Kiinalaisen kaupunkisairaalan tunnistaa useimmiten jo kaukaa, parhaiten aamuvarhain auringon vasta noustessa.
Säästä ja vuodenajasta riippumatta ihmiset jonottavat aamuhämärässä, korttelien matkalla. Jonossa on tavallisesti kaikenikäisiä lapsia, äitejä, isiä ja vanhuksia.
Joukossa on usein myös ammattimaisia jonottajia. Maksua vastaan he pitävät paikkaa varattuna, joskus jopa useita päiviä. Sisäänpääsy ei välttämättä onnistu ensimmäisen vuorokauden aikana.
Suuri osa apua tarvitsevista tulee yleensä maaseudulta maakuntansa valtiolliseen keskussairaalaan. Hoitoa haetaan viimeisillä rahoilla myös huippuunsa viritetyistä yksityissairaaloista Pekingiä tai Shanghaita myöten. Koska Kiinassakin sairaanhoito keskittyy, terveydenhoidon yksiköt ovat yhä isompia ja yhä pidemmän matkan päässä.
Maaseutu ja pikkukaupungit eivät Kiinassa houkuta hoitoalan ammattilaisia. Syitä on monia, heikko palkkaus on yksi niistä.
Armeija pelastaa aina
Kiinan siviiliajan terveydenhuoltojärjestelmä ei riitä monimutkaisten tautiketjujen tai luonnonkatastrofien tuhojen hoitamiseen. Jättimäisestä taloudestaan huolimatta Kiina on yhä osin kehitysmaan tasolla.
Kun todellinen kriisi iskee, apuun määrätään Kiinan kansanarmeijan PLA:n lääkintäjoukot ja erityisyksiköt. Rivisotilaat komennetaan auttamaan logistissa tehtävissä.
Juuri armeija pelasti kiinalaiset SARS-epidemian laajenemiselta 2002–2003, hoiti loukkaantuneet Sichuanin maanjäristyksessä 2008 ja torjui Ebola-viruksen leviämistä kotimaassa ja Länsi-Afrikassa 2014 .
Asevoimat määrättiin ohjaksiin myös Wuhanin kaupungissa ja sitä ympäröivässä Hubein maakunnassa tammikuun lopulta lähtien, kun valtiojohto joutui tunnustamaan koronaviruksen olemassaolon ja leviämisen.
Kiinan sotilaskomissiota johtaa presidentti Xi Jinping. Päätösten tekeminen korkeimmalla tasolla vie aikaa. Sitä saatettiin hukata ratkaisevasti, kun Kiina yritti vaientaa varhaisia tietoja viruksen leviämisestä.
Hong Kongissa julkaistava South China Morning Post kirjoittaa, että sotilaskomissio määräsi maakuntaan yli kymmenen tuhatta ihmistä avustustehtäviin. Ilmakuljetusoperaatio oli armeijan suurin lentotehtävä tähän mennessä, lehti kirjoittaa Kansanarmeijan lähteisiin pohjaten.
Armeijan tuntemus epidemioista ja virusten leviämisestä pohjaa biologisten aseiden tutkimukseen, täsmentää lehden haastattelema asiantuntija Pekingissä.
SARS-epidemia pakotti muutokseen
Kiinan vanhin väestö muistaa vielä puhemies Maon valtakauden, jolloin maaseutua kiersivät 1950-luvulta lähtien vuosikymmenien ajan ns. paljasjalkalääkärit. He olivat saaneet muutaman kuukauden perehdytyksen perusasioihin, tautien torjumiseen ja terveellisiin synnytyksiin.
Järjestelmän tulokset olivat yksinkertaisuudestaan huolimatta toimivia. Käytäntö kuihtui kuitenkin pois, kun maaseudun kollektiiveja alettiin purkaa 1980-luvulla. Sadat miljoonat maaseudun ja pikkukaupunkien asukkaat jäivät terveydenhoidossa tyhjän päälle.
Kiina havahtui vuoden 2003–2004 SARS-epidemian jälkeen korjaamaan hajanaista ja etenkin maaseudulla paikoin olematonta terveydenhuoltojärjestelmäänsä.
SARSiin sairastui Kiinassa virallisten tilastojen mukaan runsaat 5 000 ja kuoli noin 350 ihmistä.
– Koska kattava sairausvakuutus puuttui, osa SARSiin sairastuneista jätti rahapulan takia menemättä tutkittaviksi, sanoo Kiinassa yli 30 vuotta asunut ja työskennellyt Matti E. Lehtonen.
Lehtonen johtaa amerikkalaisessa GE Healthcaressa anestesian ja tehohoidon kansainvälistä liiketoimintaa.
Epidemiasta oppineena Kiina alkoi kehittää terveydenhuoltovakuutuksia, joiden piiriin kuuluu nyt noin 95 prosenttia kansalaisista. Jokainen käyttäjä joutuu maksamaan tietyn omavastuuosuuden, mutta järjestelmä takaa edulliset peruslääkkeet ja pääsyn valtion sairaanhoitoon.
