Suomalaiset ovat nähneet viime vuosina lukuisia uutiskuvia Yhdysvaltain presidentistä Donald Trumpista ja Suomen Sauli Niinistöstä.
Yhdessä Trump tarttuu Niinistöä polvesta kesken yhteisen tiedotustilaisuuden, toisessa Trump ja Niinistö poseeraavat yhdessä kameroille Helsingissä.
Trumpin vuonna 2017 alkaneella presidenttikaudella Suomeen onkin pidetty poikkeuksellisen paljon yhteyttä – oikeastaan enemmän kuin koskaan, arvioivat Ylen haastattelemat tutkijat.
– Suomen ja Yhdysvaltojen poliittiset suhteet eivät ole koskaan olleet niin tiiviit kuin neljän viime vuoden aikana, arvioi kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala Tampereen yliopistosta.
– Jos arvioidaan tätä presidenttien korkean tason keskusteluyhteyttä, niin se on ollut poikkeuksellisen tiivis.
Haukkala on työskennellyt aiemmin myös Niinistön ulkopoliittisena neuvonantajana. Hän laskeskelee, että Suomessa elettiin toistakymmentä vuotta ilman huipputason vuorovaikutusta – aina presidentti Tarja Halosen kauden ensivuosilta Niinistön kauden alkuun saakka.
– Mutta nyt Trumpin kaudella yhteydenpito on ollut hyvinkin tiivistä. Niinistö on tainnut käydä kaksi kertaa Valkoisessa talossa ja Trump kerran Helsingissä. Se on tietysti historiallisessa katsannossa hyvin poikkeuksellista.
Hävittäjäkauppoihin kohdistuu kiinnostusta
Myös Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu yhtyy arvioon.
Hänen mukaansa Trumpin kaudella on jatkettu Barack Obaman vuosina (2009–2017) alkanutta yhteistyötä erityisesti puolustusasioissa, mutta yhteistyö on entisestään laajentunut ja syventynyt
– Siihen on useampikin syy. Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut, ja Suomen asema on ehkä tullut Yhdysvalloille tärkeäksi. Lisäksi on ollut Suomen satavuotisjuhlat ja hävittäjäkaupat, jotka leimaavat hyvin paljon ulkovaltojen kiinnostusta Suomeen. Tällaisia yksittäisiä tekijöitä, Pesu listaa.
Hän hakisi syytä myös perinteistä. Suomi ei ole ensimmäisenä ärähtämässä kiistanalaisen presidentin käytöksestä.
– Suomessa on hyvin suurvaltakeskeinen maailmankuva. Onpa johtaja kuka tahansa, niin suhteita yritetään ylläpitää, ja ollaan myös varovaisia ja pragmaattisia. Suomi ei ole ensimmäisenä kritisoimassa esimerkiksi suurvaltoja, mikä tietysti myötävaikuttaa siihen, että suhteet pelaavat monissa tilanteissa.
Mitä Suomi sitten voittaa näillä suhteillaan? Hiski Haukkala arvioi, että Suomi saa "kuunnella ja tulla kuulluksi".
– Pienelle maalle on aina kahtalaista voitettavaa tällaisessa vuorovaikutuksessa. Kun saamme kuunnella, opimme paremmin ymmärtämään ja saamme hyödyllistä informaatiota. Ja kun tavataan, niin on mahdollisuus myös puhua. Silloin pääsee kertomaan omista huolista ja intresseistään.
Pienelle paras turva on monenkeskinen järjestelmä
Donald Trumpin kaudella Yhdysvallat on tiukentanut suhtautumistaan kansainväliseen yhteistyöhön ja sopimuksiin, niin kutsuttuun monenkeskiseen ja sääntöpohjaiseen järjestelmään.
Skeptisyys ulottuu Trumpin kautta pidemmälle.
– Yhdysvalloissa on ollut jo pitkään, varsinkin nuoremman George Bushin kauden jälkeen, sellaista näkemystä, että maan olisi kavennettava ulkopoliittista osallistumistaan. Kansa on kyllästynyt ja väsynyt siihen, että Yhdysvallat toimii maailmanpoliisina, sanoo tutkijatohtori Henna-Riikka Pennanen Turun yliopiston John Morton -keskuksesta.
– Trumpin näkemyksen mukaan Yhdysvallat on ollut suorastaan uhri. Muu maailma on rikastunut ja saanut turvallisuutta, ja se on revitty tavallisten työtätekevien yhdysvaltalaisten selkänahasta. Trumpin kaudella Yhdysvallat on irtautunut kansainvälisistä sopimuksista ja järjestöistä, joista hallinto on laskeskellut, että nämä eivät hyödytä Yhdysvaltoja tarpeeksi tai hyödyttävät liikaa muita.
Hiski Haukkala arvioi, että viime vuosina keskustelu on siirtynyt yhä enemmän monenkeskisiltä areenoilta suurvaltojen välille.
– Se on erityisen huono kehityskulku pienille maille. Silloin ei ole mahdollisuutta tuoda esille omia näkökohtia eikä voi vaikuttaa samalla tavalla näihin keskusteluihin, hän sanoo.
– On selvää, että toimiva, luotettava, monenkeskinen sääntöpohjainen järjestelmä on pienen kannalta aina paljon parempi kuin sellainen järjestelmä, jossa isot puhuvat keskenään ja pieni yrittää tulla väliin.
Haukkalan mukaan tilanne onkin paradoksaalinen: yhtäältä Suomen ja Yhdysvaltojen suhteet ovat huippukunnossa, toisaalta Suomelle tärkeä sääntöperustainen järjestelmä rapautuu.
– Ei Suomen kädenjälki ole suuren suuri monenkeskisessä maailmassakaan. Eli vaikutusvalta ei ole välttämättä kummempi, mutta se on tietyllä tapaa taatumpi ja strukturoidumpi, ja siinä mielessä reilumpi.
Menneeseen ei olisi paluuta Bideninkaan johdossa
Donald Trump on määrä nimittää tänään republikaanien viralliseksi presidenttiehdokkaaksi. Vastassaan hänellä on marraskuisissa vaaleissa demokraattien Joe Biden.
Ulkopoliittisen instituutin Matti Pesu arvioi, että Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenvälinen agenda tuskin merkittävästi muuttuisi, jos Biden valittaisiin Yhdysvaltain johtoon.
– Suomen tilanne muuttuisi ehkä toimintaympäristön kautta. Biden on viestinyt paluuta normaalimpaan ja Yhdysvaltain perinteiseen johtoasemaan, hän arvioi.
Menneen ajan asemiin ei silti täysin ole paluuta. Kansainvälinen toimintaympäristö on muuttunut kuluneen neljän vuoden aikana merkittävästi. Kiinan ja Yhdysvaltojen suhde on kiristynyt ja globaali pandemia on ravistellut maailmaa.
– Ennustettavia aikoja ei ole luvassa, Pesu sanoo.
Hiski Haukkala on samaa mieltä.
– Ajatus, että voisi palata jonkinlaiseen transatlanttiseen onnelaan kytkimestä kääntämällä, ei ole realistinen. Yhdysvallat tulee Bideninkin johdolla olemaan pakotettu katsomaan tarkemmin oman etunsa perään, kuin mihin on ennen Trumpia totuttu.
Voit keskustella aiheesta huomiseen 25.8. klo 23 saakka.