RAUMA Vauva-arki korona-aikana voi saada kotiseinät kaatumaan päälle. Ympyrät ovat pieniä ohjatun toiminnan ollessa tauolla, ja yksinäisyys voi olla ainoa vieras eristäytyneisyyden keskellä.

Neljän kuukauden ikäisen esikoisensa kanssa pitkälti kotona oleva Jutta Reinvall kertoo, että elämä on todella rajatuissa piireissä. Ne piirit pyörivät lähinnä muiden äitien ja vauvojen kanssa.

– Ei tule niin paljon lähdettyä kaupoille tai muutenkaan kaupungille humputtelemaan hänen kanssaan.

Raumalainen Jutta Reinvall ei tosin usko, että ilman koronaakaan tulisi lähdettyä juuri enempää kylille.

Nyt takaraivossa jäytää kuitenkin pieni syyllisyydentunto. Reinvallilla on olo, että muut katsovat hänen tuoneen vauvansa koronan armoille.

– Jotenkin koko ajan on mielessä, että voinko mennä, voinko tehdä? Väkisinkin vähän tulee mietittyä, että mitä muut ajattelee, jos käyn pienen vauvan kanssa Prismassa äkkiä hakemassa tarpeita, miettii Reinvall.

Luonnollisesti neuvolakäynnit ja vastaavat on hoidettava. Isoihin kauppoihin hän ei kuitenkaan lähde kuin aivan pakon edessä.

Someryhmistä löytyy samassa tilanteessa olevia ymmärtäjiä

Nyt kun vauva on jo hieman kasvanut ja alkanut kiinnostua muista ikätovereistaan, on Jutta Reinvall huomannut, että esimerkiksi kerhoissa olisi mukava päästä käymään. Viimeistään keväämmällä sille voisi hyvinkin olla tarvetta.

Kerhoja tai juuri muutakaan toimintaa ei kuitenkaan koronarajoitusten aikaan ole tarjolla.

Mannerheimin lastensuojeluliiton Satakunnan piiristä kerrotaan, että esimerkiksi sen kaikki Perhekahvilat ovat nyt suljettuina.

Sosiaalisia kontakteja kaipaavat nuoret äiditkin. Juttuseuraa ja vertaistukea he löytävät sosiaalisen median palstoilta ja esimerkiksi Whatsapp-ryhmistä.

Niin ikään raumalainen Emmi Verronen tapasi Reinvallin someryhmän kautta. Nyt heistä on toisilleen seuraa vaikkapa vaunulenkeillä.

Verronen pyörittää arkea nelikuisen vauvan ja kolmevuotiaan tytön kanssa. Välillä siinä ei kännykkää ehdi selatakaan, välillä siitä taas aiheutuu tunnontuskia.

– Ehkä jos olisin yksin vauvan kanssa kotona, en osaisi potea niin paljon syyllisyyttä. Mutta kun jaloissani pyörii 3-vuotias esikoinen, ja hän tulee pyytämään leikkiin kun olen kännykkä naamalla, niin poden syyllisyyttä kännykän käytöstä, miettii Verronen.

Hän pohtii, ettei ole hyvä jäädä yksin vauvan kanssa neljän seinän sisään, vaikka muita ei voisikaan kasvokkain kohdata.

Sosiaalinen media voi kuitenkin olla tärkeä kanava ulkomaailmaan ja antaa ilon lisäksi tärkeää vertaistukea.

– Mutta ei se lapsille ole kiva, että aikuiset ovat koko ajan kännykkä naamalla, huomauttaa Emmi Verronen.

Myös Jutta Reinvall on esikoislapsen äitinä kokenut someryhmät tärkeänä apuna. Neuvoja toki on voinut kysyä myös omalta äidiltä ja siskolta, mutta on hyvä, kun on joku jolle laittaa viestiä.

– Ryhmissä on heitä, jotka ovat samassa tilanteessa ja ymmärtävät. Että vitsi, meillä oli tällainen yö, mites teillä meni? Kaikki kannustavat ja ymmärtävät siinä tilanteessa, se on ollut tosi hienoa.

Someryhmissä vietettyä aikaa Jutta Reinvall ei osaa arvioida, se riippuu niin päivästä.

– Tämä pienihän sen aika paljon määrittelee, kuinka paljon kännykkää ehtii vilkuilemaan. Mutta tietysti niitäkin hetkiä on, että tulee viesteihin vastailtua ja lähetettyä vähän kuvia toisillemme, hymähtää Reinvall.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella 5.2.2021 kello 23:een asti.

Lue myös:

Korona vei vauvauinnit ja värikylvyt – sosiaalisten kontaktien puute poikkeusaikana ei pilaa lasta, tärkeintä on hyvinvoiva vanhempi