Puhelin pirisi konsertin jälkeisenä aamuna amerikkalaisen sinfoniaorkesterin toimistossa.
Soittajalla oli erikoista asiaa. Hän oli raivoissaan kapellimestari Hannu Linnun valitsemista hitaista tempoista edellisenä iltana esitetyssä Sibeliuksen viidennessä sinfoniassa. Vertailukohtana valittaja piti Osmo Vänskän tulkintaa samasta teoksesta. Intendentti yritti sovitella vetoamalla taiteilijan vapauteen ja tulkinnallisiin mahdollisuuksiin.
Ei auttanut. Mielensä pahoittanut klassisen musiikin ystävä uhkasi tappaa Linnun.
Paikalle tuotiin FBI. Linnun oli määrä johtaa uusintakonsertteja tulevina päivinä. Tapaus sattui Oregon Symphony -orkesterin konserttiviikolla Portlandissa vuonna 2005.
– Etsivät kulkivat vierelläni aina, kun poistuin hotellihuoneestani. Pommikoira nuuski pukuhuoneeni. Sivusilmällä näin agentit seisomassa esiintyjärampin laidoilla seuraavissa konserteissa, Lintu muistelee.
Uhkaus sai aikaan musiikillisesti turvattoman olon
Tietokirjailija Pekka Hako on kulkenut kapellimestarin mukana konserttimatkoilla ja kotikaupungissa Helsingissä viime vuosina. Havaintojen ja keskustelujen pohjalta syntyi torstaina julkistettu teos Linnunradalla – Kapellimestari Hannu Linnun matkassa (Bazar), joka kertoo muun muassa Portlandissa sattuneen uhkaavan tilanteen.
Linnun uran alku oli hankala. Kulmikas ja helposti tuskastuva kapellimestari sai etäisen ja räjähdysherkän kapellimestarin leiman. Esimerkiksi pesti Turun kaupunginorkesterin nuorena ylikapellimestarina 2000-luvun taitteessa päättyi nopeasti, koska kemiat muusikoiden kanssa eivät kohdanneet.
Kirjassa tunnistetaan Linnun äkkipikaisuus ja todistetaan, että jotain siitä on yhä tallella. Hako seurasi vierestä, kun Lintu rähjäsi hotelliaamiaisella tarjoilijalle viivästyksestä ja kun tämä turhautui kuvausryhmään kesken harjoitusten Singaporessa.
Toisaalta Lintu on Hakon tulkinnan mukaan lammas suden vaatteissa: pohjimmiltaan kuitenkin kiltti ja sydämellinen ihminen.
Mielikuvat nuoren kapellimestarin luonteesta saattoivat olla seurausta Linnun vielä kehittymässä olleesta ammatillisesta itsevarmuudesta. Lintu muistuttaa kirjassa, että jos kapellimestarit tunnettiin aikoinaan yrmeästä käytöksestään, myös muusikot osasivat olla johtajalleen piikki lihassa.
Eräänlainen esimerkki haavoittuvuudesta on Linnun Yhdysvalloissa saama tappouhkaus, jota hän kuvaa nyt epämiellyttäväksi kokemukseksi. Hän ei pelästynyt itse uhkausta, mutta tunsi olonsa musiikillisesti turvattomaksi.
– Koin epäonnistuneeni, ja kuljin loppuviikon vähän niska kyyryssä. Nykyään suhtautuisin kevyemmin, vaikka jäisin toki pohtimaan asiaa, Lintu toteaa Ylen haastattelussa.
Lintu pitää mahdollisena, että uhkauksen tehnyt konserttivieras oli asiasisällön osalta oikeassa.
– Saatoin tuhota tempokikkailullani koko sinfonian.
“Ongelmien edessä mukavilla ihmisillä on taipumus kadota takavasemmalle”
Lintu vakiinnutti asemansa maailmaa kiertävänä huippukapellimestarina 2010-luvulla. Tänä keväänä päättyvä pitkä kausi Radion sinfoniaorkesterin johdossa oli menestys.
Syksyllä vuorossa on pesti Suomen Kansallisoopperan orkesterin ylikapellimestarina. Uuden tehtävän rinnalle Lintu on aikeissa hankkiutua ulkomaisen sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi.
Mutta siihen kaikkeen on juuri nyt pitkä henkinen välimatka. Koronapandemia sekoitti kulttuurialan Suomessa ja maailmalla. Kalenterin tyhjennettyä Lintu on ehtinyt kyseenalaistaa kaiken.
