Talvinen Korkeasaari on maaginen.
Lunta sataa paksuina pumpulituppoina ja yleisöttömän eläintarhan täydellisen hiljaisuuden rikkovat vain varisten raakunta ja lumessa pelmivien kissapetojen tassujen narina hangella.
Kunnes kantautuu kuuluva MÄY.
– Lux-poika on kova juttelemaan, naurahtaa Korkeasaaren eläinlääkäri Sanna Sainmaa.
Lux on normaalistikin äänekäs, ja nyt kun se haistaa naaraan lähellä, se pysähtyy haistelemaan ilmaa ja maukumaan vaativasti. Tai ei se nyt aivan maukumista ole, mutta ei kovinkaan vieras äänne kotikissan omistajille.
Korkeasaaren lumileopardit ja muutkin kissapedot ovat pysyneet terveinä koronaviruspandemian aikana.
Maailmalta kuitenkin tiedetään, että lumileopardit, tiikerit ja leijonat ovat COVID-19-tartuntoja saaneet. Lähimmät leijona- ja tiikeripotilaat ovat Virossa ja Ruotsissa.
– Kliiniset tapaukset eli epäillyt tartunnat on tutkittu. Yleensä ne ovat korreloineet sen kanssa, mikä on yleinen tautitilanne siinä maassa. Sellaisissa maissa, joissa on paljon ihmistapauksia, on ollut myös eläintarhaeläimissä koronaa, Sainmaa sanoo.
Kissat herkkiä koronalle
Sainmaan mukaan eläintarhojen verkostot pitävät paljon yhteyksiä myös koronan suhteen. Varsinaista julkaistua tutkimustietoa koronasta ja eläimistä on kuitenkin vielä varsin vähän. Se kuitenkin tiedetään, että juuri kissapedot näyttäisivät saavan taudin herkästi.
– Kissaeläimissä on todettu eniten eläintarhoissa, ja tiedetään myös että korona voi tarttua ihmisapinoihin, jotka ovat hyvin lähisukua ihmisille. Nythän oli tämä gorillatapaus Amerikassa, Sainmaa luettelee.
Kissapetojen lisäksi myös lemmikkikissat ovat sairastuneet tautiin. Lemmikkitapauksissa on kuitenkin myös koiria ja muita eläimiä. Maailman ensimmäinen eläintartunta todettiin hongkongilaisessa koirassa maaliskuun lopulla 2020.
Eläinten SARS-CoV-2 virustartuntoja on raportoitu eri puolilta maailmaa. Lemmikkien tartunnat ovat onneksi kuitenkin yhä harvinaisia.
Ruokaviraston eläinten terveyden ja hyvinvoinnin osaston johtajan Terhi Laaksosen mukaan tartuntojen vähäinen määrä ei vaikuttaisi olevan esimerkiksi raportoinnin puutteesta johtuvaa.
– Tapauksia on aidosti vähän. Lemmikkieläimet saavat tartunnan ihmisiltä, siis omistajiltaan tai perheenjäseniltään, hoitajiltaan, ja se vaatii lähikontaktia, Laaksonen selventää.
Joissain tapauksissa tiedetään, että perheen lemmikit ovat tartuttaneet toisiaan. Mutta perheeseen tauti on tullut aina ihmisten kautta. Yhtään lemmikin sairastuttamaa ihmistä ei ole ainakaan vielä todettu.
Tilastollisesti eniten lemmikkitartuntoja on Yhdysvaltain Texasissa. Se johtuu siitä, että paikallisen yliopiston tutkijat ovat aktiivisesti ottaneet näytteitä koronaan sairastuneiden perheiden lemmikeiltä. Monet viruspositiivisiksi todetut lemmikit ovat olleet oireettomia.
Virus tarttuu kissan soluun
Eniten ovat lemmikeistäkin sairastuneet kissat.
– Kissa on sellainen, jota pidetään tälle taudille herkimpänä. Kissa voi sairastua ja levittää tartuntaa eteenpäin. Myös fretti voi saada tartunnan ja levittää eteenpäin. Kokeellisesti on todettu, että myös hamsteri ja kani voivat saada tartunnan, sanoo Ruokaviraston Laaksonen.
Varsinkin Yhdysvalloissa on tutkittu tuhansia eläinnäytteitä villidelfiineistä alpakoihin ja sivettikissoihin. Kovinkaan monen ei ole todettu virusta saaneen.
