Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Sääliksi käy lukioiden tämän vuoden kokelaita. Opetus on osassa kuntia hoidettu jo kohta puoli vuotta etäyhteyksien kautta, penkkarit on peruttu ja kirjoituksiin osallistuminen riippuu siitä, saako jostakin koronan vai ei.
Eikä vuosi ole ollut opettajillekaan helppo. Etäopetuksen oppitunnit ovat työläitä järjestää, ja lisäksi monessa kunnassa on ollut käytössä hybridiopetus, jossa opiskelijoita on sekä luokkatilassa että etäyhteyden päässä yhtaikaisesti. Opetuksen järjestäminen vaatii aikaa ja suunnittelua.
Opettajan arki ei helpommaksi muutu, sillä pian alkavat ylioppilaskirjoitukset. Ne järjestää lukioista riippumaton ylioppilastutkintolautakunta, mutta käytännön toteutus on rehtorin ja opettajien vastuulla. Lukion henkilöstön näkökulmasta katsottuna ylioppilastutkintolautakunta on varsinkin tällaisena koronavuonna työsuhteen kummallinen kolmas pyörä. Se kun tuntuu yksipuolisesti lisäävän opettajien työn määrää. Jostakin syystä työsopimuksista on jäänyt määrittelemättä tärkeitä yksityiskohtia, kuten vaikkapa lautakunnan ja opettajien välinen suhde.
Ylioppilaskirjoitusten aika on tavallisinakin vuosina opettajakunnalle raskas, sillä liki neljän viikon ajan opet ensin suunnittelevat omat tuntinsa, sen jälkeen pitävät ne, kaiken ylimääräisen ajan valvovat kokelaita kirjoitussaleissa ja yöt esitarkastavat heidän vastauksiaan.
Suoritusten palautusaikataulu on tiukka: kirjoittajien lukumäärästä riippuen joko viikko tai kaksi. Usein samaan aikaan vietetään pääsiäistä, ja vaikka pitkäperjantai sekä pääsiäismaanantai ovat virallisesti palkallisia vapaapäiviä, ei opelle levon mahdollisuutta suoda. Käytännössä on unohdettava kaikenlainen koulun ulkopuolinen elämä ylppäreiden ajaksi ja toivottava, ettei oma perhe tyystin unohda työhuoneeseensa hautautunutta ahertajaa.
Tänä vuonna ylioppilastutkintolautakunta päätti pelkällä ilmoituksella lisätä ylioppilastutkintopäiviä. Koska opettajat eivät ole työsuhteessa lautakuntaan, vaan omaan työnantajaansa, useimmiten siis kuntaan tai kaupunkiin, lisätyöstä ei makseta lainkaan lisäpalkkaa. Tutkintopäivien määrän muutos ei ole pikku juttu senkään takia, että se vaikuttaa lukioiden perustyöhön, opetukseen.
Lautakunnan ohjeissa salivalvojien suhdeluku kokelaisiin on tarkkaan määritelty ja esimerkiksi omassa lukiossani toiminta nielee joka hetki 18 opettajaa. Koska luokkahuoneissa opiskelijat odottelevat opetusta, opettajat juoksevat ylppärisalista pitämään oppituntejaan ja sitten takaisin saliin. Ruokatunneista on turha haaveilla.
Uusien lisäkirjoituspäivien takia henkilöstöä ei enää riitä sekä tuntien pitoon että valvontaan. Lautakunta antaa tähän kätevän ratkaisun: hätistetään kaikki muut opiskelijat pois koulusta itsenäiseen työskentelyyn, jotta tilat ja valvojat riittävät. Tähän luulisi työnantajalla olevan sanomista: opettajille maksettaisiin palkkaa, mutta opetusta ei järjestettäisi. Ja lain mukaan opiskelijallakin on oikeus opetukseen, sen sijaan että yrittäisi kotona yksinään ymmärtää integraalilaskentaa tai geenisiirron CRISPR-tekniikkaa.
Lautakunta tarjoaa myös toista mahdollisuutta: yksi valvoja voidaan joissakin tapauksissa korvata viidellä tallentavalla kameralla, joiden tallenteet täytyy tarkistaa. Sitä ei kerrota, kuka tällaiset kamerat kouluille maksaisi, saati sitä, kuka katselisi ilmaiseksi kahdeksan tunnin koetilanteesta viidellä kameralla kuvattua 46-tuntista kuvamateriaalia. Koska kirjoituspäiviä on kaksitoista, kertyy jollekulle lehmänhermoiselle opettajalle tuijotettavaa yhteensä 480 tuntia.
Ylioppilastutkintolautakunta myös julisti yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa, kuinka karanteenissa olevien lukiolaisten on mahdollista osallistua kirjoituksiin erityisjärjestelyin. Karanteeniin määrätty ei normaalisti saa poistua kotoaan eikä olla kontaktissa muiden henkilöiden kanssa, mutta tiedotteen mukaan lukiot voivat tarjota erillistilaa kokeen suorittamista varten.
Erityisjärjestelyiden ehdot ovat tiukat: tilan on oltava erillinen ja siellä täytyy olla omat vessat sekä sisäänkäynnit. Jos järjestelyitä tarvitsevia kokelaita on enemmän kuin lukiolla soveltuvia tiloja, täytyy kirjoittajat valita hakujärjestyksen perusteella. Käytännössä harvalla lukiolla on tarjota tällaisia tiloja lainkaan, mikä asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan: ylioppilaaksi pääseminen riippuu siitä, millainen arkkitehtuuri paikallisessa lukiossa sattuu olemaan. Myös opettajien ammattijärjestö on ottanut kipakasti kantaa siihen, miten opettajan työturvallisuus toteutuu altistuneiden kokelaiden valvonnassa. Esimerkiksi kokeiden sähköisiin sovelluksiin kirjautuminen sekä erilaiset pulmatilanteet vaativat lähikontaktia.
Huomion kiinnittää myös se, että tiedotteessa puhutaan lukion mahdollisuudesta tarjota turvallista koetilaa – ei koulutuksen järjestäjän. Olisi järkevämpää siirtää vastuu erityisjärjestelyistä kunnille ja kaupungeille sen sijaan, että velvoitetaan rehtorit ja riviopettajat välituntisin soittelemaan läpi suljettuja squash-halleja ja unohdettuja tehdaskiinteistöjä ylppäreiden järjestämiseksi.
Ylioppilastutkintolautakunnan hyvä tarkoitus on ollut pitää huolta kokelaiden terveydestä ja turvallisuudesta. Ongelmaksi muodostuu se, että vaikka se ole minkäänlainen osapuoli niissä pöydissä, joissa työsopimuksista sovitaan, se voi päätöksillään lisätä töiden määrää. Koska takana on raskas vuosi niin opiskelijoille kuin opettajillekin, toivoisin että huolta pidettäisiin kaikkien jaksamisesta. Lisäksi kirjoitusten järjestäminen ei saisi häiritä lukion tärkeintä työtä: opettamista ja oppimista. Mitä seuraavina vuosina ylioppilastutkinnolla edes mitataan, jos tänä vuonna asiat jäävät opettamatta?
Tommi Kinnunen
Kirjoittaja on Kuusamossa syntynyt äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori sekä kirjailija. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.
Kolumnista voi keskustella 8.3. klo 23.00 saakka