– Erityisesti viime kesänä kaikki tuntui tympeältä, raskaalta ja keinotekoiselta. Valitsin hyllystä satunnaisen partituurin ja aloin lukea sitä. Siitä syntyi vahva merkityksettömyyden tunne. Se on alalla yleistä, Lintu toteaa ja viittaa keskusteluihin kollegoidensa kanssa.
Muutama viikko sitten Lintu kutsui Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren kuuntelemaan RSO:n televisioitavaa konserttia paikan päälle Musiikkitaloon. "Yksityiskonsertin" jälkeen he keskustelivat kulttuurialasta ja siihen kohdistuvista tiukoista rajoituksista. Vapaavuori myönsi, että juuri kulttuuriala kärsii koronasta ja rajoituksista Suomessa ylivoimaisesti eniten, vaikka ala työllistää suuren joukon ihmisiä, yli 130 000 henkeä.
Ehkä juuri Lintu nousee tärkeäksi linkiksi kulttuurialan ja päättäjien välille jälleenrakennuksen yhteydessä. Hän on sanavalmis freelance-taiteilija, jonka työtä kapellimestarina on hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja ratkaista niihin kohdistuvia ongelmia.
Kulttuuriala on saattanut ottaa epäreilun kohtelun vastaan pehmeästi, mutta Linnulta löytyy särmää olla muutakin kuin mukava.
– Mukavilla ihmisillä on taipumus kadota takavasemmalle odottamaan, että joku muu ratkaisee ongelmat, jotta he voivat palata takaisin olemaan mukavia, Lintu toteaa uutuuskirjassa.
Yhdysvalloissa veroja voi halutessaan ohjata kulttuurille
Linnun oli määrä debytoida New Yorkin filharmonikkojen edessä kapellimestarina kuluneella viikolla, mutta konsertti peruttiin pandemian takia. Debyytti olisi ollut yksi viimeisistä silauksista kapellimestarin Amerikan-valloitukselle.
Yhdysvalloissa sinfoniaorkesterit työskentelevät yksityisellä rahalla. Mesenaatit lahjoittavat orkestereille jopa miljoonia dollareita kerrallaan. Vastineeksi he saavat valtaa johtoryhmissä ja tilaisuuksia vaihtaa ajatuksia maineikkaiden taiteilijoiden kanssa. Systeemin kannalta tärkein yksityiskohta on verovähennysoikeus. Mesenointi on Yhdysvalloissa käytännössä sitä, että rikkaat ohjaavat maksamiaan veroja itse haluamiinsa kohteisiin.
– Eikä se koske pelkästään rikkaita. Jos olet ostanut kymmenen dollarin lipun konserttiin ja annatkin sen jollekulle muulle, senkin voi vähentää verotuksessa, Lintu huomauttaa.
Kerran Lintu osallistui Washingtonissa suurlähettilään järjestämälle illalliselle, johon oli kutsuttu sidosryhmiä, lahjoittajia ja paikallisia suomalaisia.
Linnun vieressä istui kahdeksankymppinen nainen, joka kertoi yhteistyöstään kulttuurialan toimijoiden kanssa. Linnulta oli mennyt ohi, kenen kanssa hän ylipäätään jutteli.
– Kysyin hänen nimeään. Tuikkivasilmäinen rouva vastasi, että häntä saa sanoa Ginnyksi.
Lintu halusi tietää enemmän. Hän kysyi, mitä keskustelukumppani tekee elääkseen.
– Rouva nauroi hersyvästi ja vastasi, että hän pitää pientä makeiskauppaa.
Myöhemmin Linnulle selvisi, että rouva oli Ginny Mars, miljardööri ja yksi Mars-makeisjätin pääomistajista, jolle kulttuurin tukeminen on filantrooppinen harrastus.
Lintu yllättyi, kuinka helppoa kontaktin luominen oli.
– Amerikassa pystyy avaamaan keskusteluja. Hän olisi varmasti kuunnellut kiinnostuneena, vaikka olisin kertonut suomalaisista projekteistani.
Olisiko Kansallisoopperasta kokeilemaan mesenointia?
Ginny Marsin kaltaisia upporikkaita ei Suomessa juurikaan ole, mutta kyllä täältäkin vaurautta löytyy. Kannustimet tosin puuttuvat, esimerkiksi mesenointia ei voi vähentää verotuksessa.
Lintu toivoo, että Suomessa järjestelmä kehittyisi notkeammaksi. Äveriäs ja omavarainen kulttuurinharrastaja ei voi suunnata osaa maksamistaan veroista kulttuurille, vaikka juuri kulttuuripalvelut olisivat hänen elämässään merkittävimpiä yhteiskunnallisia palveluita. Kirjassa Lintu toteaa, että kansantalous tuskin romahtaisi mesenointiin liittyvästä verovähennysoikeudesta.
