Alavuden asemanseudun kyläyhdistys toimii kaupungin vanhimmassa kivitalossa. Entisellä osuusliikkeen talolla on ikää noin sata vuotta, ja kyläyhdistys omistaa kiinteistön keskimmäisen kerroksen. Noin 200 neliön tilaa kutsutaan Konttuuriksi.
Normaalioloissa kyläyhdistyksen ovet käyvät tiuhaan, ja tiloilla on käyttöä joskus jopa ruuhkaksi asti.
Yhdistys järjestää omia tapahtumia, ja sen lisäksi moni kerho kokoontuu Konttuurissa. Tuloja yhdistykselle kertyy ennen kaikkea kyläläisten ja ulkopuolisten tilavarauksista, kun Konttuuri on varsinkin kesäisin ahkerassa juhlakäytössä.
– Meillä oli viime kesänä hyvin varauksia, mutta ne kaikki peruttiin. Nyt meillä on kesäksi kolme varausta, rippijuhlia ja lakkiaisia, mutta niillä ei vielä pitkälle pärjätä ja kesän tilanteesta ei vielä tiedetä, mitä pystyy järjestämään, juttelee tiedottaja Elina Sinkkonen Alavuden asemanseudun kyläyhdistyksestä.
Laina kirpaisisi tulevia vuosia
Kyläyhdistyksen omien tilojen ylläpito ja yhdistyksen juoksevat menot nielevät vuodessa keskimäärin 9 000 euroa.
– Sähköt, vedet, vakuutukset, vastikkeet, puhelimet ja kirjanpito, Elina Sinkkonen luettelee.
Sinkkonen kertoo, että yhdistys pärjää vielä muutaman kuukauden edellisvuosilta jääneillä säästöillä.
– Sitten alkaa olla tiukkaa, jos tilanne ei normalisoidu tai jos avustuksia ei tule hakuun.
Mikä ratkaisuksi?
– Jos yhdistykset eivät saa mitään tukia, sitten on käytävä neuvottelemassa pankissa. Se taas kirpaisee seuraavia vuosia, kun lyhennetään lainaa.
Nuorisoseurat jo pankin ovella
Suomen nuorisoseurat ry:n jäsenseuroilla on ylläpidettävinä yli 600 seurantaloa ympäri Suomen. Monelta nuorisoseuralta on jo jouduttu lähtemään pankkiin.
– Kyllä, useampikin seura on turvautunut lainaan kiinteistökulujen hoitamiseksi. Osa jäsentemme seurantaloista on isoja, ja kulut ovat sen mukaisia, kertoo pääsihteeri Annina Laaksonen.
Laaksonen toteaa, että monissa seuroissa on nippa nappa selvitty tähän saakka. Kun epidemia pitkittyy, tilanne hankaloituu.
– Luovia ratkaisujakin on nähty paljon, mutta ei niitäkään riitä loputtomiin.
Annina Laaksosen mukaan nuorisoseurat tekivät viime vuonna lähes miljoonan euron tappiot, kun omaa toimintaa ja tilojen eteenpäin vuokrausta ei juuri ollut.
– Viime syksynä valtio kompensoi kertaluonteisesti jonkin verran seurantalojen kiinteistökuluja, mutta avustukset olivat pieniä.
Syödään paremmin tai huonommin
Vaikka toiminta on ollut vähäistä Alavuden asemanseudun kylätalolla korona-aikana, ei talossa ihan hiiren hiljaista ole ollut. Yhdistys on valmistanut jäsenilleen jäsenlounasta neljänä päivänä viikossa.
Välillä rajoitukset ovat estäneet tämänkin toiminnan.
– Lounaalla käy pääasiassa kylän iäkkäitä ihmisiä ja niitä alueen yritysten työntekijöitä, jotka ovat jäseniämme, Elina Sinkkonen selittää.
