Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Se oli viisauden ja hulluuden ajanjakso, uskon aika, epäilyksen aika, valon ja pimeyden aika, se oli toivon kevät ja epätoivon talvi, meillä oli kaikki edessämme eikä mitään edessämme – lainatakseni Charles Dickensiä ja tämän romaania ”Kaksi kaupunkia”, joka sijoittuu Ranskan vallankumouksen aikoihin.
Covid-19 ei sentään ole ollut giljotiinin kaltainen tappaja mutta on silti tuonut muuassaan vallankumouksen. Se heitti meidät kolmesataa vuotta menneisyyteen, jolloin tavallisen ihmisen horisontti sijaitsi äärettömyydessä.
Silloin kymmenen kilometrin matkaa seuraavaan kylään muisteltiin haikeudella vuosia. Turun markkinoilla piipahtanut oli kadehdittava maailman-Matti, jota kylänraitilla osoiteltiin sormella.
Mutta nyt meillä on toivoa. Massarokotukset ovat alkaneet ympäri maapalloa, ja vaikka paluuta vanhaan normaaliin ei ehkä ole näkyvissä, voimme pian jättää vankilamme ja matkustaa tapaamaan uusia ihmisiä.
Sillä olkaamme rehellisiä: Turku, niin mukava kaupunki kuin se onkin, ei riitä tyydyttämään elämyksiä janoavia suomalaisia loputtomiin.
Mutta meillä on toivoa. Pian tulee aika, jolloin taivaan suunnatonta sineä vasten voi taas nähdä lentokoneen täplän sen kiirehtiessä täältä jonnekin. Saavuttamaton horisontti käpertyy jälleen pallopinnaksi, Maa siniseksi pisteeksi avaruuden äärettömyyteen.
Voimme silloin sanoa toisillemme: tämänkin murheen selätimme.
Pitkän tauon jälkeen meille tekee hyvää nähdä muita maita ja muita kulttuureja, ihmisiä joiden tavat poikkeavat omistamme. Meille tekee hyvää kokea itsemme ei pelkästään kotikylän vaan koko maapallon asukkaiksi – monestakin syystä.
Ja kuten olemme nähneet, vaikka lentoliikenne on käytännössä ollut pysähdyksissä, sillä ei ole ollut ilmastovaikutusta. Lentäminen onkin ollut helppo syntipukki, kätevä tapa väistellä ilmastonmuutoksen herättämää syyllisyyttä. Koneiden päästöjä rukataan kuitenkin koko ajan alaspäin, ja pian sähkö valloittaa myös taivaan.
Mutta matkustuksen avautuminen edellyttää, että ihmiset taipuvat ottamaan rokotteen.
Helsingin Sanomien kyselyn mukaan Suomessa kaikkein epäilevimpiä ovat perussuomalaisten ja vihreiden kannattajat. Haluaisinkin nyt haastaa Jussi Halla-ahon ja Maria Ohisalon kaivamaan esille sisäisen valtiomiehensä ja ottamaan rokotuksen kameroiden edessä ja salamavalojen välähdellessä.
Tunnetusti esimerkin voimaa ei nimittäin voita mikään. Puhumattakaan julkisuudesta, joka vetää poliitikkoja kuin valo yöperhosia. Siksi meillä on toivoa.
Korona-haaste on ollut tämän sukupolven Apollo-projekti. Se on opettanut meille, että ihmiskunta kykenee pakon edessä ja tieteen avulla ratkaisemaan vaikeatkin ongelmat.
Vain yhdeksänkymmentä vuotta sitten kukaan ei ollut edes nähnyt yksittäistä virusta. Nyt korona-virus on rekonstruoitu aina yksittäisten atomien paikkoja myöten.
Mutta päättyneenä vuonna ihmisten lisäksi myös demokratia on oirehtinut ennen näkemättömällä tavalla.
Yhdysvalloissa valtaa piti myrkyllisiä epätotuuksia suoltava harhaanjohtaja. Kyseessä eivät olleet nokkelat valkeat valheet tai hurmaava, ilmava liiottelu, vaan ruskeat, raskaat, tympeän lietteen lailla valuvat pökäleet , joita lingottiin kärpäsen siipiä repivän pikkupojan pahansuopuudella.
Mutta meillä on toivoa. Vaikka Donald Trump yritti tarrautua valtaansa uhkailemalla ja kiukuttelemalla kuin 1960-luvun afrikkalainen diktaattori, uusi aikakausi puskee esille vääjäämättä. Paha ei tule poistumaan maailmasta, valheet ovat meillä edelleen keskuudessamme, mutta nyt meillä on myös toivoa, sillä puheista huolimatta historia ei toista itseään koskaan.
Niinpä kun seuraava pandemia tulee, olemme varautuneet paljon paremmin. Meillä on covid-kokemuksemme ja sen synnyttämät alustat uusien rokotteiden kehittämiseksi, ja toivoa sopii, ettei vastaavaa kulkutautiaaltoa enää pääse syntymään.
Ja kenties olemme oppineet jotakin myös alennustilasta, johon demokratia voi pahimmillaan vajota. Pohjakosketus saatiin, kun Trump lietsoi hurmahenkisimmät kannattajansa mellastamaan kansan valitsemien edustajien keskelle. Tällaiseen tautiin ei rokotetta ole olemassa, mutta kun seuraava suurpopulisti ja valheiden Kublai-kaani astuu politiikan näyttämölle, olemme valmiimpia vastustamaan häntä.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.
Kolumnista voi keskustella 9.1. klo 23.00 asti.
Lue tästä lisää koronakolumneista: Koronavuoden kolumnit: Selviytymistä, taloutta, työttömyyttä, etätyötä, lohtuakin ja paljon muuta