– Meidän mallimme hyvinvointiyhteiskunnasta on sellainen, ettei se jääräpäisyydessään ota huomioon ihmisten elämäntilanteita, Lintu manaa.
Pandemian jälkeen jonkinlaiselle lahjoitusmekanismille saattaa hyvinkin olla tarvetta, Lintu sanoo.
– Asiaa on syytä pohtia hyvinvointiyhteiskunnan verotuksellisista periaatteista huolimatta. Pitäisi keskustella, miten järjestelmä toimisi käytännössä ja voisiko sen ottaa käyttöön vaiheittain. Tosin se vaatisi avoimempaa ilmapiiriä.
Suomessa kapellimestari puhuisi ennemmin yhteistyöstä kuin sponsoroinnista tai mesenoinnista.
– Se olisi hyödykkeiden tarjoamista puolin ja toisin. Kansallisooppera voisi olla hyvä pilotti kokeilulle, koska siellä on paljon osatekijöitä, joiden tukeminen olisi luontevaa, tuleva ylikapellimestari Lintu sanoo ja viittaa siihen, että Oopperassa olisi mahdollista tukea vaikkapa yksittäisiä tuotantoja.
Yksi helposti toteutettavissa oleva malli olisi lippujen hintahaitarin laventaminen entisestään, Lintu huomauttaa. Sitä mahdollisuutta on väläytellyt esimerkiksi taloustieteilijä Sixten Korkman eri yhteyksissä. Varakkaille tarjoutuisi mahdollisuus ostaa kiintiöstä erittäin kalliita lippuja. Näin he voisivat tukea haluamaansa kohdetta.
– Meidän on pyrittävä siihen, että lipputulojen osuus vuosittaisesta budjetista kasvaa. Savonlinnan Oopperajuhlien esimerkki on näyttänyt, että siihen pystytään. Kalleimmista lipuista voisi pyytää vielä enemmän ja halvemmista vielä vähemmän.
Ylipäänsä Lintu penää kulttuurialalle enemmän yrittelijäisyyttä.
– Jos rahoitus lankeaa kuin sille kuuluisalle Manulle se illallinen, ei synny oikeanlaista kitkaa. Silloin puuttuu se, että joutuisimme päivittäin miettimään, miksi me tätä teemme.
Pandemia antaa mahdollisuuden uudistua
Lintu uskoo, että pandemian suorat vaikutukset kulttuurialaan alkavat hellittää ensi vuonna. Vastaavan arvion on tehnyt hänen tuleva työnantajansa Suomen Kansallisooppera. Kapellimestari huomauttaa, että jo nyt pitää alkaa suunnitella sitä, miten yleisöt saadaan takaisin tapahtumiin. Asiat eivät välttämättä palaa ennalleen.
Tarjoutuu tilaisuus uudistaa traditioita tuntuvasti – esimerkiksi sinfoniakonserttien luonnetta ja kaavaa.
– Pitäisikö esimerkiksi vanha ohjelmistomalli romuttaa ja tarjota jotain täysin muuta? Ovatko konsertit jatkossa tunnin mittaisia? Onko pakko saada pasteija ja lasi skumppaa puolen tunnin väliajalla? Mitä vaikutuksia olisi, jos konsertti alkaisi iltaseitsemän sijaan kahdeksalta, Lintu pohtii.
– Yhdysvalloista voisi napata lähtökohdaksi sen, että konsertissa voi yhdistyä luksus ja lähes junttimainen rentous. Metropolitanissa New Yorkissa istuu vierekkäin ihmisiä minkkistoolassa ja t-paidassa, joka on reikäinen muttei muodin vuoksi. Raha tai ulkonäkö eivät ratkaise konserttisalissa.
Konserttien ohjelmistojen suhteen Suomessa ollaan Linnun mukana entuudestaan hyvällä tiellä. Esimerkiksi RSO esittää uutta, elävien säveltäjien musiikkia paljon ja säännöllisesti – ja moni muukin orkesteri harrastaa rohkeaa ohjelmistopolitiikkaa. Yhdysvalloissa soivat samat hitit kaudesta toiseen osittain juuri rahoitussyistä.
– Sitä pidänkin käsittämättömänä, että markkinoinnin kehittänyt maa ei saa markkinoitua harvinaisempia teoksia suurelle yleisölle.
