Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Viime keväänä kaipasin elämääni vaihtelua ja tilasin aikakauslehden Iso-Britanniasta. Lehden heinäkuisessa numerossa julkaistiin artikkeli, joka jäi mieleeni. (Ja jonka voi näköjään nyt lukea netistä kuka tahansa, mikä saa minut miettimään, miten käytän rahani.)
Artikkeli käsittelee sitä, miten nykyään meistä jokaisella on melkeinpä velvollisuus kertoa oma mielipide koskipa se mitä tahansa. Lokakuussa aihetta sivusi Helsingin Sanomissa Annamari Sipilä.
”Joitakin saattaa jo väsyttää ja huimata, että pitääkö tuotakin asiaa kommentoida ja tästäkin olla mielipide. Parempi vain kommentoida.”
Kun luin kirjoituksia, hämmennyin siitä, kuinka paljon ne puhuttelivat minua. Noin itsestäänselvä asia… ja silti tarvitsin muita ihmisiä sanomaan sen ääneen puolestani.
Eikö minun tarvitsekaan tietää kaikesta kaikkea? Saanko ihan oikeasti joskus sanoa: “En ole varma”?
Ehkä se on totta.
Sen kunniaksi: tässä lista asioista, joista haluaisin muodostaa mielipiteen, mutten jaksa:
1. Joe Biden
En tiedä hänestä tarpeeksi, olen pahoillani. Perehdyn ja palaan. (Mutta siinä saattaa kestää.)
2. Arttu Wiskarin musiikki
Hyvää vai huonoa – kuka tietää? Itse tiedän vain sen, että ihoni nousee kananlihalle aina kun kuulen Wiskarin laulavan ”Tässäkö tää oli?” -kappaleessaan Nelostielle leviävästä lasten Monopolista. Se saa luvan riittää.
3. Tietokoneeni päivitykset
Haluanko asentaa ne nyt vai yrittää yöllä? Mistä minä tiedän?! Muistuta huomenna!
Ehkä on kaikkien etu, että olen vaihteeksi hiljaa. Siksi päätin delegoida kolumnini sisällöntuotannon jollekin toiselle.
Ja kun sanon ”jollekin toiselle”, tarkoitan mummoani.
Niin kauan kuin muistan, on mummoni Anni Savonlahti, 97, lausunut joulun alla erästä runoa. Sen nimi on ”Osta jouluksi”, ja mummi on kirjoittanut runon monta vuotta sitten, ehkä 90-luvulla. (En ole varma.)
Kuten kuka tahansa lapsenlapsi, joka arvostaa isovanhempiaan ja haluaa saada kolumninsa merkkimäärän täyteen, kysyin mummoltani, voisinko julkaista hänen kirjoituksensa Ylen kolumnipaikallani. Hän vastasi, että se sopii.
Tässä runo on:
Osta jouluksi
Lokakuusta aattoon asti
osta, osta valtavasti!
Kuluta – ja osta!
Suomi-neito suosta nosta.
Osta aina kotimaista,
mikä ettei ulkolaista.
Kunhan ostat, jouluksi.
Ihan pikkuvaivalla
Viroon pääsee laivalla.
Kristallia Viipurista,
"muranoa" Napolista.
Antaa tullin tuijotella.
Osta tietokonehella!
Osta sikahyvä kinkku! Taikka, ehkä olet sinkku
osta joulu risteilyllä
– ohjelmaa ja kystä kyllä!
Haali, haali! Perinteitä silti vaali:
Kermavaahtoon kakku peitä, "livekalaksi" ei seitä.
Osta oma jouluhauki! Keplottele kita auki,
osta omena sen suuhun.
Osta tiuku kinkunluuhun!
Osta muovikuusi aito. Kirja: "Kuluttajan taito".
Osta ripsenkoukistaja! Kelopirtti, saunamaja!
Merkkilaskettelupuku – rinteeseen vie koko suku.
Uudet laskettelusukset, automaattisepalukset, soutulaite, juoksumatto, saunaan solariumkatto.
Osta trumpetti ja sello, satelliittiseinäkello,
sänky sähkökäyttöinen, patja pilvitäyttöinen.
Onkos luomuaate tuttu? Osta kuttu,
jouluksi!
Jotta täyttyis pukin kontti, osta tontti
vaikka Iivantiirasta! Monta luumupiirasta
osta pian, osta kohta! Ethän unohtanut lohta!
Kaikesta voit nauttia, osta pala burnouttia!
Osta ruuvipuristin! Osta känsänkuristin!
Osta jouluksi!
Onko, onko ostopakko?
Entäpä jos tehdään lakko,
hankitaankin superuutta: Joulurauhaa, hiljaisuutta.
Niitä vaan ei tuota kukaan, eikä kääriä voi mukaan.
Sisko Savonlahti
Kirjoittaja on Helsingissä asuva toimittaja ja kirjailija, joka tarjosi mummolleen kolumnista saamaansa palkkiota. (Hän ei halunnut sitä.)
Kolumnista voi keskustella 14.12. klo 23.00 saakka.