen mukaansa esimerkiksi muistisairautta sairastavalle asukkaalle voi olla hyvinkin tärkeää, että tuttu ihminen voi viipyä hänen luonaan pidempään. Muistisairaallakin on oikeus perhe-elämään, eikä sitä saa rajoittaa ilman laissa säädettyä perustetta.
– Yksikössä pitäisi huomioida, onko aikaraja kohtuullinen, välttämätön ja ainoa ratkaisu juuri tietyn asukkaan tilanteessa, vai voisiko koronalta suojautuminen onnistua myös joustavammin, Ahola pohtii.
Valviran Elina Uusitalo muistuttaa myös, että vanhojen ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu yhteydenpito omaisten kanssa. Hoito pitää toteuttaa yhteistyössä omaisten ja läheisten kanssa niin, että yhteydenpitoa tuetaan eikä rajoiteta tarpeettomalla ja suhteettomalla tavalla.
Eräänä lauantaina Hellevi von Essen ei enää päässyt miehensä hoivakodin päivittäiselle vierailijalistalle. Hän pyysi hoitajaa tuomaan miehensä ikkunan ääreen, jotta hän voisi käydä edes vilkuttamassa miehelleen ulkoa käsin.
Hoitaja toi puolison sovittuna aikana, ja vaimo vilkutti.
Hoidon laatu huolettaa, kun ei tiedä, mitä hoivakodissa tapahtuu
Kuva suomalaisista vanhuspalveluista on romuttunut viime vuosina.
Puutteet vanhojen ihmisten hoidossa ryöpsähtivät esiin varsinkin keväällä 2019. Ensiksi kohun keskelle joutuivat hoivayritykset. Useita ongelmia löytyi niin Esperin, Mehiläisen kuin Attendon hoivakodeista. Myöhemmin sinä keväänä puhuttiin myös kotihoidon ongelmista.
Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sanoo**,** että juuri nyt, koronan vuoksi, pitäisi voida luottaa siihen, että hoito on hyvää. Jos luottamusta hoitohenkilökunnan ja läheisten välillä ei ole, ongelmat helposti kärjistyvät.
– Luottamus on puolin ja toisin ansaittava. Jos sitä ei ole tarpeeksi, yhteistyö käy hankalaksi.
Hellevi von Esseniä huolettaa hoidon laatu. Yksi esimerkki siitä on, että hoitaja ehdotti puolisolle hygieniahaalarin käyttöä. Se on selästä vetoketjulla suljettava vaate, jota ei saa itse riisuttua pois.
– Syyksi esitettiin se, että mieheni repii vaipan yöllä pois ja sänky kastuu.
Hygieniahaalarin käyttö jakaa mielipiteitä.
Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Satu Karppanen toivoo, että hygieniahaalarin käytöstä luovuttaisiin, koska se ei rajoittamistoimenpiteenä ole asianmukainen toimintatapa.
Ihmisoikeuskeskuksen juristi Sanna Ahola sanoo, että lähtökohta pitää olla se, miten hygieniahaalaria voisi olla käyttämättä. Jotta sitä voitaisiin käyttää, siitä pitäisi säätää laissa.
– Jos perusoikeuksia aiotaan rajoittaa, se täytyy olla laissa. Meillä ei edelleenkään ole itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevaa lainsäädäntöä vanhuspalveluissa.
Hellevi von Essenin mielestä hänen miehensä oli ahdistunut, ja siitä vaipan repiminen johtui.
– Jos saisin esimerkiksi olla mieheni luona hänen nukahtamiseensa asti, se saattaisi parantaa hänen oloaan. Mieheni on ollut hoivakodissa vasta kolmisen kuukautta ja meiltä kummaltakin vie aikaa tottua uuteen tilanteeseen.
Hattulan kunnan hyvinvointijohtaja Kati Honkanen sanoo hygieniahaalareista, että hoivakotia on ohjeistettu käyttämään vahvaa yksilöllistä harkintaa.
Oma luottoihminen kannattaa valtuuttaa asioidenhoitajaksi hyvissä ajoin
Saadakseen käsityksen siitä, mitä hänen miehensä hoidossa todella tapahtuu, von Essen teki hoitotyön kirjauksista tietopyynnön hoivakodille. Palveluesimies eväsi pyynnön, koska von Essenillä ei ole laajennettua edunvalvontaa puolisonsa asioihin.
STM:n erityisasiantuntija, varatuomari Marja Penttilä sanoo, että papereita voivat saada katseltavaksi henkilön edunvalvoja tai henkilö, jolle asianomainen on antanut oikeuden asioidensa hoitamiseen valtakirjalla tai edunvalvontavaltuutuksella.
Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että hän tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan.
Penttilä sanoo, että on tärkeää tehdä riittävän laaja valtuutus, jotta toinen henkilö pystyy tarvittaessa hoitamaan muitakin kuin vain esimerkiksi raha-asioita.
– Edunvalvontavaltuutus on syytä tehdä jokaisen hyvissä ajoin, jotta on toinen henkilö, joka pystyy hoitamaan omia asioita.
Von Essen on hakenut puolisonsa edunvalvojaksi, mutta prosessi on vielä kesken.
