Vuosi 2020 oli yhtä vuoristorataa koronapandemian suhteen. Suomi syöksyi taudin syövereihin kevättalvella. Yleisötapahtumat peruttiin, maan rajat ja Uusimaa suljettiin, ravintolat menivät kiinni.

Alun pelästystä ja pientä hätäännystäkin seurasi kesä, jolloin asiat tuntuivat olevan jo melko normaalilla mallilla. 500 ihmisen tapahtumat sallittiin ja terassitkin täyttyivät.

Syksyllä alkanut pandemian toinen aalto lisäsi jälleen ahdistusta ja rajoitustoimia, kunnes rohkaisevat rokoteuutiset nostivat taas tunnelmaa vuoden lopussa.

Millainen Suomi avautuu eteemme vuoden vaihduttua? Kysymyksiin vastasivat Tampereen yliopiston terveyssosiologian professori Piia Jallinoja sekä Itä-Suomen yliopiston sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Eemeli Hakoköngäs.

Miten ihmiset reagoivat, jos näyttää siltä, että koronarokote tepsii? Jäävätkö esimerkiksi käsien tiuhempi pesu ja kasvomaskit käyttöön?

JALLINOJA: Kesällä nähtiin, että merkittävä osa ihmisistä alkoi elää niin sanottua normaalia elämää. Jos ei ole syytä pelätä, niin totta kai ihmiset luopuvat huolelta lievittävistä toimistaan, kuten maskeista. Tietenkin saattaa jäädä joksikin aikaa esimerkiksi se, että käsiä pestään usein ja hyvin. Jotkut ihmiset voivat karsastaa jonkin aikaa väenpaljouksia, mutta luulen, että ilman mitään uutta vaaraa ihminen palaa normaaliin elämään.

HAKOKÖNGÄS: On olemassa riski, että ihmiset yliarvioivat rokotteen vaikutusten nopeuden. Rokotteita saadaan Suomeen aika rauhalliseen tahtiin eli aivan yhdessä hetkessä ei saada rokotuksia toteutettua. Vaaditaan myös kaksi rokotuskertaa. Vielä ei voi luopua suojautumisrutiineista, pitäisi aika pitkälle vielä jaksaa sitä korona-arkea. Suomessa ei ole aikaisemmin maskeja paljon käytetty, mutta varmaan jatkossa kynnys on matalampi, jos ajatellaan esimerkiksi kausi-influenssoja tai katupölyn haittoja.

Ollaanko koronan opetusten perusteella valmiimpia mahdolliseen uuteen pandemiaan?

JALLINOJA: Voi olla, että luovutaan kättelykäytännöistä kokonaan tai osittain. Voidaan hyödyntää vuoden 2020 aikana kertynyttä käyttäytymistieteellistä tietoa tehokkaista toimintatavoista, joilla ihmisiä voidaan ohjeistaa tai tuupata vaikkapa käyttämään maskia. Tiedetään jo, mitkä konstit toimivat ja mitkä eivät toimi. Varmaan ollaan paremmassa tilanteessa kuin maaliskuussa. Ihmisten saaminen uudelleen kurinalaisuuteen on kuitenkin aina myös työlästä. Tullaan myös saamaan vääriä hälytyksiä, joten sitten kun on tosi kyseessä, voi olla vaikeaa saada ihmiset ymmärtämään asian vakavuus.

HAKOKÖNGÄS: Yhteiskunnat ja organisaatiot ovat vuoden aikana oppineet valtavasti. Viranomaiset, terveydenhoitoala ja yksityiset tahot kuten vaikkapa kaupat ovat kehittäneet monenlaisia poikkeustilanteen toimia. Erilaisia rutiineja ja toimintamalleja on nyt olemassa myös tavallisilla ihmisillä. Toki uusi pandemia olisi iso haaste henkiselle kestokyvylle eli palautumisaikaa koronasta kyllä kaivattaisiin. Mutta ihminen on nopea unohtamaan ja sopeutuvainen olento. Sitten kun olot normalisoituvat, niin ehkä ne menneet haasteet unohtuvat, mikä on myös psykologisesti järkevää.

Kuinka väsyneitä ihmiset ovat koronapandemiaan?

JALLINOJA: Maalailua paremmasta maailmasta ja paremmasta ihmisyydestä ei näkynyt enää syksyllä samalla lailla kuin keväällä, mikä kertoo jonkinlaisesta tottumisesta ja turtumisesta tähän tilanteeseen. Tulevaisuuden visiot eivät ole enää niin suureellisia, vaan arjen hallintaa ja arjen ratkaisuja. Ulkona on pimeää ja ollaan kodeissa ja lapsiperheiden on vaikea keksiä tekemistä. Kyllähän tähän kasaantuu kaikenlaista, saati sitten niillä ihmisillä, joilla on työttömyyttä ja lomautuksia.

HAKOKÖNGÄS: Kesä oli vapaampaa aikaa ja se varmasti palautti henkistä kestokykyä. Saatiin kerättyä voimia syksyä ja talvea varten. Se, että rokote tuli ja rokotukset päästiin aloittamaan vielä vanhan vuoden puolella, oli psykologisesti iso asia, sillä toivo on ihmiselle tärkeä tekijä: jaksetaan jatkaa niitä rutiineja niin kauan että omalle kohdalle tulee rokotemahdollisuus. Poikkeusaikaa on nyt kesä poislukien kestänyt jo melkein vuoden ja näin pitkä aika on ihmisille psykologisesti vaikea hahmottaa. Poikkeusajan käsite hämärtyy ja poikkeuksesta tuleekin normaalia. Vaihtelu olisi tärkeää, jotta aistit pysyisivät valppaina. Ihminen hakee luontaisesti aina oikoteitä ja mahdollisimman ”mukavia” tapoja selviytyä.