Silti ohjelmistosuunnittelu saattaa rakenteeltaan mullistua, Lintu uumoilee. Aiemmin konsertissa soitettavat kokonaisuudet suunniteltiin vuosien päähän, ja kapellimestareiden kalentereissa oli merkintöjä kauas tulevaisuuteen. Pandemian myötä sinfoniaorkestereiden isot koneistot ovat joutuneet venymään ja joustamaan lyhyillä varotusajoilla. Lintu on huomannut, että reagointipakolla on myös inspiroiva vaikutus.
Bisneksen tasapaino on muuttunut Linnun mukaan niin, että ostajalla on aiempaa suurempi valta. Vieraileva kapellimestari ei voi entiseen malliin tehdä henkilökohtaista ohjelmistosuunnittelua ja tarjota keikoilla itselleen sopivia teoksia. Aiemmin tapana oli, että kapellimestarit kiersivät lyhyehkön ajan sisällä monien orkestereiden edessä esittämässä samoja teoksia.
– Enää en voi sanoa, että haluaisin tehdä sen ja sen Sibeliuksen tai Mahlerin silloin ja silloin. Ei kukaan osta sitä, koska työnantajilla on eri tavalla varaa sanoa, mitä he haluavat.
Suhtautuminen työhön ja musiikkiin muuttui
Lintu pystyy hiljalleen olemaan ajattelematta, missä olisi juuri nyt ilman pandemiaa. Hänen viimeisiä työtehtäviään ennen koronaa oli Sibeliuksen viidennen sinfonian esitys Chicagon sinfoniaorkesterin edessä. Se oli sattumalta ensimmäinen kerta, kun hän esitti teoksen Yhdysvalloissa Portlandin tapahtumien jälkeen.
Yhtäkkinen kiireettömyys on herättänyt ristiriitaisiakin ajatuksia. Kapellimestari on pohtinut, kärsikö hän burn outista ennen pandemiaa.
– Fyysisiä oireita ei ollut, mutta kuinka tiukalla henkinen puoleni on ollutkaan, hän sanoo.
Puolentoista viikon kuluttua edessä on matka Pariisiin johtamaan konserttia. Sen vuoksi Lintu avasi hiljattain Robert Schumannin neljännen sinfonian partituurin.
– Olin innoissani, mutta näin sen uusin, rauhallisin silmin. Aiemmin suhtauduin perusohjelmistoon hyvin emotionaalisesti, mutta nyt katson sitä kylmästi ja analyyttisesti.
Ylipäänsä hän on ottanut etäisyyttä työhönsä.
– Ennen pandemiaa jokainen viikko tuntui hirveän tärkeältä ja sellaiselta, että tästä on tultava todella hienoa. Olettaisin, että sellainen ulkomusiikillinen kohkaaminen on jäänyt pois. Nyt sen näkee, kun Schumann tulee, että miltä se tuntuu. Sehän voi tuntua naurettavalta.
Linnun mietteisiin vaikuttaa osaltaan se, että Pariisin konsertti toteutuu poikkeusjärjestelyin ilman yleisöä. Kapellimestarille koronarajoitukset ovat ilmaisun kaventamista.
Pitkä kausi RSO:n ylikapellimestarina saattaa loppua ilman seremonioita
Korona-aika on ollut monelle taiteilijalle loputon sarja pettymyksiä. Lintu päättää kahdeksanvuotisen kautensa Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina toukokuussa, ja suuria läksiäisiä rajoitusten vuoksi tuskin on luvassa.
Kapellimestari on kuitenkin tyytyväinen tilanteeseensa, sillä kauden päättävä konsertti televisioidaan joka tapauksessa suorana, ja mukana on niin iso orkesteri kuin vain rajoitusten puitteissa on mahdollista.
– En edes ole seremonioiden ystävä. Jos virusmutaatio myllää toukokuussa, niin kauteni vain loppuu.
Linnun silmissä on tuttu terävä katse. Palo on tallella, vaikka sen muoto on muuttunut.
– En tee loppuarviota nykyisestä suhteestani musiikkiin ennen kuin olemme tilanteessa, jossa orkesteri on normaalin kokoinen ja yleisöä on jälleen salissa.
Sibelius, Lintu ja RSO
Lue lisää:
Kulttuurialasta tuli korona-ajan hylkiö, eivätkä taiteilijat koettele rajoituksia – asiantuntijan mukaan oikeuksiin kajoaminen on hyväksytty hiljaa
Hannu Lintu kulttuuriministereistä: vasemmiston Arhinmäki löi kulttuurieliitin leimaa otsaan, perussuomalaisten Terho on mahdollisuus
Kapellimestari Hannu Lintu ottaa mallia koirastaan – Taiteilija koronakeväänä 2020