Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Pari viikkoa sitten soittelin asiantuntijoille ideasta, jolla COVID-19-rokotetuotantoa voisi mahdollisesti tehostaa. En ollut keksinyt ideaa omasta päästäni; sama ajatus oli ilmassa eri puolilla Eurooppaa. Haastattelemani asiantuntijat eivät kuitenkaan idealle lämmenneet. Kaikilla oli se käsitys, että Astra Zenecalla on varastossa valtavat määrät rokotteita. Kun rokote saisi myyntiluvan, ongelmat rokotteen saatavuudessa lieventyisivät.

Mutta eipä ollutkaan mitään varastoa. Se herätti kysymään tämän kysymyksen, jonka kysyn nyt teiltä: Oletteko koskaan miettineet, millaista on olla lääkäri köyhässä kehitysmaassa? Tiedät, että vakavasti sairaille potilaillesi on olemassa lääke, mutta kukaan ei toimita lääkettä maahasi. No, nyt olemme saaneet siitä aavistuksen. Odotellaan, odotellaan, kai mekin aikanamme tarpeelliset rokotteet saamme.

Ideani oli, että miksi emme soveltaisi työkalua, jollainen on maailman kauppajärjestön immateriaalioikeuksia koskevassa sopimuksessa (TRIPS) sorvattu köyhien maiden tarpeita ajatellen: Pakkolisensointia. Jos Suomi pakkolisensoisi jonkin markkinoilla olevan rokotteen, se tarkoittaisi, että Suomen ei tarvitsisi kunnioittaa patentinhaltijan oikeuksia. Suomi voisi aloittaa pakkolisensoidun rokotteen tuottamisen itse.

Mitään ilmeisiä juridisia esteitä tällaiselle toimenpiteelle ei ole. Suomi kuuluu samaan TRIPS-sopimukseen kuin köyhät maat. Sopimuksen mukaan pakkolisensointi on mahdollinen toimenpide kaikille allekirjoittajamaille kansallisessa hätätilassa tai muissa äärimmäisen kiireellisissä olosuhteissa. Samankaltainen pykälä löytyy kansallisesta patenttilainsäädännöstämme. Sen 47 pykälän mukaan erityisen merkittävän yleisen edun nimissä voidaan patenttiin hankkia pakkolupa.

Mitä arvelette, olisiko pandemiasta selviytyminen sellainen erityisen merkittävä yleinen etu, jossa pakkolisensointi voitaisiin ottaa käyttöön?

Pakkolisensoinnin ollessa kyseessä rokotetuotannon edellytykset pitäisi löytyä kotimaasta. Koska rokotteilla on kiire, tämä sulkee pois Modernan ja Pfizer–Biontechin lähetti-rna-rokotteet. Niiden tuottaminen vaatisi kokonaan uusien tuotantolaitosten rakentamisen ja se veisi aikaa. Astra Zenecan adenoviruspohjainen rokote voi kuitenkin olla toinen juttu. Suomessa adenovirustuotteita valmistetaan ainakin kuopiolaisessa FinVectorissa ja turkulaisessa Biovianissa.

Kysyn FinVectorin toimitusjohtajalta, Timo Ristolalta, kuinka nopeasti heidän yrityksensä saisi pystyyn Astra Zenecan rokotetta valmistavan tuotantolinjan, jos Suomi pakkolisensoisi sen. Ristola arvioi, että tuotantoteknologian siirto voisi viedä 6–12 kuukautta. Tuotannon tehokkuuden arvioimiseksi pitäisi tietää Astra Zenecan rokotteen tuottavuus yhtä solua kohden, jotta voisi teoreettisesti laskea, montako rokoteannosta tuotantoprosessista valmistuisi, mutta tällaista tietoa ei ole käytettävissä.

Biovianin kehitys- ja tuotantojohtaja Pirkko Kortteista ei saa puhelimen päähän, mutta hän vastaa sähköpostilla, että rokotteen laajamittaiseen tuotantoon nopealla aikataululla ei ole kapasiteettia, mutta he ovat kyllä kiinnostuneita mahdollisuudesta lievittää rokotepulaa sopivan yhteistyökumppanin kanssa. Hän korostaa, että adenovirusvektoreiden tuotanto ja laadunhallinta on Biovianissa kansainvälisesti huippuluokkaa.

Entäpä jos rokotteen pakkolisensoisi jokin toinen maa? Esimerkiksi Intia, jossa on valtava kapasiteetti tuottaa rokotteita? Eikö se olisi helpompaa? Ostaisimme rokotteen sieltä.

Valitettavasti ei onnistu. Kun pakkolisensointi sisällytettiin TRIPS-sopimukseen kädenojennuksena köyhille maille, huomattiin, että se ei yksin riitä. Somalialle ei ollut hyötyä pakkolisensoida mitään lääkettä, koska Somaliassa ei ole lääketehtaita. Niinpä köyhille maille annettiin vielä se mahdollisuus, että ne saattoivat tuottaa pakkolisensoidun lääkkeen toisessa maassa, esimerkiksi juuri Intiassa.

