Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Viime viikolla maapallo suistui radaltaan. Ei tämä maapallo, jonka päällä asumme, vaan se maapallo, johon oli pumpattu ilmaa ja joka pyöri muovisen akselinsa ympärillä meidän mökkimme nurkassa.

Siinä se maapallo keinahteli lakatun lautalattian päällä. Nurin niskoin. Suomea ei näkynyt missään. Oli kuin koko Suomi olisi pyyhkiytynyt maailmankartalta.

Tönäisin maapalloa ukkovarpaalla. Suomi ilmestyi näkyviin maapallon alanurkalta.

Tuntui pahalta. Oikeastihan Suomi sijaitsee maapallon yläpinnalla, ja melkein kaikki muut maat Suomen alapuolella.

Siihen ainakin me karttapallojen ja karttojen katselijat olemme tottuneet.

Meillä olisi erilainen maailmankuva, jos maailman kuva olisi erilainen. Mitä jos kartat olisikin piirretty siten, että etelä on ylhäällä ja pohjoinen alhaalla?

Miltä tuntuisi lähteä ulkomaanmatkalle ylöspäin? Se ei ehkä tuntuisi niin vaivattomalta kuin pudottautua alaspäin jonnekin Välimeren tienoille.

Entä miten kävisi Suomen sisäisen muuttoliikkeen? Suomalaiset ovat vuosikausia valuneet etelään eli alaspäin, ikään kuin painovoiman vääjäämättömästi ohjaamina.

Jos Helsinki olisi kaukana ylhäällä, kuka sinne vaivautuisi ponnistelemaan?

Olen kuullut, että australialaisissa karttapalloissa australialaiset hiippailevat maapallon ylemmällä puoliskolla ja me Pohjolan asukit roikumme päät alaspäin kohti lattiaa. Toisin sanoen karttapallosta katsottuna Australia on niskan päällä, ja me itseemme tyytyväiset pohjoismaalaiset olemme kuin etäisten Tyynenmeren saarten alkuasukkaat. Etäisiä ja harmittomia.

Kannattaa vierailla Urho Kekkosen museossa Tamminiemessä. Entisen presidenttimme työhuoneen seinällä on kartasto, jonka Yhdysvaltain varapresidentti Lyndon B. Johnson antoi hänelle lahjaksi.

Kartastossa on tyylikkäät puiset kehykset ja parikymmentä erilaista karttaa. Kekkonen piti näkyvillä sitä karttaa, jonka otsikkona on The World eli maailma.

Tämä amerikkalaisten maailmankartta on piirretty aivan eri tavalla kuin ne maailmankartat, joita Suomessa on totuttu tutkimaan. Kekkosen työhuoneen kartassa Yhdysvallat ei ole jossakin vasemmalla aika pienenä, vaan keskellä karttaa valtavan kokoisena.

Amerikkalaisessa maailmankartassa on aivan oma järjestyksensä. Suomi on oikeassa ylänurkassa, melkein kartan ulkopuolella. Neuvostoliitto on repäisty kahtia kartan molemmille laidoille.

Kun sellaista karttaa tuijottaa, alkaa helposti ajatella, että Yhdysvallat on maailman napa ja että kaikkialla muualla ollaan syrjässä. Sitä syrjempänä, mitä loitompana ollaan maailman navasta, eli Yhdysvalloista.

Tällaista karttaa amerikkalaiset ovat katsoneet.

Entä jos maapallo olisi piirretty niin, että itä on ylhäällä?

Karttaa katsoessa näyttäisi siltä, että Venäjän paino musertaa Suomen.

Talvisota olisi hävitty jo ennen kuin se olisi alkanut. Vastarintaan ei olisi edes ryhdytty, sillä Suomen poliittinen johto olisi todennut, että maantieteelle emme voi mitään.

Kun oikein tarkasti miettii, on aivan sama, miten päin karttapallot ja maailmankartastot on piirretty.

Eiväthän ihmiset enää lue karttoja ja karttapalloja. Heitä ei liikuta lainkaan, roikkuvatko he maapallolla pää alaspäin vai pää ylöspäin.

Saattaa heillä olla älypuhelimen karttasovellus. Sitä katsellessa ei vaivaa mieltä, miten päin maapallo mahtaa leijua avaruudessa. Kiinnostavaa on vain se, kuinka pääsee paikkaan B.

Mutta ennen kaikkea karttasovellukset näyttävät, missä puhelimen käyttäjä itse on. Ja sehän on nykymaailmassa tärkeintä. Ihan niin kuin entisessäkin maailmassa.

Pekka Seppänen

Kolumnin kirjoittaja on riippumaton tarkkailija.

Kolumnista voi keskustella 27.5. klo 23.00 saakka.