Palveluesimies perusteli tietojen epäämistä myös sillä, että Hellevi von Essen pyysi puolisonsa tietoja pitkälle edenneen Alzheimerin taudin ja kunnon äkillisen romahtamisen johdosta ja “tämä ei ole sellainen tieto, jonka perusteella asiapapereita täysi-ikäisestä henkilöstä luovutetaan”.
Päätöksessä muistutettiin myös, että “tällaisista asioista keskustellaan yhteistyössä omaisen/läheisen ja hoidosta vastaavan henkilöstön kanssa.”
Korona nostaa laitosvaltaisuutta esiin
Ikäinstituutin toiminnanjohtaja ja dosentti Päivi Topo sanoo, että korona-aika on nostanut esiin laitosvaltaa henkiviä vanhoja käytäntöjä.
– Esimiesten tärkeä tehtävä on huolehtia, että laitosmaiset käytännöt eivät vakiinnu ja rutinoidu, vaan päätöksissä aina on kyse yksittäisen asukkaan edun mahdollisimman hyvästä toteutumisesta.
Kun esimerkiksi Hellevi von Essenin miehelle tehtiin kunnon romahdettua Hattulan terveyskeskuksen vuodeosastolla ei elvytetä -päätös, vaimo koki, että häntä ei kuunneltu.
– Kun keskustelin lääkärin kanssa, hän kertoi minulle, että ei elvytetä -päätös oli tehty lääketieteellisin perustein. Ymmärrän toki, että se on lääkärin päätös, mutta omaisena olisin kuitenkin halunnut olla mukana – vaikka itse päätöksestä olenkin samaa mieltä.
Hellevi von Essen kertoo, että vuodeosastolta oli kyllä yritetty soittaa hänelle.
– Kuitenkaan mieheni tilanne ei ymmärtääkseni ollut kriittinen niin, ettei olisi ehditty odottaa sitä, että minut saadaan kiinni ja otetaan mukaan päätöksentekoon.
Hattulan terveyspalvelut on ulkoistettu Terveystalolle. Terveystalon julkisten palvelujen ylilääkärin Petja Orren mukaan ei elvytetä -päätös on lääkärin päätös, josta tulee keskustella potilaan tai hänen omaisensa kanssa, jos potilas ei kykene ilmaisemaan tahtoaan.
– Käytännön arjessa omaista ei aina tavoiteta päätöksentekohetkellä, jolloin päätös kirjataan. Omaisen kanssa asia käydään mahdollisimman pian läpi. Lääkäri voi myös kumota ei elvytetä -päätöksen, jos potilaan vointi tai muut seikat sitä edellyttävät.
Myös Tampereen yliopiston palliatiivisen lääketieteen professori Juho Lehto muistuttaa, että ei elvytetä -päätös kuuluu tehdä keskustellen potilaan tai hänen läheisensä kanssa, jos potilas ei kykene kertomaan tahtoaan.
– Viime kädessä ei elvytetä -päätös on aina lääkärin päätös. Lääkäri ei voi hoitaa potilasta vahingollisella tavalla, mutta lääkärin päätökseen toki vaikuttaa potilaan tai läheisen mielipide.
”Tuntuu turhauttavalta, koska koen olevani hankala omainen.”
Ikäinstituutin toiminnanjohtaja ja dosentti Päivi Topo muistuttaa siitä, että hoivakodissa asumisen ei pitäisi estää totuttua elämää, kuten ulkoilua ja yhdessäoloa.
Hellevi von Essen kokee, että hänellä on useita kysymyksiä, joihin hän ei ole saanut riittävän hyviä vastauksia.
– Enemmistö hoitajista on toki ystävällisiä. Jatkuva kysely tuntuu minusta kuitenkin kovin turhauttavalta, koska koen jo muutenkin olevani hankala omainen.
Hän tietää käyvänsä herkillä, koska muutamassa kuukaudessa avioparin elämä on muuttunut täysin. Hän toivoo, että luottamus hänen ja hoitohenkilökunnan välillä lisääntyisi.
– Haluaisin kaikin tavoin tehdä mieheni viimeiset elinvuodet hyviksi. Se tarkoittaisi esimerkiksi ulkoilua ja musiikkia, joiden mahdollistamiseen tarvitaan toinen ihminen. Haluaisin olla se ihminen.
Tässä vaiheessa on yhä auki, miten mahdolliset liikkumisrajoitukset vaikuttavat hoivakotivierailuihin.
Katso myös:
Kunta majoitti vanhuksia väestönsuojassa, ilmoitti samalla palvelunsa olevan riittäviä – Onko sinulla vastaavia kokemuksia vanhuspalveluista?
Korona sulki kotiin monia vanhuksia, joiden kunnosta ei tiedä kukaan – lääkäri: Aiemmin vireä vanhus tuijottaa nyt vastaanotolla seinää
Ammattilaisten huoli kasvaa: "Minulta pääsee melkein itku" – tämä juttu kertoo, miten hoitajapula riivaa sinun kuntaasi
Kotiinsa unohdettuja muistisairaita, väärin jaettuja lääkkeitä – Ylen selvityksessä näkyy kotihoidon karu arki
Voit keskustella aiheesta 27.3. klo 23 asti.