Virus lisääntyy kliinisten tutkimusten mukaan heikosti koirissa, sioissa, kanoissa ja ankoissa.
Koirista on eristetty SARS-CoV-2-RNA:ta, mutta niiden kykyä levittää virusta pidetään vähäisenä. RNA:n löytyminen ei välttämättä tarkoita sitä, että eläimessä on infektiivistä virusta. Todetaan siis viruksen genomin osia, mutta ei välttämättä elävää virusta.
Koiria on kuitenkin sairastunut, ja joissain tapauksissa tauti on osoittautunut myös kohtalokkaaksi eläimelle. Myös kissoja on jouduttu lopettamaan taudin vuoksi.
Mikä sitten selittää sen, että kissaläimet ovat koronalle herkkiä?
– Todennäköisesti sillä on jotain tekemistä sen reseptorin kanssa, johon virus kiinnittyy, sen rakenteeseen, ja lisäksi kissaeläinten immunipuolustukseen. Voi toki olla muitakin tekijöitä, mutta ainakin näitä epäillään syyksi, sanoo Korkeasaaren eläinlääkäri Sainmaa.
– Kissaeläinten solurakenne on samanlainen kuin ihmisillä. Niiden solujen rakenne on sellainen, mihin virus helposti tarttuu, selventää puolestaan Laaksonen.
Lemmikit poissa koronapotilaiden läheltä
Jokainen lemmikinomistaja tietää, kuinka ihana on käpertyä eläimen viereen varsinkin kipeänä. Koronan aikana se ei kuitenkaan ole suotavaa vaan lemmikki pitäisi pitää kaukana sairastuneista.
– Silloin on suositeltava, että koronapositiivinen henkilö välttäisi lähikontaktia lemmikkieläimen kanssa. Ei esimerkiksi pidä sylissä tai nuku lemmikin kanssa. Mielellään joku muu huolehtisi ruokinnasta ja eläimen hoidosta, ohjeistaa Laaksonen.
Erityisesti näin pitäisi toimia silloin, kun on kissasta kyse.
– Niitä pidetään enemmän sylissä. Olisi hyvä, jos koronaa sairastava henkilö olisi kokonaan eri huoneessa.
– Lisäksi jos perheessä on koronaa, niin kissaa ei suositella päästettävän ulos. Jos kissa itse on sairas, ei missään nimessä saa päästää ulos, oli sitten mikä tahansa tauti, Laaksonen muistuttaa.
Korkeasaaressa ei tiikereiden kanssa nukuta tai leijonia paijata – menisi henki, sanoo Sainmaa – mutta joissain tilanteissa eläimiä joudutaan lähestymään. Silloin turvatoimista on huolehdittava korona-aikana erityisen tarkkaan.
– Jos on tilanteita, joissa parin metrin turvaväliä ei pystytä pitämään, esimerkiksi eläintä koulutetaan tai meillä on joku toimenpide, että eläin on nukutettuna, niin silloin pidetään maskeja ja pidetään huoli käsihygieniasta, Sainmaa sanoo.
– Eli ihan samoja toimenpiteitä kuin ihmispuolella. Ja meilläkään ei saa tulla kipeänä töihin, vaan terveet hoitajat hoitavat, hän lisää.
Uhanalaiset lajit vaarassa
Lemmikkien ja eläintarhaeläinten lisäksi pelkona on, että korona leviäisi myös luontoon. Toistaiseksi sellaisesta ei ole mitään merkkejä – ylipäätään koko taudista tiedetään vielä kovin vähän. Ei edes sitä, mihin kaikkiin eläimiin tauti ylipäätään voi tarttua.
– On mallinnuksia reseptorin rakenteesta, että mitkä eläimet voisivat olla herkkiä, mutta se ei täysin korreloi sen mukaan, että mihin eläimiin se voisi tarttua ja mihin se ei tartu, Sainmaa sanoo.
Se kuitenkin tiedetään, että monet erittäin uhanalaiset lajit voivat taudin saada.
– Varsinkin kädellisistä monet ihmisapinat ovat riskialtteimpia saamaan. Me ihmisapinat jaamme monia viruksia. Samat virukset mitkä ovat ihmisissä, helposti myös tarttuu muihin ihmisiapinoihin. Esimerkiksi gorillat ovat tosi herkkiä ebolalle samalla tavalla kuin ihminen, Sainmaa toteaa.
