Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Olen vuosia pitänyt tipattoman tammikuun ja mustan syyskuun – eli kaksi kuukautta jolloin en juo alkoholia lainkaan. Tänä vuonna on tarkoitus pitää vähän pidempi aika, muutama kuukausi. Havahduin siihen, että en ole pitänyt kuukautta pidempää taukoa alkoholinkäytössä käytännössä ikinä, en sen jälkeen kun tuohon mainioon aineeseen tutustuin.
Ja koska kuulun 70-luvulla syntyneiden sukupolveen, se tutustuminen tapahtui varsin nuorena, yläkoulussa.
Silloin alaikäisenä röpöteltiin metsässä pussikaljan kanssa – edes 20 asteen pakkanen ei sanottavammin haitannut, paitsi että kaljat olivat jäässä. Opiskeluaikana tulivat sivistyneemmät kuviot ja istuttiin kapakoissa ja illanvietoissa. Alkoholi kuului ennen kaikkea juhlaan, mutta onneksi opiskelijaelämässä arkikin on juhlaa.
Nuorena aikuisena alkoholinkäyttö siirtyi enemmän kotiseinien sisään, vaikka edelleen käytiin myös kavereiden kanssa ulkona. Mitä vanhemmaksi on tullut, sitä vähemmän tulee istuttua kapakassa, mutta saunakaljat eivät varsinaisesti ole vielä koskaan päässeet loppumaan.
Enkä toki ole ainoa: Ystävälläni on peräti oikein viinikellari, ja kun irvailin harrastuksesta, hän totesi, että tuo suurta turvallisuuden tunnetta tietää, että alakerrassa on sata pulloa viiniä.
Se oli vitsi, mutta ymmärsin kyllä mitä hän tarkoitti.
Itse en juo koskaan väkeviä enkä useinkaan ole niin sanotusti kännissä. Pystyn kohtuullisen hyvin esittämään ainakin ulkopuoliselle olevani selvin päin, eikä minulla mene muisti juovuksissa sen enempää kuin selvänäkään. Ikinä en sammu hankeen tai edes keittiöön.
Hankalinta alkoholinkäytössäni onkin se, että minulle ei tule käytännössä koskaan krapulaa. Pikemmin päinvastoin. Aamulla olen hyvin luovassa tilassa ja keksin hyviä juttuja ja kaipaan fyysistä ponnistelua: Parasta juhlanjälkeisen aamun puuhaa on halkojen hakkaaminen. Alkoholinkäyttö ei myöskään häiritse liikuntaharrastustani eikä työntekoa.
Ja kun vielä tykkään alkoholista – se maistuu hyvältä ja asiat tuntuvat luistavan – niin voisi ajatella, että tässähän ollaan oikein onnenpekkojen onnenpekka.
Tavallaan niin toki on.
Mutta nuo ominaisuudet ovat myös kirous. Jos heräisi aina muutaman kaljan juotuaan kauheaan krapulaan niin, että koko seuraava päivä olisi pilalla, se epäilemättä vähentäisi intoa juoda.
Niin ikään on fakta, että viidenkympin jälkeen alkoholin haittavaikutukset yleensä vasta alkavat kunnolla näkyä. Siihen saakka ihminen on kuolematon ja kestää miltei mitä tahansa, tai ainakin suuri osa meistä kestää. Mutta kun se romahdus tulee, se tulee aika nopeasti. Siksi viimeistään tässä vaiheessa, viisikymppisenä, olisi syytä ryhtyä ennaltaehkäisemään asioita, mikäli mielii elää kernaammin 80-vuotiaaksi kuin 70-vuotiaaksi.
Toki tässä iässä on huomannut myös, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu, eikä kymmenen vuotta ole kuin silmänräpäys, joten maksaako sitten vaivaa.
Vaan ehkäpä maksaa, elämä on kuitenkin aika mielenkiintoista.
Tavoista vain on kovin vaikea luopua. Kun on tottunut siihen, että rentoutuksen tuo punaviini, niin on outoa istahtaa nojatuoliin ilman sitä tuttua lasia. Jos sen vaihtaa vaikka teehen, mehuun tai alkoholittoman olueen, niin väkisin huomaa miettivänsä kohtuullisen syvällisestikin itsepetoksen käsitettä.
Ja silti: tapojahan ne vain ovat. Niitä tulee kun tekee kyllin kauan tiettyä asiaa ja samalla lailla niistä pääsee myös eroon. Pitää kuitenkin olla itselle armollinen ja muistaa, että jos on treenannut jotain tapaa kolmekymmentä vuotta, niin ei siitä kahdessa viikossa opi pois.
Enkä minä suinkaan ajatellut olla selvin päin loppuelämääni, mutta sen sijaan ajattelin ottaa tosissani vaimon ehdotuksen, että olisi mukava hieman suunnitella vanhuutta: että haluaako sellaisen elämänvaiheen ylipäänsä nähdä ja jos, niin millaisia asioita haluaisi tehdä?
Kännissä nojatuolissa jurottaminen on yksi kelpo mahdollisuus, mutta huhujen mukaan ei sittenkään ainoa.
Roope Lipasti
Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka eksyy vapaa-aikanaan kernaasti konkreettisiin ja selkeisiin remonttihommiin.
Kolumnista voi keskustella 2..2. klo 23.00 saakka.