Mistä joidenkin ihmisten rokotevastaisuus kertoo?

JALLINOJA: Suomessa rokotevastaisuus on ollut suhteellisen alhaista ja enemmistö suhtautuu koronarokotteeseenkin myönteisesti. Tietenkin rokotteiden vastustus saa paljon mediahuomiota ja saattaa olla äänekkäitä puhujia ja sellaisia, jotka aktiivisesti päivittävät koronavastaisia näkökulmiaan sosiaalisessa mediassa. Epäröivät rokoteasenteet eivät välttämättä johda siihen, että todellisuudessa ei oteta rokotusta. Osa saattaa ajatella, että kohtahan tämä on joka tapauksessa ohi, tai että rokotteessa on jotain riskejä. Tai sitten, että se riittää kun moni muu ottaa, niin minä voin olla tässä vapaamatkustajana.

HAKOKÖNGÄS: Rokotevastaisuutta on ollut niin kauan kuin rokotteitakin. Se on tosi sinnikkäästi jatkanut elämäänsä, vaikka tietoisuus rokotteiden vaikutuksista on valtavasti lisääntynyt. On elämänkatsomuksellisia ja uskonnollisia syitä. Oma ryhmänsä ovat tietenkin salaliittoteoreetikot, pelko siitä, että ihmisiä yritetään jotenkin hallita. Kolmas ryhmä on vapaamatkustajat, jotka antavat muiden ottaa rokotteet ja luottavat laumasuojaan. Mediassa ja sosiaalisessa mediassa on myös näkynyt erityisesti nuorten parissa se joukko, joka korostaa uushenkisyyttä ja niin sanottua luonnonmukaista elämää. Nyt on kuitenkin viestitty ihmisille paljon rokotteista ja siitä, millä mekanismilla taudit leviävät. Onkin kiinnostavaa nähdä, lisääntyykö yleinen rokotemyönteisyys tämän myötä.

Korona-ajan isoja trendejä, osin pakostakin, ovat olleet kotoilu ja etätyöt. Tulivatko ne nyt jäädäkseen?

JALLINOJA: Vaikea sanoa, nythän kevään tunnelma oli juuri sitä, että ihmiset postasivat sosiaalisessa mediassa näitä leivontakuvia ja kotoilukuvia ja sellainen käännös sisäänpäin ja perheen pariin tapahtui. Onnen hetket ja arvot löytyivät korostuneesti kotoa, mikä on tietysti hyvä, kun siellä piti keväällä niin paljon olla. En usko, että siitä jää kuitenkaan mitään todella merkittäviä jälkiä. Ne voimat, jotka vetivät meitä kodeistamme, kotoilusta ja kokkailusta poispäin ovat edelleen olemassa. Koteihin liittyy siis myös ristipaineita: samaan aikaan voi tuntua hyvältä, että on perheen kesken kotona ja suojassa ja viettää laatuaikaa yhdessä. Samalla siihen liittyy myös turhautumista, kun lasten ja omat harrastukset ovat tauolla eikä voi matkustaa ja kotona on monta ihmistä pyörimässä koko ajan. Pitää myös muistaa, että kaikkien kodit eivät ole tällaisia onnellisen ja rauhallisen kotoilun paikkoja.

HAKOKÖNGÄS: Todellisia vaikutuksia päästään tarkemmin vasta ehkä vuoden päästä arvioimaan. Rokotteiden tuoman toivon myötä ulkomaanmatkojen varauksissa on ilmeisesti jo ollut kasvua joten kotoilusta ei ole tulossa kaikille ihmisille pysyvä olotila. Ihminen haluaa aina tehdä sellaista, jonka voi itse valita. Etätyö tulee kasvamaan monista syistä. Monille ihmisille se on ollut hyvä ja positiivinen juttu. Työnantajille on koitunut vahingossa isoja säästöjä vaikkapa matkakuluissa. On opittu ottamaan haltuun digitaaliset viestintävälineet. Vaikutuksia voi olla asuntomarkkinoihin ja maaseutu – kaupunki -jakoon. Esimerkiksi Itä-Lapissa oli useassa kunnassa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin muuttovoittoa etätyön takia.

Miltä vuoden 2021 alku näyttää?

JALLINOJA: Turhautumista ja toivoa yhtä aikaa. Toivetta siinä, että rokotuksia on tullut, niitä on kehitetty ja ne ovat toimivia ja ne saadaan käyttöön. Toivetta myös siitä, että kesä olisi normaali. Turhautumista taas saattaa olla siinä, että tämä kakkosaalto ei olekaan Suomessa vielä pois vuoden alussa. Rokotusten aikataulu on vielä epäselvä, sehän ei tapahdu niin että parissa viikossa koko Suomi olisi rokotettu. Osa ihmisistä on rokotettu ja osa ei, joten varotoimenpiteistä ei vielä pääsekään luopumaan.

HAKOKÖNGÄS: Vaikka rokote saattaa luoda valheellista turvallisuuden tunnetta, niin näkisin vuodenvaihteen toiveikkaana ja positiivisena. On hyvä kuitenkin varautua takapakkeihin ja pitää mielessä se, että koronaa ei ole vielä kukistettu. Toivo on kuitenkin se voimavara, jolla jaksetaan ylläpitää rutiineja ja vaikkapa sitä pakollista kotoilua.

Lue myös:

Täältä voit lukea kaikki tuoreimmat uutiset koronaviruksesta.