Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Korona syntyi minussa joulupäivänä kuin Jeesus, muttei siitä suurta tarinaa jäänyt kerrottavaksi. Lusin taudin sen yleisimmässä ja vähemmän otsikoita saaneessa muodossaan: pikku nuha ja nukutti.

Koko perhe pääsi vähällä. Virus tuli taloon todennäköisesti lasten koulusta, jossa se levisi lukukauden viimeisellä viikolla.

Länsirajalla Suomen ja Ruotsin arkea rinnakkain elävänä olen yrittänyt pähkiä kohta vuoden, mitkä ovat ne syyt, miksi Ruotsi kyntää 6200 ihmisen vuotuisella ylikuolleisuudella Suomen nollaa vastaan. Taudin sairastettuani tohdin viimein sanoa jotakin.

Suomalainen korona-ajan lempitarina Ruotsista on, että ruotsalaiset ovat välinpitämättömiä. Media toistaa sitä säännöllisesti.

En täysin osta tätä selitystä, vaikka minulla ei tietenkään ole käsitystä koko Ruotsin suhtautumisesta ja vaikka Anders Tegnell puhui epidemian alkuvaiheessa taudista aliarvioiden.

Toisen aallon vyöryessä päättäjien viesti on Ruotsissakin vakavoitunut, mutta Suomessa nähtyä kriisitietoisuuden kasvua ei ole tapahtunut. Olen ajatellut, että kyse jonkinlaisesta erosta kansanluonteessa, suhtautumisessa elämään, joka näkyy kohtaamisissa ruotsalaisten kanssa.

Hyvä esimerkki on naapurini reaktio, kun kerroin hänelle, että minulla oli covid nitton. Hän reagoi siihen hyvin rauhallisesti ja alkoi kertoa kaveriensa kokemuksia. Tauti oli asia muiden joukossa.

Hätkähdin sitä, että hän ei hätkähtänyt. Niin on käynyt usein. Tauti on sama, mutta aivan kuin Suomi ja Ruotsi eläisivät eri todellisuutta. Suomi elää kuin sotaa. Ruotsissa on syvä rauha.

Yksi suomalaisia lempitotuuksia Ruotsista on, että Ruotsi ei tee mitään. Strategia on kiltti, rajoitukset löysiä. Olen eri mieltä.

Sekä Suomi että Ruotsi ovat johtaneet operaatiota pääosin suosituksilla.

Valtiolla työskentelevä vaimoni, kuten toistakymmentä tuhatta kollegaansa, ovat olleet vuoden päivät etätöissä. Lasten kouluihin ei ole vanhemmilla asiaa. Opettajilla on maskit. Käsidesiä kuluu. Paikoin rajoitukset ovat olleet Suomea tiukempia.

Suomen ja Ruotsin suurin ero on siinä, että Ruotsissa suositus tarkoittaa suositusta. Sitä voi noudattaa, jos haluaa.

Suomen säikäytetty kansa ottaa suositukset käskynä ja valvoo, että naapurikin tottelee. Lisäksi on nähty, että poliitikkojen puheissa suosituksen ja velvoittavan määräyksen raja on hämärtynyt lukuisia kertoja.

Strategia ei siis selitä epäonnistumista. Sen heikko toteutus, siis arki kunnissa, terveyskeskuksissa ja vanhustentaloissa, selittää sitä paremmin. Esimerkkejä riittää.

Raportin mukaan vanhuksia kuoli keväällä, koska hoitohenkilöstöllä ei ollut välineitä eikä ammattitaitoa.

Kun luokassa lapsi sairastuu, Suomen kaltaista karanteenikomennusta ei kuulu. Joululomien jälkeen Haaparannan tartuntaluku oli 900 100 000 asukasta kohden. Lapset laitettiin normaalisti kouluun. Viikon päästä luku oli 1300.

Ruotsi ei reagoi. Suomi iskee taudin kanveesiin heti.

Hitaus tuli ilmi myös testauksessa ja jäljityksessä. Minulla ensioireista testitulokseen kului kuusi päivää. Sen kaltainen viive on Haaparannalla yleinen.

Koska nettijärjestelmään ei voi jättää suomalaista puhelinnumeroa, sain kirjeen kuusi päivää tuloksen jälkeen. Siinä neuvottiin ottamaan yhteyttä jäljitystiimiin. Vasta kolmantenatoista päivänä ensioireista sain yhteyden jäljittäjään.

Kunnan vastaavan lääkärin mukaan jäljittäjä soittaa tavallisesti päivän tai kaksi testituloksen jälkeen. Myös testeihin pääsee nopeammin. Silti hän myönsi, että viive huolestuttaa. Asia on Region Norrbottenin eli sairaanhoitopiirin vastuulla.

Pitkä viive johti siihen, että hyvin lieviä oireita saaneet perheenjäseneni eivät koskaan menneet testiin, vaan lusimme taudin kotona pois. Pälkähti päähän, että näin voi olla toisissakin ruotsalaisperheissä, joten otin laskimen käteen.

Suomalaisen tutkimuksen mukaan länsimaissa 0,4 prosenttia sairastuneista kuolee koronaan, Suomessa vähemmän, ehkä vain 0,2 prosenttia sairastuneista. Ruotsissa oli tammikuun loppuun mennessä kuollut noin 11 000 ihmistä, joten 0,4 prosentilla laskettuna 2,75 miljoonaa ruotsalaista on saanut tartunnan. Jos Ruotsi kulkisi Suomen kuolleisuusprosenteissa, luku olisi 5,5 miljoonaa, siis yli puolet kansasta.

Ruotsin koronakäyrät laskettelevat vauhdilla alas joulun huippuluvuista. Vaikka puheet laumasuojasta jäivät kevääseen 2020, näyttää, että vatulointi käytännön toimissa vie Ruotsin siihen vääjäämättä.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva vapaa toimittaja.

Kolumnista voi keskustella 10.2. klo 23.00 saakka.