Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Satuitteko huomaamaan, kun presidenttimme uumoili äskettäin uudenlaista maailmanjärjestystä: “Siitä huolimatta: uskon, että transatlanttisesta suhteesta tulee Bidenin kaudella toimiva. Siihen saattaa kytkeytyä uudella tavalla myös ajattelu, jota on kutsuttu ”demokratioiden liitoksi”. Siis jotain sellaista, jota olemme tottuneet kutsumaan läntiseksi maailmaksi. Nyt siihen saattavat liittyä myös aasialaiset demokratiat. On hyvin kiinnostava seurata, miten tällainen ajattelu alkaa mahdollisesti edetä.”

Näin siis pohti tasavallan presidentti Sauli Niinistö Yhdysvaltain presidentinvaalin seurauksia blogissaan. Samaa pohdintaa on tehty ja tehdään parhaillaan kaikissa maailman pääkaupungeissa.

Yhdysvaltain vaalit eivät olleet vain globaalia poliittista viihdettä parhaimmillaan, vaan myös kansainväliseen politiikkaan vahvasti vaikuttava ratkaisu. Myös Niinistön selvästi tarkkaan läpikäymän Joe Bidenin vaaliohjelman ulkopoliittisesta osuudesta löytyy maininta muun muassa ensi vuodelle suunnitellusta demokratioiden huippukokouksesta.

Varmaan myös muun kuin julkisen tiedon pohjalta Niinistö hahmotteli näin parilla vedolla mahdollisena pitämäänsä kehityskulkua, asetelmaa demokraattisten ja autoritaaristen järjestelmien välisestä globaalista kamppailusta.

Aasialaisten demokratioiden mainitseminen tässä yhteydessä tarkoittaa, että meille läheisiä kumppaneita voivat pian olla esimerkiksi Australia, Taiwan, Intia, Etelä-Korea ja Japani.

Alueen voimakkaimmilla valtioilla eli Yhdysvalloilla, Australialla, Japanilla ja Intialla on toiminut pitkään epävirallinen yhteistyöelin. Sen merkitys on noussut sitä mukaa, kun näiden maiden välit Kiinaan ovat kiristyneet. Kiina pitää tätä Quad-nimen alla kulkevaa yhteistyötä itseään vastaan kohdistuvana.

Suomelle tämä suurvaltakilpailun kiristyminen on tähän asti näkynyt ennen kaikkea arktisen alueen jännitteiden lisääntymisenä. Mutta arktista aluetta merkittävimmäksi näyttämöksi tälle kamppailulle näyttää muodostuvan Euraasian mantereen etelä- ei pohjoispuoli.

Nyt on aika opetella uusi termi, josta on tulossa kiinteä osa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua tulevina vuosina. Se termi on indopasifinen. Indo niinkuin Intia ja pasifinen niin kuin Tyynimeri. Siis valtava alue Afrikan itärannikolta Tyynenmeren itäosiin. Juuri siellä sijaitsevat Niinistön mainitsemat aasialaiset demokratiat. Sen äärellä sijaitsee myös Kiina, joka pitää aluetta osin jopa omanaan.

Keskellä aluetta sijaitsevassa Australiassa valmistui äskettäin kansallisen puolustuksen strategian päivitys. Sen keskeinen sisältö kuulostaa meille hyvin tutulta: valmiuden korostunut merkitys, aluepuolustuksen paluu, hybridiuhkien torjunta ja isot investoinnit asejärjestelmiin. Me varustaudumme Venäjän varalta, Australia Kiinan.

Kiina ja Venäjä ovat paitsi autoritaarisen järjestyksen keskeisiä toimijoita, myös kumppaneita. Kiinan ja Venäjän keskinäinen sotilaallinen liittoutuminen on jo puheen tasolla esillä. Tämä kaksikko muodostaa pääosan siitä autoritaarisesta uhasta, jota vastaan tarvitaan Niinistön mainitsemaa demokratioiden liittoa.

Euroopan mahtimaat ovat jo vahvasti liikkeellä. Aiemmin EU:n tärkein linkki alueelle oli Australian entinen emämaa Iso-Britannia, mutta brexitin myötä on yhteyksiä tiivistetty muuta kautta. Ranskalla on ollut indopasifisen alueen strategia vuodesta 2018 ja Saksan vastaava valmistui juuri.

Saksan hallitus haluaa EU:n tulevan strategian päälinjojen noudattelevan nyt Berliinissä päätettyjä suuntaviivoja. Saksan panostuksesta alueelle kertoo se, että sinne on lähdössä vakinaisesti partioimaan saksalainen sota-alus.

Suomessa eduskunnassa käsittelyssä oleva ulko- ja turvallisuuspoliittinen seloteko puolestaan sanoo hyvin ympäripyöreästi, että “EU:n Kiina-politiikan yhtenäisyys ja johdonmukaisuus on Suomelle tärkeää.”

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että myös Suomelle kaukaiselta kuulostava alue on entistä tärkeämpi tulevina vuosina. Ajatus sinällään ei tunnu ollenkaan mukavalta, sillä perinteisesti olemme ajatelleet keskittyvämme turvallisuuden luomisessa vain omien asioittemme hoitamiseen.

Suomi on pieni demokratia strategisesti tärkeiden alueiden tuntumassa. Lähtökohtaisesti olemme itse vastuussa turvallisuudestamme, mutta yhdessä muiden kanssa se sujuu paremmin.

Presidentti Niinistön mainitsema demokratioiden liitto on meille ennen kaikkea mahdollisuus puolustaa suomalaista yhteiskuntaa sellaisena kuin me sen tällä hetkellä tunnemme. Siksi Australian asia on nyt Suomen asia ja Suomen asia Australian.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Aiheesta voi keskustella 18.11. klo 23.00 asti.