Lahtelainen Väinö Pitkänen, 79, haluaa juttukaverin poistamaan iltapäivien ja iltojen yksinäisyyttä. Pitkäsen näkökyky on sen verran heikko, että se vaikeuttaa kodin ulkopuolelle lähtemistä.

Varsinaisesta työpaikasta ei ole kyse, sillä ilmoituksen mukaan juttukaveria etsitään pientä korvausta vastaan. Lähinnä kyseeseen voisi tulla matkakuluihin osallistuminen.

Yksinäisen vanhuksen laittama työpaikkailmoitus nousi Facebookin Lahti-ryhmään, jossa se sai runsaassa vuorokaudessa 900 tykkäystä ja kymmeniä kommentteja. Vaikutti siltä, että juttukaveri löytyy.

Mutta pettymyksiäkin tuli.

– Moni jätti tekstiviestin, mutta kun soitin takaisin, niin puhelimeen ei vastattu, Väinö Pitkänen harmittelee.

Yhdessä vaiheessa hän kertoo ajatelleensa, että nyt se sopiva juttukumppani löytyi. Tämä jättikin yhtäkkiä vastaamatta soittoihin, ja kaveruus jäi siihen.

– Soitin hänelle muutaman kerran. Sitten hän yhtäkkiä lopetti koko homman, eikä ottanut puheluitani vastaan.

Vakituisempaa juttukaveria on vaikea löytää

Ennen eläköitymistään Väinö Pitkänen työskenteli rakennusalalla Nesteen jalostamolla Porvoossa. Eläkkeellä aika kului rattoisasti, kunnes näkö alkoi heikentyä.

Pitkänen harrasti keilausta, biljardia, mölkkyä ja oli mukana monissa yhdistyksissä.

Näön heikkeneminen pakotti hänet jättäytymään pois harrastuksista. Samalla elinpiiri kapeni ja hiljeni. Olo tuntui usein yksinäiseltä.

– Jos näkisin yhä, keksisin kaikenlaista tekemistä.

Hän asuu yksin vanhassa puutalossa. Näkövamman takia Pitkäsen luona käy avustaja aamupäivisin lämmittämässä ruoan, jakamassa lääkkeet, tiskaamassa ja lukemassa postit. Avustaja auttaa myös lumitöissä.

Pitkäsellä ei ole lapsia tai muita omaisia, jotka voisivat auttaa.

Avustajan päivittäiset käynnit eivät poista tarvetta juttukaverille. Iltapäivät ja illat yksin kotona ovat pitkiä miehelle, joka on tottunut tekemään paljon ja harrastamaan. Juttuseuraa hän on hakenut muun muassa lehti-ilmoitusten avulla aktiivisesti vuosien ajan.

Naisen kanssa olisi mieluisampaa jutella

Väinö Pitkänen toivoisi löytävänsä naishenkilön juttuseurakseen pariksi tunniksi iltapäiviin tai iltoihin. Ihanne olisi, jos juttukaveri ehtisi käymään pari kolme kertaa viikossa.

– Olisi kiva jutella kaikista asioista. Minulla on myös pelejä, mitä voitaisiin pelata. Tai kahvitella.

Korona-aika on vaikeuttanut juttusille tuloa entisestään. Pitkänen kertoo, että esimerkiksi seurakunnasta ei ole tultu käymään koronan aikana.

Radio olisi hyvä seuralainen, mutta Pitkäsen mielestä sieltä ei enää kuulu vanhan ajan musiikkikappaleita.

– Yle ei ole ottanut meitä vanhempia ollenkaan huomioon. Pitäisi olla yksi kanava, jossa soitetaan vanhempaa musiikkia.

Yksinäisintä on, jos omat lapset eivät pidä yhteyttä

Kansallisen senioriliiton mukaan yli 75-vuotiaista lähes joka toinen asuu yksin. Korona-aikana osa senioriväestöstä on ahdistunut ja tunne yksinäisyydestä on kasvanut.

Lahden lähimmäispalvelun vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Maarit Ahlqvist vahvistaa, että yksinäisyyttä on paljon. Pahimmillaan yksinäisyys on sitä, että omaiset ovat kaukana tai heitä ei ole.

– On myös niin, että tytär tai poika on olemassa, mutta he eivät pidä yhteyttä. Se tuntuu ehkä vielä yksinäisemmältä.

Lahden lähimmäispalvelu pyörittää ystäväpalvelua, missä vapaaehtoiset juttukaverit pitävät seuraa ikäihmisille vieraillen heidän luonaan tai puhelimitse. Toiminnassa on mukana nelisenkymmentä henkilöä.

Koronapandemian aikana ystävätoiminnan pyörittäminen on ollut vaikeampaa.

– Ystäväpalvelun kysynnässä on koronan aikana ollut selvä piikki. Juttuseuraa kysytään eniten, Maarit Ahlqvist sanoo.

Myös Väinö Pitkäsen juttukaverin paikka on yhä auki, sillä harva ehtii paikan päälle.

Lue myös:

Monet vanhukset ovat jääneet korona-aikana yksin koteihinsa – katso, miten kajaanilainen Satu Virrankari ilahduttaa vanhempiaan videopuhelulla

Yksinäisyys kalvaa jo lähes joka kolmatta suomalaista – monilla ei ole ainuttakaan kaveria jolle jutella