Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Historiassa tulee kohtia, joissa asiat valkenevat kuin salaman valaisema yötaivas.

Kuuntelin äskettäin Rosettan kivestä kertovaa podcastia. Kiveä pidetään yhtenä historian suurimmista löydöistä, sillä se osoittautui avaimeksi hieroglyfien tulkitsemiseen. Yhtäkkiä tuli mahdolliseksi lukea muinaisten egyptiläisten ajatuksista ja tunteista suoraan, ilman välikäsiä. Täältä tulevaisuudesta saatiin yhteys kulttuuriin, jonka äänet olivat hiljenneet jo yli 2000 vuotta sitten.

Podcastiin haastateltu tutkija kertoi, että kyse oli heureka-hetkestä.

Vaikka vertaus on kaukaa, jostain saman tyyppisestä tajuamisen hetkestä on mielestäni kyse mullistuksessa, joka parhaillaan muhii Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Viime syksynä ryhmä portugalilaisia lapsia ja nuoria haastoi 33 eurooppalaista valtiota – Suomi mukaan lukien – tuomioistuimeen riittämättömistä ilmastotoimista. Valtiot eivät nuorten mukaan ole noudattaneet Pariisin ilmastosopimusta ja tehneet tarvittavia toimia, jotta ilmasto ei lämpenisi yli sovitun 1,5 asteen.

Kyseessä on ensimmäinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn ottama ilmastokanne. Juuri äskettäin tuomioistuin päätti, että valtioilla on aikaa vastata nuorille toukokuun lopulle asti.

Vaikka ilmastokanne ei lopulta etenisi toimiin asti, se on jo nyt historiallinen. Kuusi lasta ja nuorta on nostanut päivänvaloon asian, jonka pitäisi olla itsestään selvä: ilmasto on ihmisoikeuskysymys.

Uutisia ilmastokriisin karmeista skenaarioista tulee nykyään tiheään kuin ohilipuvia matalapaineita. Vaikka jo tiedämme, että muutokset ilmastossa vaikuttavat kaikkeen elolliseen maapallolla, elinkelpoista planeettaa ei ihme kyllä ole tähän asti pidetty yhtä perustavanlaatuisena oikeutena kuin vaikkapa sanan- tai uskonnonvapautta tai sitä, ettei kukaan saa joutua kidutetuksi.

Asian tajuamiseen tarvittiin nämä nuoret. He haastoivat valtiot oikeuteen, koska nykyiset riittämättömät ilmastotoimet uhkaavat heidän oikeuttaan elämään, henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ja syrjii heitä, koska juuri heille tulee kannettavaksi pahimmat seuraukset.

Nuorilla on jo esimakua tulevasta. Esimerkiksi Portugalissa lämpötilat ovat viime vuosina kohonneet jopa 44 asteen hirmulukemiin. Vuonna 2017 maassa kuoli yli 100 ihmistä kuivuuden ja kuumuuden lietsomissa maastopaloissa. Osa oikeusteitse muutosta hakevista nuorista on kotoisin pahimmilta paloalueilta.

Ilmasto- ja muiden ympäristösopimusten sanahelinälle pitää panna piste viimeistään nyt. Niistä on tehtävä aidosti velvoittavia, kuten sopimuksista on tapana: niiden noudattamista on valvottava ja rikkomuksilla pitää olla seurauksia.

Olisi ajatuksenakin hullu, että vaikkapa yritysten välisissä sopimuksissa osapuolet voisivat itse valita, noudattavatko ne sopimuksia. Miksi se olisi sallittua, kun sopimuksen kohteena on elämä maapallolla?

Asiat näyttäisivät tässä suhteessa olevan menossa onneksi kohti parempaa. Ilmasto- ja ympäristökanteiden määrä on kasvussa, mikä voi enteillä pysyvämpääkin ajattelu- ja suhtautumistavan muutosta.

Esimerkiksi hollantilaisen kansalaisjärjestön toissa vuonna saamaa oikeusvoittoa pidetään merkittävänä ennakkotapauksena. Järjestö sai oikeudessa läpi vaatimuksensa siitä, että Hollannin on kiristettävä ilmastotoimiaan.

Viime vuonna YK:n ihmisoikeuskomitea teki niin ikään uraauurtavana pidetyn linjauksen ihmisoikeuksiin liittyen. Sen mukaan ilmastokriisin vuoksi pakolaiseksi joutunutta ihmistä ei saa palauttaa maahan, jossa ilmastonmuutos uhkaa hänen elämäänsä. Ilmaston takia kotinsa jättämään joutuneet ihmiset ovat siis oikeutettuja kansainväliseen suojeluun.

Nuorten vaatimuksia on helppo mitätöidä joko pitämällä heitä söpöinä maskotteina tai propagandan uhreina.

Mutta entä jos myönnettäisiin, että ilmastonmuutos on juuri nuorten omin kriisi, että he omistavat oikeuden siihen. Joskus oli muotia puhua diginatiivista sukupolvesta. Nykyiset lapset ja nuoret ovat ilmastonatiiveja. Heille ei ole olemassa jotain erillistä ”ennenvanhaista” aikaa. He ovat kasvaneet ilmastokriisin mukana. Kuten ”digitaidot” diginatiiveille, ilmastotaidot määrittävät heidän maailmankuvaansa. Panokset ovat korkeat.

Nuorin oikeuksiaan ihmisoikeustuomioistuimesta vaativista nuorista, Mariana, on 88-vuotias vuonna 2100, jos hyvin käy. YK:n arvion mukaan ilmasto on siihen mennessä lämmennyt yli kolme astetta, jos nykymeno jatkuu.

Mitä järkevää meillä silloin jo kauan sitten kuolleilla on asiaan sanottavana?

Ehkä vain: Kiitos. Kiitos rohkeudesta vaatia ilmastoa ihmisoikeudeksi. Kiitos, että herätitte.

Kati Kelola

Kirjoittaja on toimittaja, joka uskoo ilmastokriisissä myös aikuisiin muttei siihen, että me tietäisimme aina paremmin.

Kolumnista voi keskustella 12.3. klo 23.00 saakka.