Mustaksi surmaksi kutsuttu ruttoepidemia riehui Euroopassa 1300-luvulla. Koronaa paljon vakavampi pandemia tappoi noin puolet maanosamme väestöstä.
Vaikka taudin mittasuhteet vaikuttavatkin tyystin erilaisilta, koen outoa tuttuutta lukiessani tuosta keskiajan pandemiasta.
Kun rutto alkoi levitä, jokapäiväinen elämä muuttui dramaattisesti. Ihmiset sulkeutuivat omiin oloihinsa, eristäytyivät joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä. Rajoja suljettiin, laivoja laitettiin karanteeneihin.
Ihmisten arki muuttui täysin. Jotkut saattoivat muuttaa taloihin, joissa kukaan ei vielä ollut sairastanut. Toiset antoivat mennä ja alkoivat silmittömän juhlimisen. Kaupungeista paettiin maaseudulle.
Suomi ilmeisesti välttyi 1300-luvun pandemialta täysin.
Italialaisen Giovanni Boccaccion teos Decamerone kertoo tuosta ajasta. Ilmeisesti vuosina 1350–1353 kirjoitettu teos kertoo joukosta firenzeläisiä nuoria, jotka pakenevat ruttoa maaseudulle. Viihdytykseksi he kertovat toisilleen tarinoita. Sanotaan, että Decamerone oli maailman ensimmäinen novellikokoelma.
En halua vähätellä. On aivan selvää, että 50 miljoonan ihmisen kuolema oli valtava inhimillinen tragedia. Niin suuri, että sitä on lähes mahdoton edes kuvitella. Mutta kun tapahtunutta katsoo täältä satojen vuosien päästä, huomaa, että kaikkein mustimmallakin pilvellä saattaa olla hopeareunus.
Kaunokirjallisuuden kehittymisen lisäksi musta surma nimittäin aiheutti myös suuria ja pysyviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.
Palkollisten asema parani. Kun väkeä oli vähemmän, tuli työvoimapulaa ja palkolliset pystyivät vaatimaan parempia palkkoja ja kohtuullisempia vuokria. Talonpojat eivät enää olleet niin sidottuja perinteisille maa-alueilleen. Maaorjien olot paranivat. Feodalismi romahti.
Joidenkin tutkijoiden mielestä musta surma johti myös teknologian kehittymiseen. Oli tarpeen kehittää uudenlaisia välineitä, jotta työt saatiin vähemmällä väellä tehtyä.
Musta surma nopeutti myös lääketieteen kehitystä. Lääkärikoulutus alkoi muuttua käytännöllisemmäksi ja kliininen tutkimus yleistyi. Hygienia parani ja tuli terveydenhoitolakeja.
On vielä vaikea nähdä, miten koronapandemia tulee pitkässä juoksussa muuttamaan elämäämme. Se on johtanut ja tulee johtamaan traagisiin kuolemantapauksiin. Se on muuttanut ja pienentänyt elämäämme monin tavoin. Yrittäjät ovat joutuneet ahtaalle. Lapset eivät saa normaalia opetusta. Vanhukset ovat yksin.
Aivan varmaa ainakin on, että myös tämä pandemia luo uutta teknologiaa ja uusia tapoja tehdä työtä. Sitä tapahtuu jo. Varmaan myös lääketiede kehittyy, antaa ihmiskunnalle uusia aseita taistella tartuntatauteja vastaan.
Kaikesta päätellen korona on onneksi täysin toisen mittaluokan pandemia kuin musta surma oli.Ruttoa oli monenlaista. Paiserutto levisi mustarotan kirppujen puremista. Siinä kuolleisuus vaihteli 25:n ja 75:n prosentin välillä, mutta keuhkorutossa kuolleisuus oli jopa 90 prosenttia.
Mitä koronavirukseen tulee, tällä hetkellä on testatuissa tartuntatapauksissa kuolleisuus reilun neljän prosentin luokkaa.Koska läheskään kaikkia ei testata, on kuolleisuusprosentti onneksi vieläkin pienempi. On varmaankin monia, jotka ovat jo sairastuneet ja parantuneet.
Tätä kirjoittaessa on Suomessakin ensimmäinen ihminen kuollut koronavirukseen aiheuttamaan COVID-19-tautiin. Naapurimaassa Ruotsissa kuolleita on yli 20. Uutiskuvat Italiasta ja Espanjasta muistuttavat helvetin esikartanoa.
Koronan kanssa ei ole leikkimistä.
Niin kuin ei ole rutonkaan. Tautitapauksia on edelleen eniten Kongossa, Madagaskarilla ja Perussa.
Mutta ihmiskunta on oppinut panemaan hanttiin. Bakteeritautina ruttokin useimmiten pystytään hoitamaan antibiooteilla, jos hoito aloitetaan ajoissa.
Ihmiskunta lajina selvisi rutosta. Niin se selviää myös koronaviruksesta.
Parhaillaan testataan satojen eri lääkkeiden vaikutusta koronapotilaisiin. Yhdysvalloissa on aloitettu koronavirusrokotteen kliiniset tutkimukset. Voi olla, että vuoden, puolentoista päästä päästään vahvistamaan rokotteen toimivuus.
Mietin, miten tulevaisuuden ihmiset kauempaa katsoessaan näkevät korona-ajan merkityksen.
Ehkä he näkevät tämän aikana, joka johti etätöiden valtavaan lisääntymiseen ja vakiintumiseen, elämän kaikin puoliseen rauhoittumiseen. Liikenne-ja lentosaasteiden pysyvään vähentymiseen. Siihen, ettei ihmiskunta enää ole kuin parvi holtittomia lentomuurahaisia, jotka yrittävät valloittaa koko maailman, vaikka se tärkein saattaa olla ihan lähellä.
Ehkä lapsenlapsemme tai heidän lapsensa ihmettelevät aikaa, joka loi uudenlaista toistemme huomioon ottamista ja välittämistä, palautti kiireettömän yhdessäolon ja läheisyyden perheidemme kanssa.
Me tämän hetken ihmiset olkaamme toiveikkaita, vaikka hetkittäin tuntuukin ettei maailmassa juuri nyt ole kuin korona. Aurinko tulee takaisin ja maailmassa on paljon hyvää.
Regina Rask on Puoli seitsemän-ohjelman toimittaja, joka tekee etätöitä Hattulasta ja seuraa kevään tuloa.