Ihmisapinoiden elinalueet ovat myös kaventuneet kovin pieniksi, mikä lisää tartunnan riskiä.
– Koko pandemian syntyminen johtuu siitä, millä tavalla ihmiset ovat toimineet. Me ihmiset olemme luoneet ne olosuhteet tämmöisten virusten syntymiselle. Mitä lähemmäksi villieläimiä menemme ja mitä pienemmäksi elinalueet tulevat, sitä herkemmin taudit tarttuvat ihmisten ja eläinten välillä, Sainmaa muistuttaa.
Minkkirokotteita kehitteillä
Luonnossa tautia on todettu ainoastaan villiminkillä ja muutamalla tarhalta karanneella minkillä. Korkeasaaressa on villieläinsairaala, mutta mahdollisia villiminkkipotilaita ei sielläkään hoidettaisi.
– Villiminkki kuuluu vieraslajeihin, eli emme voi ruveta hoitamaan niitä ja vapauttamaan luontoon, koska vieraslajiasetus estää sen, Sainmaa huomauttaa.
Minkit ja esimerkiksi fretit kuuluvat näätäeläimiin, jotka ovat erityisen herkkiä koronaviruksille.
– Niillä on sellainen solurakenne, että ne saavat tartunnan vielä kissaeläimiäkin herkemmin, Laaksonen sanoo.
Aiemmin esitetyssä pylväsgrafiikassa ei ole otettu huomioon minkkien tartuntoja, sen sijaan karttagrafiikassa ne ovat mukana tarhoittain. Epidemioita on todettu yli 320 tarhalla eri puolilla maailmaa, sairastuneita yksilöitä on varovaisenkin arvion mukaan kymmeniä tuhansia.
Turkiseläimistä myös supikoira on todettu tartuntaherkäksi.
Minkkien tartunnat ovat herättäneet kovasti huolta. Esimerkiksi Tanskassa jouduttiin tappamaan koko maan minkit rajun virusmuunnoksen levittyä, Hollannissakin minkit tartuttivat tautia takaisin ihmisiin, ja pelkona on ollut, että tauti leviäisi myös Suomeen tarhoille.
Toistaiseksi Suomen minkeissä ei ole todettu yhtään tartuntaa.
– Turkiselinkeino on tehnyt aika paljon tautisuojaustoimenpiteitä. En usko, että kyse on pelkästä tuurista, vaan hygienia- ja tautiestokäytäntöjä on noudatettu tunnollisesti, Laaksonen kiittelee.
Kyse voi kuitenkin olla vain ajasta.
– Kyllähän se pelko on koko ajan. Siihen asti kunnes tämä ihmisten epidemia saadaan kuriin ja hallintaan, siihen asti on mahdollista, että myös minkit saavat tartunnan, Laaksonen sanoo.
Sen vuoksi Suomessakin on kehitteillä rokote minkeille ja supikoirille koronaa vastaan. Minkkirokotetta kehitetään New York Timesin mukaan myös ainakin Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Toistaiseksi tämä työ on vielä aivan alussa.
– Asiassa on myös huomioitava se, etteivät minkkien rokotukset vaarantaisi ihmisten terveyttä. Minkkirokotteiden pitäisi estää tartunnat, eikä vain vähentää minkkien oireita tai kuolleisuutta. Muutoin on mahdollista, että koronavirus jää kiertämään minkkitarhoille ja tartuttaa minkkejä ja sitä myötä ihmisiä, ja mutatoitumisvaarakin on olemassa, Laaksonen varoittaa.
Myös lemmikeille pohditaan jo rokotteita ainakin Yhdysvalloissa. Sitä työtä ei kuitenkaan ole vielä edes aloitettu, mutta tulevaisuudessa kissat ja koirat voidaan mahdollisesti rokottaa koronaa vastaan.
Rokote kun ei suojelisi pelkästään eläimiä, vaan tutkijat huomauttavat myös, että eläimet voivat tartuttaa tautia myös omistajiinsa, jos virus jäisi kiertämään eläimissä.
Lue myös:
Miksi korona tarttuu minkkeihin, pitääkö Suomessa lopettaa turkiseläimiä? Asiantuntijat vastaavat kysymyksiimme