Samalla monet rikkaat maat, Suomi mukaan lukien, allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan ne kieltäytyvät ostamasta pakkolisensoituja tuotteita toisesta maasta. Niinpä jos Intia pakkolisensoisi jonkin rokotteen, ja se tuottaisi kaikki rokotteet, jotka Suomi tarvitsee, emme silti saisi ostaa niitä. Näin päätöksemme suojella rikkaiden länsimaisten yhtiöiden patenttioikeuksia läpsäisee meitä pandemiassa poskelle.

Jos rokotteen saatavuusongelmat vielä pitkään jatkuvat, saatamme todella nähdä, miten joku rikkaista teollisuusmaista pakkolisensoi jonkin rokotteen. Tästä on olemassa jo merkkejä.

Hyvä esimerkki on EU:n viime marraskuussa julkaisema toimintasuunnitelma patenttioikeuksien suojelemiseksi. Yllättäen siinä kannustettiin jäsenmaita päivittämään ja vahvistamaan pakkolisensointia koskevaa lainsäädäntöä siltä varalta, että siihen jouduttaisiin turvautumaan. EU:n jäsenmaista ainakin Saksa ja Ranska olivat ennakoineet kehotusta.

Ranskassa nimittäin tuli jo maaliskuussa voimaan laki, joka antaa pääministerille vallan pakkolisensoida lääkkeitä, rokotteita tai muita tuotteita tarpeen niin vaatiessa. Saksassa taas on maaliskuusta lähtien ollut voimassa epidemiatilanteita koskeva laki, jonka mukaan tavanomaiset patentinhaltijan oikeudet eivät päde tilanteessa, jossa liittovaltio tarvitsee lääkettä tai rokotetta yleisön suojelemiseksi.

Muista jäsenmaista ainakin Unkari on helpottanut lääkkeiden pakkolisensointia epidemioiden varalta. Lisäksi Israel on jo pakkolisensoinut Abbvie-yhtiön Kaletra-lääkkeen, jota se on käyttänyt covid-potilaiden hoidossa.

EU:n kehotus pakkolisensointia koskevan lainsäädännön päivittämiseen ei jäänyt lääketeollisuudelta huomaamatta. Lääkeyhtiöiden eurooppalainen kattojärjestö, EFPIA, varoitti kannanotossaan marraskuussa 2020, että pakkolisensointi ei ole oikea tapa varmistaa rokotteiden saatavuutta koska se estäisi investointeja lääketeollisuuteen.

Turun yliopiston kauppaoikeuden professori Tuomas Mylly sanoo, että pakkolisensoinnin helpottaminen on lääketeollisuudelle todellinen uhka. Lääkeyhtiöt ja hallitukset käyvät jatkuvasti neuvotteluja lääkkeistä, joilla voi olla tähtitieteellinen hinta. ”Jos pakkolisensointia helpotetaan, se voi näkyä hintaneuvotteluissa”, Mylly sanoo. Jos lääkeyhtiön hinta on liian korkea, valtio voikin pakkolisensoida lääkkeen.

Myllyn mukaan pakkolisensointi ei tarkoita, että valtio voi ottaa patenttisuojatun lääkkeen tai rokotteen tuosta vain. ”Suomen patenttilain mukaan ensin on neuvoteltava, ja pakkolisensointi tulee kuvaan vasta, jos neuvottelut eivät tuota tulosta”, hän sanoo. Jos lääkeyhtiö ja hallitus eivät pääse yksimielisyyteen hinnasta, pakkolisenssin myöntää ja hinnan sille laskee markkinaoikeus. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten paljon eroa on markkinaoikeuden määräämän hinnan ja lääkeyhtiön oman hinnan välillä.

Pandemian jatkuessa tai sen ollessa ohi, rikkaat teollisuusmaat haluavat ehkä miettiä uudelleen TRIPS-sopimuksen ehtoja. Jos Ranska tai Saksa nyt pakkolisensoisi jonkin rokotteen ja laittaisi koko kapasiteettinsa sen valmistukseen, ne voisivat hyvinkin tuottaa nopeasti Suomenkin tarvitsemat rokotteet. Suomi vain ei voisi näitä rokotteita ostaa, sillä olemme ihan itse päättäneet olla ostamatta pakkolisensoituja lääkkeitä. Sitä päätöstä eivät ole tehneet lääkeyhtiöt, vaan omat demokraattisesti valitut poliitikkomme. He eivät tulleet ajatelleeksi, että joutuisimme koskaan samankaltaiseen lääkepulaan kuin kehitysmaat.

Harkittavaksi varmasti tulee myös kysymys, pitäisikö Suomella olla kansallista rokotetuotantoa. Tätä ehdotettiin viimeksi sikainfluenssan aikana, mutta toteuttamatta jäi.

Jani Kaaro

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.

Kolumnista voi keskustella 30.1. klo 23.00 saakka.