Kaikkein köyhimmille jopa perusmaksu voi olla liian iso satsaus. Kiinassa ei ole lainkaan poikkeuksellista kohdata sairaaloiden edustalla ihmisiä, jotka kerjäävät rahaa lääkärimaksuihin ja leikkauksiin.
Omat järjestelmänsä on luotu maalaisille, kaupunkilaisille ja kaupungeissa työtä tekeville työläisille.
Paperilla Kiinan julkinen terveydenhoito vaikuttaa kattavalta ja tehokkaaltakin. Rahaa on käytetty kymmeniä miljardeja euroja ja tavoitteet ovat korkealla.
Pula yleislääkäreistä ja hoitajista on suuri ongelma
OECD:n tilaston mukaan Kiinassa on tuhatta asukasta kohden kaksi lääkäriä. Suomessa heitä on lähes neljä.
Kiinassa yleislääkäreitä tarvittaisiin paljon lisää. Koulutetut lääkärit eivät halua maaseudulle ja pikkukaupunkeihin tai siirtyvät sieltä nopeasti pois.
Palkkaus on vastuuseen ja työmäärään verrattuna heikko. Aloittelevan lääkärin alkupalkka oli vuonna 2018 noin 700 euroa kuussa. Se on tuplasti kiinalainen minimipalkka. Silti esimerkiksi trukinkuljettaja voi tienata enemmän.
– Lääkäri voi joutua päivän aikana ottamaan vastaan jopa parisataa potilasta ja joutuu tekemään hoitopäätöksen vain muutaman minuutin aikana, kuvailee Matti E. Lehtonen julkisten sairaaloiden työpäivää.
– Lääkäreitä siirtyy myös esimerkiksi terveys- ja lääketeollisuuden myyntimiehiksi parempien ansioiden takia, Lehtonen lisää.
Yleislääkäreiden työtaakkaa lisää pula koulutuksen saaneista sairaanhoitajista. Maalaissairaaloissa myös varustetaso voi olla heikko.
Terveyskeskusjärjestelmä puuttuu kokonaan
– Suurin rakenteellinen ongelma Kiinassa on, että siellä ei ole kattavaa terveyskeskusjärjestelmää. Potilaat hakeutuvat pikkuvaivoissakin sairaaloihin, korostaa Matti E. Lehtonen.
Ja kiinalaisethan turvaavat sairaaloiden apuun, jopa pienimmissäkin vaivoissa.
– Kiinalaiseen mentaliteettiin kuuluu hakea apua lääkäreiltä, vaikka kyseessä olisi lieväkin oire. Kun ihminen pääsee sairaalaan, hän olettaa saavansa lääkereseptin tai ainakin nestetiputuksen, kertoo Lehtonen.
Tästä seuraa, että sairaalat kuormittuvat asiakkaista, joiden hoito ei vaatisi suurta koneistoa. Täysissä sairaaloissa kasvavat myös tartuntariskit.
Hoitomalli on sairaalakeskeinen, sillä valtio korvaa vain julkisessa sairaalassa sisällä olevien potilaiden hoidot. Poliklinikkakäynneillä määrätyt lääkkeet potilas joutuu maksamaan itse.
Talouden avautuminen loi korruption lääkärikuntaan
Taloudellisen avautumisen alkuaikoina 1980- ja 90-luvuilla kiinalaiset hankkivat hoito- ja lääkäriavun pääsääntoisesti omilla varoillaan.
Tarjolla oli eriasteisia valtion palveluja ja kiinalaista perinteistä lääketiedettä, kirjoittaa Maailman terveysjärjestö WHO. Valtionyritysten työntekijöillä saattoi olla jonkinasteinen hoitoturva myös työpaikoillaan.
Jo avautumisen alkuhuumassa korruptio tuli mukaan Kiinan terveydenhoitoon. Se tuhosi pysyvästi luottamusta hoitohenkilökuntaan ja sairaaloihin.
Tuolloin huonossa talouskunnossa ollut Kiinan valtio innosti julkisia sairaaloita ja lääkäreitä rahoittamaan toimintaansa lääkemyynnillä, ylimääräisillä testeillä ja tutkimuksilla, selvitti taloustieteen professori William Hsiao, Harvardin yliopiston terveystieteen laitokselta vuonna 2018.
Näin valtio välttyi korottomasta lääkäreiden peruspalkkoja, jotka ovat edelleen verrattain alhaisia.
Paikatakseen matalaa ansiotasoa lääkärit myyvät yhä potilaille ylihintaisia lääkkeitä ja turhia ylihintaisia tutkimuksia. Osa voitoista menee sairaalan ylläpitokuluihin ja laitehankintoihin.
