Vuonna 1976 ensi-iltansa saanut amerikkalainen Rocky-elokuva kertoo epäonnistuneesta nyrkkeilijästä, joka saa yllättäen mahdollisuuden otella hallitsevaa mestaria vastaan.
Sylvester Stallonen esittämä Rocky harjoittelee ahkerasti ja kohtaa lopulta voittamattomana pidetyn mestarin Apollo Creedin.
Toisin kuin voisi odottaa, Rocky ei voita mestaria. Hän kärsii pistetappion.
Rocky kuitenkin pystyy ottelemaan loppuun asti tulematta tyrmätyksi. Hän jää seisomaan kehään arvostetun mestarin kanssa, tasavertaisena.
Amerikkalainen yhteiskuntatieteilijä Francis Fukuyama sanoo ymmärtävänsä, miksi Rocky-elokuvasta tuli aikoinaan hyvin suosittu.
Se kertoo ihmisen syvimmistä haluista.
– Suurin osa ihmisistä ei halua olla muita parempia. Suurin osa haluaa olla yhtä hyviä kuin muut, tulla tunnustetuksi vertaiseksi. Tämä on syvällä ihmisluonnossa. Toki jotkut haluavat aina olla muita parempia, mutta he ovat vähemmistössä, Fukuyama kertoo Ylelle puhelimitse.
Ihmisen halu saada arvostusta on Fukuyaman nyt suomeksi ilmestyneen Identiteetti –Arvostuksen vaatimus ja kaunan politiikka -kirjan keskeinen teema.
Francis Fukuyama
- Toimii Stanfordin yliopistossa demokratian, markkinatalouden ja kansainvälisen politiikan tutkijana.
- Kirjoittanut lukuisia paljon keskustelua herättäneitä kirjoja vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.
- Nousi tunnetuksi julistettuaan historian päättyneeksi sosialismin romahdettua.
- Tällä hän tarkoitti enemmän varteenotettavien hallintovaihtoehtojen kuin konkreettisten historian tapahtumien päättymistä.
- Suomeksi on julkaistu aikaisemmin Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992).
Teoksessa Fukuyama väittää, että halu tulla kuulluksi ja hyväksytyksi yhdistää marginalisoituja ryhmiä kuten siirtolaisia, naisia ja seksuaalivähemmistöjä ympäri maailman. Näiden vähemmistöjen asema on 2000-luvulla murtautunut länsimaisen yhteiskuntapolitiikan keskiöön.
Fukuyaman mukaan se on ongelma.
Jäähyväiset Marxille
Identiteetti tarjoaa lukijalleen napakan paketin aatehistoriaa.
1900-luvulla poliittista keskustelua hallitsi talous. Vasemmisto oli kiinnostunut työväestön asemasta ja siitä, miten verovaroilla voitaisiin tukea hyvinvointia. Oikeisto halusi pienentää julkista sektoria ja tukea yksityisyrittäjiä.
2000-luvulla taloudesta puhutaan yhä edelleen, mutta se ei täytä somekanavia tai lehtien otsikoita. Enemmän keskustelua herättää rasismi ja syrjintä.
Fukuyaman mukaan etenkin vasemmisto on ottanut vähemmistöjen puolustamisen asiakseen.
– Tässä on tapahtunut siirtymä pois marxilaisesta perinteestä, jossa kaikkia yhteiskunnan epäkohtia tarkastellaan ja selitetään ensisijaisesti talouden kautta, Fukuyama analysoi.
Myös oikeisto on tutkijan mukaan lähtenyt mukaan identiteettiä korostavaan politiikkaan.
– Joissain maissa oikeisto on alkanut määritellä itsensä perinteisen, kansallisen identiteetin suojelijaksi. Monesti tämä identiteetti on suoraa yhteydessä rotuun tai vaikkapa uskontoon, Fukuyama sanoo.
Hänen mukaansa kapeaa ryhmäidentiteettiä korostava politiikka on ongelmallista, koska se asettaa ihmisryhmät toisiaan vastaan lokeroiden heidät sortajiksi ja sorretuiksi. Näin raamitetussa tilanteessa on vaikea tehdä kompromisseja.
Äärimmilleen vietynä identiteetti edellä tehty politiikka johtaa valtioiden hajoamiseen.
– Lähi-idässä ja Balkanilla on jo nähty, mihin erillisyyttä korostava identiteettipolitiikka voi pahimmillaan johtaa, Fukuyama muistuttaa.
Yksilö ei ole vain ryhmänsä jäsen
Fukuyamaa on kritisoitu Yhdysvalloissa siitä, että hän pyytää mahdottomia vaatiessaan rodun tai sukupuolen ohittamista esimerkiksi talouskeskustelussa.
Työmarkkinat ovat länsimaissa kuitenkin voimakkaasti sukupuolittuneita ja esimerkiksi Yhdysvalloissa mustat kohtaavat tutkitusti monenlaista syrjintää työnhaussa. Miksi sivuuttaa tämä?
Fukuyama korostaa, että halu tukea vähemmistöjä kumpuaa oikeasta syrjinnästä ja todellisista ongelmista. Pitkällä aikavälillä politiikkaa olisi hänen mukaansa kuitenkin tehtävä korostamalla yksilöiden laajempaa roolia yhteiskunnan jäseninä.
Esimerkiksi ongelmallisesta identiteettipolitiikasta hän nostaa niin kutsutun positiivisen syrjinnän, jonka avulla Yhdysvalloissa on pyritty parantamaan marginalisoitujen ihmisryhmien asemaa.
– Positiivisessa syrjinnässä ihminen määritellään ryhmän jäseneksi katsomatta, mikä hänen yksilöllinen tilanteensa on. Tämä taas herättää kaunaa valtaväestöstä ja ruokkii epäluulon kierrettä.
Fukuyama muistuttaa, että myös amerikkalaisella koulutetulla keskiluokalla oli osansa Donald Trumpin valtaannousussa vuonna 2016. Asemansa uhatuksi kokenut keskiluokka halusi protestoida Washingtonin päättävää eliittiä, mutta samalla se koki myös vähemmistöille annetun tuen epäreiluksi.
Ulkoinen uhka yhdistää
Toistaiseksi identiteettipolitiikka kuitenkin jyllää. Kaikkia ihmisiä yhdistävistä asioista, kuten esimerkiksi työn automatisoinnista, puhutaan julkisuudessa edelleen verrattain vähän.
Juuri nyt tämä voi tosin olla muuttumassa. Fukuyaman mukaan vielä on kuitenkin aikaista sanoa, miten koronavirus tulee pitkällä aikavälillä vaikuttamaan yhteiskuntaan.
– Epidemia voi myös yhdistää ihmisiä ja sillä tavalla siirtää keskustelua enemmän siihen, mikä meissä kaikissa on samaa. Tämä olisi varmasti positiivista, Fukuyama pohtii.
Lue lisää:
Uusimmat tiedot koronaviruksesta