Jäsenlounaan hyödyntää keskimäärin 20 kyläläistä päivässä. Lounaan tuotolla taloa ei pidetä pystyssä, koska ruoka myydään raaka-aineiden hinnalla.
– Jos tänään tulee hyvin rahaa, sitten syödään huomenna hyvin, ja jos tulee huonosti, niin sitten syödään huonommin, työnohjaaja Marja Metsäranta kiteyttää kylälounaan merkityksen.
Marja Metsärannalle vapaaehtoistyö on elämäntapa. Hän vastaa neljänä päivänä viikossa ruoan valmistumisesta. Hän myös ohjaa kyläyhdistyksen kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvia.
"Täällä puhutaan kaiken maailman politiikkaa"
Marja Metsäranta on ollut kyläyhdistyksen toiminnassa mukana sen perustamisesta lähtien ja nähnyt, miten yhteisölliseksi paikaksi oma kylätalo on monelle muodostunut.
– Esimerkiksi tämän ruoan ympärille kerääntyy erilaisia ihmisiä. Se kommunikointi on tärkeää. Täällä puhutaan maailmanpolitiikkaa ja kaiken maailman politiikkaa, Marja Metsäranta hymyilee.
Marja Metsärannan mukaan kylätalolla on syntynyt tärkeitä ystävyyssuhteita.
– Ne suhteet ovat tosi, tosi tärkeitä. Tämä korona-aika on näyttänyt, kuinka tärkeitä ne todella ovat.
Marja Metsäranta uskoo kylätalon olevan merkityksellinen jatkossakin kyläläisille.
– Kun vain pystyisimme tätä pyörittämään, ettei tämä sortuisi johonkin rahaan.
Kyläaktiivi Kaisa Javanainen nyökyttelee. Hän uskoo, että kylätalon toimintaa arvostetaan.
– Toiminta vakiintuu ja talous tasapainottuu varmasti melko nopeasti sitten, kun vain pääsisimme normaalioloihin.
Työväentalo seisoo tyhjän panttina
Sama huoli kuin kyläyhdistyksillä ja nuorisoseuroilla on myös työväenyhdistyksillä. Ilmajoen työväenyhdistys on viime vuodet peruskorjannut perinteikästä taloaan, ja nyt se seisoo koronan vuoksi tyhjän panttina.
Tiedottaja Toive Tynjälä laskee, että Ilmajoen työväenyhdistykselle kertyi viime vuoden maaliskuun ja joulukuun välillä noin 30 000 euron tappiot, kun summaan lasketaan talosta kertyneet menot ja saamatta jääneet tilavuokrat.
Tynjälä on juuri laittanut Suomen työväentalojen liitolle avustushakemuksen. Liitto on luvannut noin 1 000–4 000 euron avustuksia jäsenilleen.
Työväentalo on ollut jälleen suljettuna helmikuusta lähtien, ja ovet pysyvät säpissä toistaiseksi.
– Vuokratulot muun muassa huutokaupoista, muista myyntitapahtumista, eläkkeensaajien ja muiden harrastajien kerhoista, perhejuhlista sekä oopperakuoron ja muiden kuorojen harjoituksista jäävät saamatta. Kiinteistön huolto- ja ylläpitomenot kuitenkin juoksevat, Toive Tynjälä luettelee.
Luottavaisin mielin
Ilmajoen työväenyhdistys uskaltaa kuitenkin katsoa tulevaisuuteen ja aikoo edelleen kohentaa taloaan.
– Suunnitelmissa on Liiverin rahoituksen turvin rakentaa esteetön invavessa työväentalon tiloihin. Talkootyöllä saadaan kuitattua noin neljännes kustannuksista, Toive Tynjälä kertoo.
Myös Alavudella halutaan uskoa tulevaisuuteen ja kylätalon tarpeellisuuteen. Talon ovea ei missään nimessä olla sulkemassa kokonaan.
– Teemme kaikkemme, ettei siihen jouduta koskaan, Elina Sinkkonen lupaa.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta perjantaihin kello 23 saakka.