Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Kuudennella luokalla kirjoitin kirjevihkoon, että olen valmis siihen. Bestikseni kysyi, että olenkohan nyt ihan varma ja vakuutin olevani. Kumpikaan meistä ei ollut aivan varma, mitä se olisi, mutta jotenkin se liittyi aikuiseksi kasvamiseen.
Yläasteen terveystiedon tunnilla katsoimme kuvia kondomeista ja seksitaudeista. Tiesin, miltä näyttävät klamydia ja herpes. Opin rullaamaan kondomin auki ja pelkäämään hysteerisenä hedelmöittymistä. Masturboinnin sanottiin olevan hyvä tapa tutustua itseensä, vaikka rivien välistä annettiin ymmärtää runkkaamisen olevan aika noloa.
Seksin kerrottiin olevan sitä, että miehen jäykistynyt siitin työntyy naisen kostuneeseen emättimeen. Ennen seksiä saattoi tapahtua suutelua tai pettinkiä, joskus jopa suuseksiä, mutta varsinainen seksi vaati heteroyhdynnän. Seksi siis liittyi siihen, että aikuiset ovat tosi, tosi rakastuneita ja haluavat saada vauvan.
Opimme, että nainen antaa seksiä ja mies saa sitä. Liian aktiivinen antaja ei saanut olla, ettei mene maine. Paikkojen venymisestä ja patongeista messuhallissa väännettiin välituntisin vitsejä, eikä kenellekään tullut mieleenkään vaginan olevan lihas, jolle orgasmin saaminen on mitä parhainta treeniä.
Kahden tunnin kiusallisen seksivalistuskokonaisuuden jälkeen poistumme luokasta, enkä ole varma, kumpi oli helpottuneempi, opettaja vai oppilaat.
Olemattoman seksuaalikasvatuksen jälkeen valuimme aikakauslehtien pariin imemään lisää tietoa. Lehdet opettivat tyttöjä varjostamaan kehoaan aurinkopuuterilla ja harjaamaan hampaat ennen suihinottoa. Kasvatimme kilpaa hiuksia, jotta ne ulottuisivat rintaliivien hakasten kohdalle, sillä sen tiedettiin olevan seksikäs hiusten pituus. Kirjoitimme ylös seksiasentoja, joissa rinnat näyttäisivät mahdollisimman hyvältä. Isorintaisen kannatti maata selällään, pienirintaisen missään tapauksessa ei. Naistenlehden kolahdus postilaatikossa tarkoitti mahdollisuutta oppia 10 uutta tapaa miellyttää miestä ja ulkoistaa itsensä eroottisten hetkien tarkkailijaksi.
Samalla kasvoimme yhteiskunnassa, jossa tyttöys oli hävettävää ja noloa. Opimme kilpailemaan poikien huomiosta ja omaksuimme Cool girl -selviytymisstrategian, jonka ihannekuvan on määritellyt kirjailija Gillian Flynn. Tutkija ja kirjailija Minja Koskela on suomentanut termin “hyväksi jätkäksi”. “Hyvä jätkä” on kaunis, sopuisa, kaljasta ja anaaliseksistä tykkäävä vaaraton tyttö, joka ei turhia korosta naiseuttaan.
Halusin itsekin kipeästi olle hyvä jätkä. Mollasin muita tyttöjä ja halusin epätoivoisesti kuulua joukkoon. Jossain vaiheessa oivalsin, että pelkkä kaljanjuonti ei riittänyt, vaan hyväksynnän saamista pystyi edistämään reippaalla seksielämällä. Rakkaudellisuutta oman halun sijaan korostanut seksuaalikasvatus kieputti ajatukseni solmuun ja pian opin yhdistämään seksin antamisen rakkauden saamiseen.
Aikuisena tuo ajatus hävetti.
Tunnistin sekstailleeni suurimman osan elämästäni vain siksi, että tuntisin itseni arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Freudilainen näkemys siitä, että kaikessa on kyse seksistä, paitsi seksissä, jossa on kyse vallasta, tuntui kiusallisen tutulta.
Häpeän yli päästyäni olen ymmärtänyt, että en ole lainkaan ainoa samaan ansaan langennut teinityttö. Jokin aika sitten sain 32-vuotiaalta ystävältäni ääniviestin, jossa hän liikuttuneena kertoi saaneensa elämänsä ensimmäisen orgasmin. Toisen ystävän kanssa olemme käyneet Whatsapissa läpi seksihistoriaamme yhden esseekokoelman verran. Olimme jo parikymppisenä niin aivopestyjä antamaan, ettei ystäväni kumppani edes hämmentynyt, kun ystäväni kesken lemmenleikkien huudahti oikean vastauksen taustalla pyörineeseen TV:n tietovisakysymykseen.
Olen huomannut olevani myös vähän närkästynyt. Närkästynyt siksi, että sukupolveni nuoret olisivat ansainneet parempaa seksuaalikasvatusta. Sen sijaan, että opimme pukemaan kondomin banaanille, olisi ollut ensisijaisen tärkeää saada opetusta ja tietoa esimerkiksi kehollisuudesta, tunnetaidoista, normeista, seksuaalioikeuksista ja turvataidoista.
Eikä tämä koske vain murrosikäisiä.
Seksuaalikasvatusta tarvitsevat kaikki. Keho ja mieli muuttuvat ja tietoa ja tukea tulee saada läpi koko elämän. Se on myös poliittisesti järkevää: seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen edistää koko väestön terveyttä ja hyvinvointia. Sitä paitsi seksuaalioikeudet ja seksuaalikasvatus ovat kansainvälisin sopimuksinkin turvattuja kansalaisoikeuksia.
Ja jos joku vielä antaa ymmärtää, että puhe seksistä ja seksuaalisuudesta on turhaa höpäjämistä, aion kaivaa esille Guttmacher-Lancet -komission raportin vuodelta 2018. Se jos mikä on kiihottavaa.
Emmi Nuorgam
Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja, joka toivoo ettei enää koskaan joudu lukemaan parisuhdeneuvoja, joissa kehotetaan kotityöseksiin.
Kolumnista voi keskustella 28.9. klo 23.00 asti.