Erityisen kysyttyjä ovat ulkomaiset lääkkeet ja etenkin antibiootit, joita Kiinassa käytetään runsaasti. Voittoprosentti näistä on korkea. Ulkomaiset lääkeyhtiöt tuntevat kuvion, joten markkinointi on aggressiivista.
Kuten professori Hsiao, myös Matti E. Lehtonen GE Healthcaresta tunnistaa epäkohdan.
– Järjestelmässä, jossa kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, on tietysti olemassa korruption mahdollisuus.
Huipputason yksityishoitoa, mutta myös väkivaltaa
Kiinassakin rahalla saa kaikkea, mitä potilas osaa toivoa.
Kalliit yksityisvakuutukset, ulkomaiset sairaalaketjut ja ulkomailla koulutettujen lääkäreiden tarjoama huipputasoinen hoito ovat ostettavissa. Markkinat kasvavat nopeasti keskiluokan rikastuessa.
Vaikka yksityisvakuutukset korvaavat vasta vain muutamia prosentteja kaikista terveydenhoitokuluista, kasvaa vakuutusten myynti vuosittain jopa 30 prosentilla, kirjoittaa Hong Kongissa ilmestyvä South China Morning Post ja viittaa Kiinan hallituksen tilastotietoihin.
– Kiinan suurkaupunkien parhaat julkiset sairaalat ovat tasoltaan täysin samaa luokkaa kuin teollistuneissakin valtioissa, vahvistaa Lehtonen.
Yksityissairaaloiden kaiken kattavan hoidon vastapainona valtion sairaaloissa voi joutua väkivallan uhriksi – ja uhri on silloin lääkäri tai hoitaja.
– Kiistat potilaiden tai näiden omaisten ja sairaaloiden välillä hoitotuloksista ja jopa väkivalta hoitohenkilökuntaa kohtaan on valitettavasti yleistynyt Kiinassa viime vuosina, kertoo Lehtonen.
Yhteenottojen seurauksia hoidetaan päivystyksissä, sekä juuri anestesian ja tehohoidon yksiköissä.
Hoitoon pettyneet potilaat tai heidän omaisensa tulevat suoraan klinikoille ja käyvät kiinni jopa ensimmäiseen vastaantulevaan sairaalan työntekijään. Herjaaminen ja uhkailu ovat arkipäivää.
Viidessä Kiinan maakunnassa ja 12 valtion sairaalassa tehtiin äskettäin selvitys, jonka mukaan vuosina 2000– 2014 väkivalta henkilökuntaa vastaan kasvoi 11 prosenttia. Hieman lyhyemmällä jaksolla, vuosina 2000–2011 lukuun mahtui 124 vakavaa tapausta, muun muassa 29 murhaa ja 52 vakavaa vammaa.
Yksi järkyttävimmistä tapahtumista sattui viime vuoden jouluaattona, kun iäkkään äitinsä hoitoon pettynyt aikamies puukotti Pekingissä kuoliaaksi vanhusta hoitaneen lääkärin. (maksumuurin takana).
Raivo puhkeaa herkemmin silloin, kun potilaat ovat joutuneet maksamaan lahjuksia hoitoon pääsystä.
– Potilaiden odotukset ovat joskus ylimitoitettuja. Teollistuneissa maissa ymmärretään ehkä paremmin, että potilaan menehtyminen ei aina ole hoitovirhe, vaan monien asioiden summa, Lehtonen analysoi.
Koronapandemia lisää tehohoidon kysyntää
Vajaat 20 vuotta sitten SARS-viruksen seurauksena Kiina alkoi kehittää julkista sairausvakuutustaan.
Koronaviruksen yhteiskunnalliset vaikutukset Kiinassa ovat vielä tuntemattomia.
GE Healthcaren Matti E. Lehtonen päättelee kuitenkin, että Kiina tulee keskittämään voimiaan tehohoitopaikkojen lisäämiseen ympäri maan.
– Kiina ja moni muukin valtio on havahtunut siihen, että virustaudit eivät katoa. Niitä varten on oltava olemassa hoitosuunnitelmat ja laitteet. Laitteet yksin eivät ketään pelasta, vielä tärkeämpää on kouluttaa riittävästi henkilökuntaa niitä käyttämään.
Kiinan terveydenhoidon paineita lisää myös väestön ikärakenteen muutos. Syntyvyys laskee, vanhusten osuus väestöstä kasvaa nopeasti ja krooniset sairaudet yleistyvät.
Voit keskustella Kiinan terveydenhoidosta jutun perässä keskiviikkoon klo 23 saakka.
Lue lisää:
Lepakoita, käärmeitä, ihmisiä ja siipikarjaa vieri vieressä – Koronaviruksen epäilty lähtöpaikka oli riskialtis ruokatori, ja niiden saaminen kuriin on Aasiassa iso urakka
FT: Lääkäri ei ole eliittiä Kiinassa